Tämä asiantuntijan intohimon hämärä kohde
Kirjoituksen taustaa:
Kirjoitin Helsingin Sanomiin jutun työvoimapulattomuudesta, eli käsitykseni mukaan Suomen työttömyys säilyy vaikka suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Vuonna 2003 puhuttiin paljon siitä, kuinka paljon tarvitaan ulkomailta työvoimaa tämän pulan takia. Olin väittelemässä tästä aiheesta vuotta aikaisemmin Päivärinta-ohjelmassa. Sain aivan mielettömästi hyvää palautetta, koska olin ohjelmassa ainoa, joka uskalsi sanoa tämän totuuden suoraan. Helsingin Sanomat ei kuitenkaan julkaissut kirjoitustani. Kun kysyin, miksi, oli perusteluna, etten ole asiantuntija tästä aiheesta.
Olin illallisella KLT ystäväni Lilian Öhmanin kanssa ja hän kertoi minulle näkemyksensä todellisesta asiantuntijuudesta, jolla ylläpidetään yhteiskuntamme hyvinvointi, eli putkimiehistä, sähköasentajista jne.
Päätin yhdistää pahan mieleni asiantuntijoista Lilianin sanomaan ja kirjoitin jutun, josta tykkään vieläkin. Oikeastaan enemmän, koska jutun julkaisemisen aikoihin olin latinalaisessa Amerikassa usean kuukauden reppumatkalla ja sinä aikana arvonlisäverotuksen todelliset asiantuntijat tekivät pahaa jälkeä käsityksillään ostolaskujen laskumerkinnöistä. Heti kun on poissa Suomesta, asiantuntijat pilaavat kirjanpidon.
Yhteiskuntamme on aivan liikaa polvillaan asiantuntijoiden edessä. Asiantuntijuus tarkoittaa aivan liian usein erikoistumista liian kapealle sektorille ja kokonaisuuden hahmottamuutta.
Kolumnin nimen on antanut liiton toimistosta Sirpa Airola. KISSA on toimiston tiedottajan Satu Sarakasken silloin uusi kissa ja CISA taas olen itse, eli vuonna 1979 minut rekisteröitiin USA:ssa Certified Information Systems Auditor´iksi.
PV
—
Vielä 1960-luvulla, kun elämisen mahdollisuudet olivat vaikeat, ihmiset ymmärsivät kokonaisuutta ja rakensivat oman elämänsä sen varaan. Silloin kiertokoulun käyneet ihmiset osasivat rakentaa kauniita ja toimivia rakennuksia, joissa home ei kasvanut, eivätkä katot putoilleet. Silloin ei puhuttu tiimeistä eikä tiimitöistä, mutta ihmiset aidosti auttoivat toisiaan. Moniin talkoisiin itsekin ehdin ennenkuin minusta tuli – asiantuntija.
Tänään asiantuntijoita on joka lähtöön. Pelkästään taloushallinnossa on palkkalaskennan, laskutuksen, ympäristölaskennan, yhteisövastuun, sisäisen laskennan, arvonlisäverotuksen, tuloverotuksen, expatriaattiverotuksen, kansainvälisen verotuksen, projektilaskennan, viranomaisilmoitusten, sähköisen laskutuksen, TYVI-ilmoitusten, kiinteistöosakeyhtiöiden, poistolaskennan, toimintolaskennan, henkilöstöraportoinnin, tuloskortin, EVA-laskennan, hallitustyöskentelyn, rahoituksen jne jne asiantuntijoita – niin ja tietysti kymmenien eri IAS suositusten asiantuntijoita.
Teemme vuosia töitä, jotta olisimme asiantuntijoita. Peruskoulutuksen jälkeen korkeakoulua, työssä oppimista ja sen jälkeen ammattitutkintoon. Niitäkin on joka lähtöön. KLT, KHT, HTM, JHTT, CIA, CFE, CCSA, CISA, KISSA. Joillakin on diplomi, toisilla ajokortti. Tällä asiantuntemuksella on sitten pärjättävä. Asiantuntija kehittää itseään entistä paremmaksi asiantuntijaksi. Kun jostain marginaalista ei yhdeksi eliniäksi riitä kohkaamista, on kehitettävä marginaalia yhä hienommaksi. Asiantuntemuksen huippu on kun sen saa lainsäädäntöön. Asiantuntijoilla ei ole keskinäistä vuorovaikutusta, jolloin he eivät tiedä, millaiseen kokonaisuuteen erityisalue istutetaan. Eivätkä he edes välitä, koska se vähentää asiantuntemuksen arvoa.
Et ole mitään, jos sinulla ei ole asiantuntemuksen osoittavaa todistusta. Olet internet asiantuntija kun osaat 45 minuutissa vastata asiantuntemuskokeessa, milloin juna menee tänään Tampereelle, kauanko matka kestää ja mitä lippu maksaa neljälle matkustajalle. Ennen internetiä tämän vastauksen sai kuka tahansa matti meikäläinen puolen minuutin puhelinsoitolla juna-aikataulupalveluun. Ja halvemmalla.
Kun yrittäjäparka saa asiantuntijan hoitamaan asioitaan, ei kukaan kysy, mitä yrittäjä haluaa. Ei, koska pitää osoittaa kuinka hyvä asiantuntija omalla alalla ollaan. Yrittäjä pyörittää sormiaan laskua maksaessaan – on se hienoa, että meillä on asiantuntija käynyt katsomassa, että asiat ovat kunnossa. Hän ei ole tosin huomannut, että nämä asiat olisivat mitään vaivanneet, mutta silti. On yrittäjällä todellisiakin ongelmia, mutta niitä ei voi käsitellä, koska eivät kuulu yhdenkään asiantuntijan osaamisalueeseen.
On se hyvä, että asiantuntija varoitti, kuinka kamala verotarkastuksen mörkö pistää firman konkurssiin, jos ostolaskuissa ei ole juoksevaa numeroa. Yrittäjä oli ehtinyt numeroida laskun, joka ei sille kuulunutkaan. Yrittäjä itse oli saanut lasten kinastelun loppumaan kun hän oli illalla uhkaillut joulutontun näkevän ikkunan takaa ja kertovan joulupukille. Lapset olivat yhtä järkyttyneitä kuin yrittäjä asiantuntijahavainnon jälkeen.
En ole tavannut ketään oikeata ihmistä, joka olisi halunnut IAS-tilinpäätöksiä. Se meille kuitenkin tulee. Jos normaali ihminen näkisi IAS-ohjekirjan, kaksi kertaa paksumman kuin Raamatun, hän nauraisi. Sydämensä pohjasta. Kuka hullu vaatii tuollaisen kirjan osaamista pelkästään tilinpäätöksen laatimiseksi rangaistusten ja vahingonkorvausten uhalla? Mutta koska olemme asiantuntijoita, meidän on opittava tuokin. Nöyrästi ja hiljaa. Muuten emme voi kutsua itseämme tilinpäätöksen asiantuntijoiksi.
Asiantuntemus tulee muullakin tavalla kalliiksi. Kun jokaisen asiantuntijan pitää ansaita hyvä palkkansa, on maksajana yritys. Kun kaiken asiantuntemuksen tarpeellisuutta ei voida osoittaa, on lainsäädäntöön saatava yhä uusia ja uusia pakollisia erityisvaatimuksia. Juuri tästä syystä meillä on niin rankka byrokratia. Kun jokainen asiantuntija on saanut laittaa oman pukinsorkkansa yritykseltä edellytettäviin vaatimuksiin. Eikä kenenkään ole tarvinnut katsoa oman hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle. Maailma ei todellisuudessa ole niin ihmeellisen monimutkainen paikka. Jokaisen asiantuntemusalue on limittäin, päällekkäin tai rinnakkain jonkun toisen asiantuntemuksen kanssa.
