Selkokielinen tilinpäätössanasto

20.5.1999
pauli
Pauli Vahtera

Monet yrittäjät ovat ihmetelleet jälleen tänäkin talvena sitä, miksi heidän pitää maksaa veroa, vaikka he itse eivät ole saaneet yrityksestä mitään. Me kirjanpitotietäjät selitämme yrittäjille, että tuloslaskelma osoittaa voittoa, josta vero on maksettava. Yrittäjä perustaa oman näkemyksensä yrityksen pankkitiliin, josta ei ole riittänyt rahaa edes yrittäjän palkan maksamiseen. Yrittäjä ei oikein ymmärrä selitystä, jonka mukaan hänen voittonsa on sitä suurempi, mitä enemmän hänellä on vaihto-omaisuutta varastossa, mitä enemmän asiakkaat ovat jättäneet laskujaan maksamatta ja mitä enemmän hän joutuu hankkimaan käyttöomaisuutta toimintaansa varten. Puhumme munkkilatinaa tilinpäätöksen joustokohdista, vaikka meidän pitäisi puhua yrityksen joustamisesta säännöksien edessä.

Tilikausi. Kaiken simputuksen äiti. Ajanjakso, yleensä kalenterivuosi, jolle yritetään väenväkisin kohdistaa tulot ja menot tulojen kohdalle. Jos elämäsi soljuu eteenpäin Y2K:n jälkeenkin, etkä huomaa jakaa sitä pennin tarkkuudella eri kuukausille ja etkä etenkään tilikausille, teet kirjanpitorikoksen, osakeyhtiölakirikoksen ja useita erilaisia verorikoksia.

Liikevaihto. Kun yrittäjä myy palvelunsa 1000 markalla ja pankkitilille tulee 1000 markkaa, on hänen vaikea ymmärtää, miksi tuloslaskelma alkaa 803 markan liikevaihdolla. Liikevaihto on heille myyntituloja, joista valtio ottaa ensin 18 % veron itselleen.

Liiketoiminnan muut tuotot. Käyttöomaisuuden myyntivoitto merkitään tuotoksi, vaikka voitto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käyttöomaisuus olisi myyty voitolla. Myyntivoitto on poistosuunnitelman virhe, joka syntyy kun poistoajaksi laitetaan lyhyt. Mikäli yrityksen poistosuunnitelman poistoajat ovat pitkiä, myyntivoitto muuttuu myyntitappioksi, joka merkitään liiketoiminnan muihin kuluihin. Yhä useampi kulu on muuttunut tuotoksi: esimerkiksi ylisuuren pakollisen varauksen nollaus merkitään muihin tuottoihin! Ja päinvastoin: asiakkaan maksamatta jäänyt ostos on liiketoiminnan muu kulu. (IAS kehittää kuulemma säännöstöä, jonka mukaan tekemättä jääneet kaupat kirjataan liikevaihtoon ja satunnaisiin kuluihin.)

Poistot. 40 vuotta aiemmin hankitun rakennuksen hankintahinnasta poistettava erä, jonka arvo on inflaation jälkeen nimellinen. Suunnitelman mukainen poisto tarkoittaa sitä, että mitä pitemmän poistoajan suunnittelee, sitä suuremman voiton yritys tekee. Vastaavaa rahasummaa ei kuitenkaan ole missään. Säännönmukainen poisto on veroilmoitukseen merkittävä suunnitelmanmukainen poisto, jota valtiontaloudellisista syistä alennetaan muutaman vuoden välein. Vuoden vanhan tietokoneen arvo on tuhat markkaa, mutta kirjanpidossa poistoja tuhanteen markkaan tehdään yli 10 vuotta.

Rahoitustuotot ja -kulut. Asiantuntijoiden mielestä europennien pyöristykset pitää kirjata omalle tililleen ja päättää rahoituseriin tuloslaskelmassa. Jos erät netotetaan, rahoituseriin kirjataan tilikauden aikana 1 penni, jonka kirjauskulut ovat olleet noin 1.000 euroa (koska kirjanpitäjän työkustannukset ovat noin yksi eurosentti sekunnissa). Rahamarkkinoiden merkitystä maailmantaloudessa korostetaan sillä, että rahoitustuotot ja -kulut on jaettu useampaan osaan kuin kaikki isot erät tuloslaskelmassa.

Tuotot osuuksista omistusyhteysyrityksissä. ??? (Keino luoda mahdollisimman pitkä termi, joka ei mahdu kirjanpitojärjestelmien nimikekenttään.)

Satunnaiset kulut. Yritysjohdon tekemät virheet, jotka on aikaisemmin aktivoitu taseeseen ja jotka kirjataan kuluksi eränä, joka ei vaikuta yrityksen tulokseen ja siten osakkeen arvoon. Satunnaisia kuluja on monin verroin enemmän kuin satunnaisia tuottoja, koska kaikki tuotot ovat yritysjohdon erinomaisuudesta johtuvia. Satunnaisina kuluina esitetään myös aiemmin muina kuluina kirjattuja eriä, joita kirjanpitäjä ei osaa sijoittaa minnekään; esimerkiksi parkkisakot. Todellisuudessa tuloslaskelman satunnaisin erä on liikevaihto, koska se on joka vuosi kerättävä nollasta uudestaan, eikä mitään takeita ole siitä, että keruu onnistuu.

