Tarkastusta ja kustannuksia
Taloushallinnon kustannuksista on viime aikoina puhuttu paljon. Keskustelu on ollut paikallaan, sillä kirjanpidon ja tilintarkastuksen järjestäminen ovat monissa yrityksissä olleet viimeisiä saarekkeita, joihin ei lama-ajan juustohöylä eikä muukaan saneeraus ole osunut.
Kunnioitus kustannusten välttämättömyyteen on kuitenkin säilynyt. Tapasin pienyrittäjän, jonka yrityksessä on kymmenen henkilöä töissä. Hän kirosi ääneen sitä, että tilitoimisto ottaa 50 000 markkaa kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä, tilintarkastustoimisto yli 100 000 markkaa tilintarkastuksesta ja silti hänen täytyy käyttää veroasioitaan varten vielä verokonsulttiakin. Ihmettelin, miten on mahdollista, että tilintarkastus maksaa niin paljon. Syynä on kuulemma se, että joka kuukausi tulee tilintarkastajan apulainen, joka käy kaikki kuitit läpi, vaikka ne on jo aiemmin käsitelty KLT-kirjanpitäjän toimesta kuitti kuitilta kirjanpitoa varten.
Tällainen jokaisen kuitin huolellinen tarkastaminen ei ole vieläkään loppunut Suomesta. Arvioimme, että tilintarkastus tulee tässä yrityksessä maksamaan 100 markkaa kuitilta. Eräässä yhdistyksessä KHT-tilintarkastaja veloittaa keskimäärin samat sata markkaa jokaisesta kuitista. Samat henkilöt ovat olleet huolissaan siitä, että pankki pyytää muutaman markan epäselvän kuitin jäljennöksestä. Pitäisikö malka hakea ensin omasta silmästä?
No ei tämä tähän jää. Yritykseen tuli liikevaihtoverotarkastaja, joka kahden viikon tarkastuksen jälkeen totesi veroasioiden olevan kunnossa. Pari kuukautta myöhemmin vieraaksi tuli verotarkastaja, joka oli kovasti kiinnostunut siitä, käyttääkö yrityksen omistaja myös keilavuoroja, jotka yritys oli varannut henkilökunnalleen paikallisesta keilahallista. Kun yrittäjä oli tunnustanut olevansa itse myös keilailun ystävä, saivat yritys ja yrittäjä yhteensä 2 000 markan jälkiverot keilailumaksuistaan. Myös verotarkastaja oli viettänyt kaksi viikkoa yrityksessä. No, hänen kulunsa tuli pääasiassa maksettua verovaroista, mitä nyt kahvit ja lounaat olivat virkamiehelle kelvanneet. Ei verotarkastaja ollut huolissaan siitä, kuinka monta veromarkkaa näistä ilmaisista lounaista jäi verottamatta, mutta sehän olisikin ollut turhaa saivartelua.
Samainen yrittäjä oli ensimmäisen kerran käynyt alansa messuilla Englannissa. Verotarkastaja oli kuulustellut yrittäjää siitä, että miksei hän tilannut esitteitä postitse ja jättänyt matkan tekemättä. On se hyvä, että valtiohallinnossa ollaan huolissaan vaihtotaseen vajauksesta käytännön tasolla.
Mitä hyötyä tilintarkastuksesta sitten on, kysyi yrittäjäni. Hän ihmetteli, miten on mahdollista, että pankeista on rosvottu lyhyessä ajassa 10 miljardia markkaa kaikesta KHT-, pankki-, atk- ja sisäisestä tarkastuksesta huolimatta. Hänen muistinsa mukaan samaan aikaan tilintarkastajat laskivat kolikkoasteelle jääneitä käteiskassoja ja kinastelivat siitä, kuinka monta nimikirjoitusta taksikuitissa pitää olla ja millaista paperia atk-kirjanpidossa saa käyttää.
Samaa hän päivitteli verotarkastuksesta. Heidän työnsä on toki tarpeellista, mutta samaan aikaan kun työttömyysvakuutusmaksut ovat kymmenkertaistuneet, yrittäjien verot nousseet ja monen moiset uudet maksut tulleet vanhojen päälle, verotarkastajat ovat kiinnostuneita keilailusta, sairaspäivinä käytetyistä lounasseteleistä ja koulutusmatkan yhteyteen jäävistä vapaatunneista. Olisi edes tasa-arvoista, mutta samaan aikaan monet palkkajohtajat, virkamiehet ja poliitikot lobbailevat ympäri Saariselkää ja Alppeja laskettelusukset mukanaan, mutta näihin ei verottajan kiinnostus riitä.
Totesimme, että koska yrittäjätoiminta on ainoa keino, jolla Suomen kansantalouden tilan voi saada uusille urille, ei varmaankaan ole kohtuutonta, jos yrittäjä pitää itsestään huolta osallistumalla henkilökunnan virkistykseen. On kuitenkin eri asia, jos yrittäjän kirjanpidossa on yksityiskäyttöön tarkoitettu keilahalli tai kaikkien käyttöön tarkoitetun keilailuvuoron liput kerran viikossa.
Perinteisiin ja pikkuasioihin jämähtänyt tarkastustoiminta on liian usein vahingollista suomalaiselle liike-elämälle. Sen tarkoituksena on säilyttää kaikki vanha ja vastustaa kehitystä ja tehokkuutta. Näin monet uudistukset jäävät tekemättä ja yrityksemme ovat entistä heikommassa asemassa kansainvälisessä kilpailussa moninkertaisesta tarkastuksesta huolimatta tai oikeastaan myös siitä johtuen.