Asiantuntemuksen varjopuolina ovat myös tiedon pinnallistuminen ja arvostelukyvyn katoaminen. Mitä korkeampi asiantuntemus, sitä heikompi kokonaisnäkemys. Asiantuntemus johtaa kovempaan kilpailuun, eikä laskun maksajasta enää välitetä. Asiantuntijoiden veloitukset 100-300 euroa tunnissa ovat yhtä epämääräisiä kuin veloitusperusteena käytetyt tunnit. Siis kolmesataa euroa tunnissa + alv. Kolmesataa. Ja alv. Laskuttajan laskuri on jäänyt luuppiin. Laskut maksetaan mukisematta, ja samaan aikaan kitistään todellisten asiantuntijoiden 20-25 euron tuntiveloituksia ja katsotaan kellolla aikaa. Todellisia asiantuntijoita ovat työssään oppineet putkimiehet, rakennusmiehet, ompelijat ja korjaajat, jotka pitävät huolta siitä, että voimme elää turvallisessa, lämpimässä kodissamme elämän mukavuuksista nauttien. Jos he eivät saa lämmitystä päälle, ei heille makseta mitään. Toisin kuin asiantuntijoille.
Usein asiantuntijan palveluksen sisältö heijastaa eniten hänen taustallaan olevan yrityksen luomia paineita laskutukseen. Laskutus on kerättävä, vaikka työllä olisi mitään käyttöarvoa asiakkaan ongelmien ratkaisuun. Usein oma henkilökunta osaisi ratkoa asiat paremmin, joten on surkeaa että mielekkäät tehtävät annetaan asiantuntijoille, joilla aina ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mistä on kyse. On kaksi aivan eri asiaa: asiantuntijan suorittama ”palvelu” tai asiakkaan tarpeet täyttävä palvelu.
Kun joku hanke on oikein asiantuntijajoukon esittämä, sen täytyy olla tärkeä. Tämä ei koske pelkästään kirjanpidon säännöksiä. Lapsuuteni hiljaisilla kyläteillä Hiiden kylässä ei saa enää ajaa polkupyörää ilman kypärää. Eikä siellä saa kulkea ilman heijastinta. Kuitenkin siellä on liikennettä vähemmän kuin 1950-luvulla. Eihän siellä edes asu enää kukaan. Eikä siellä ole tapahtunut mitään sen jälkeen kun ajoin polkupyörällä pusikkoon. Muutama naarmu ja taas jatkettiin matkaa. Mutta taas on löytynyt joukko asiantuntijoita, jotka todistavat kuinka monta ihmishenkeä näillä säännöillä pelastetaan seuraavien vuosien aikana. Pelastetaan. Mitä varten? Jotta kaikki voisivat elää 100 vuotiaiksi. Tai 180-vuotiaaksi niinkuin jotkut asiantuntijat jo suunnittelevat. Ei se mitään, vaikka kaikki ihmisen osat olisi vaihdettu, järki ei toimi, eikä jalka nouse, seksistäkään ei ole enää muistoja, mutta asiantuntijan mukaan on tärkeää, että meidät varjellaan kaikelta pahalta ennen 200-vuotispäiväämme. Vain siten hän voi todistaa olevansa todellinen elämisen asiantuntija.
Miten asiantuntemuksen aiheuttamia tuhoja voitaisiin vähentää? Ensimmäiseksi ostaisin pyöreän pöydän kirjanpitolautakunnan, verohallinnon, eläkeyhtiöiden, työmarkkinajärjestöjen, tilastokeskuksen ja kaupparekisterin edustajille ja ottaisin mukaan kokonaisvaikutusselvittelyihin alan todelliset asiantuntijat – pienyrittäjät. Suoraan yrittäjinä eikä järjestöjen kautta.
Yleismies Jantunen Kankkulan kaivolta – haluan Sinut takaisin. Elämä ei sen jälkeen ole yhtä asiantuntevaa. Onneksi.