Verot. Tilinpäätössäännösten mukaan verojen määrä on vain 28 % tilikauden “voitosta”. Todellisuudessa yritys maksaa arvonlisäveron, kiinteistöveron, sosiaaliturvamaksun, eläkemaksun, työttömyysvakuutusmaksun, ryhmähenkivakuutusmaksun, tapaturmavakuutusmaksun, energiaveron, autoveron, autokuluihin liittyvän arvonlisäveron kaksi kertaa, palkansaajien ennakkoverot jne, mutta häveliäisyyssyistä oikeaa verojen määrää ei esitetä tilinpäätöksessä.

Lisäys(-)/Vähennys(+). Elon laskuopissa kredit on siirretty ikkunan puolelle.

Tilikauden voitto. Erä, joka pitää jakaa osinkoina yrityksestä ulos etenkin silloin kun verosäännösten kiristämisestä käydään poliittista keskustelua, koska verot on jo maksettu. Tällöin sekä verot että osingot maksetaan lisäämällä yrityksen velkaa. Voitto ennen veroja on yhtä suuri kuin yrityksen lisävelkaantuminen vaalivuotena.

Perustamismenot. Tutkimus- ja kehittämismenot. Tappiollisen yrityksen keino piilottaa tappiot taseeseen. Tällaisten erien takia tase näyttää hyvältä, vaikka yritys tekee konkurssin, koska konkurssi aiheutuu rahojen loppumisesta, mikä taas ei ilmene tilinpäätöksestä.

Siirtosaamiset. Joka vuosi kirjattava osa auton vakuutusmaksusta, jonka vakuutuskausi ulottuu tilikauden päättymisen jälkeen.

Poistoero. Tämän erän sisältöä on mahdotonta selittää ymmärrettävästi kellekään.

Laskennallinen verovelka. Virallinen totuus on, että säännönmukaisten poistojen enemmyydestä (poistoerosta) aiheutuva verovelka olisi yritystukea, jota saadaan koska verot maksetaan myöhemmin kuin vastaavat suunnitelmanmukaiset poistot on kirjattu tuloslaskelmaan. Todellisuudessa kyse on yritysten maksamasta valtiontuesta, koska yritykset maksavat verot ennenkuin saavat itse tulot yrityksen käyttöön. Tilinpäätössäännöksiä tulisi kehittää siten, että vaihto-omaisuuden ja käyttöomaisuuden tasearvosta lasketaan laskennallinen verosaaminen, joka osoittaa valtion etukäteen saamien verojen määrän.

Arvonkorotusrahasto. Yrityksen käyttämän kiinteistön kirjanpitoarvon arvonlisä, joka saataisiin, jos kiinteistö myytäisiin pitkän ajan kuluessa ja jos sillä hintaa löytyisi ostajia ja jos yritys lopettaisi toimintansa kiinteistössä. Etenkin Kehä III:n ulkopuolella tappiollisen yrityksen keino saada toiminnalleen jatkoaikaa.

Pakollinen varaus. Vapaaehtoinen varaus. Vapaaehtoista varausta ei saa tehdä, koska sitä ei hyväksytä verotuksessa. Pakollinen varaus on tehtävä, vaikka sitä ei saa vähentää verotuksessa.

Siirtovelat. Työntekijän ansaitsema lomapalkka, joka maksetaan, jos työntekijä sanoo itsensä irti ennen kesälomaa.

Konserniaktiiva. Yrityksestä maksettu ylihinta, joka odotetaan saatavan takaisin tulevaisuudessa voittoina korkojen kera. Pörssisijoittaja maksaa ylihintaa 95 % osakkeen hinnasta silloin kun ostettava yrityksellä on jotain tekemistä Internetin kanssa. Tämän ylihinnan määrän osoittaa tunnusluku P/E (hinta/tulos). Huolestuttavan suurta ylihintaa osoittaa mittari Price/Turnover, joka eräillä yrityksillä lähenee jo kymmentä.

Konsernireservi. Yrityksen entisen omistajan kirjaamattomat kulut, jotka uusi omistaja kuitenkin on havainnut ja vaatinut kauppahintaa alennettavaksi reservin määrällä.

Tilinpäätösinformaatio on direktiivien ja amerikkalaisten sijoittajien vaatimusten jälkeen tullut yhä vaikeammaksi ymmärtää. Pörssiyhtiöiden fuusioesitteet ovat yli 100-sivuisia romaaneja, joita kukaan ei jaksa lukea, ja vaikka lukisikin, ei ymmärtäisi. Onneksi meillä on Internet, joka mahdollistaa lyhyet ja selkeät tilinpäätökset, vaikka samalla linkkien ja pdf-tiedostojen avulla voidaan toteuttaa sijoittajien nippelitietovaatimukset.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki