CTA Paikka
CTA Paikka

Prognooseja, budjetteja, ennusteita ja hinnoittelukalkyylejä

20.1.1996
pauli
Pauli Vahtera

Taloushallinnossa tehtaillaan kaiken maailman laskelmia, joihin käytetään työaikaa, laitteita ja järjestelmiä mielettömät määrät. Nämä ennusteet alkavat elämään omaa elämäänsä ja ovat yht´äkkiä totuutta. Kuinka monet sijoitusmiljardit onkaan sijoitettu kun 25-vuotias kokenut laskentaekonomi ennustaa, että pörssiyhtiön tulos vuonna 1997 tulee olemaan 745 miljoonaa markkaa. Tai kuinka moni meistä on sortunut miettimään, mitä tehdä kun budjettipoikkeama on -1,23 %.

Prognoosien teko on nykyään hienompaa kuin Eino Poutiaisella, koska Einolla oli käytössään vain tupakka-askin kansi. Einon proknoosit olivat paljon oikeampia kuin nykyiset tietokoneella piirrettävät käppyrät ja suorat. Einon proknooseja eivät tv-toimittajat uskoneet, mutta jos hänellä olisi ollut käytössään taulukkolaskennan avulla tehdyt piirakat olisivat nekin muuttuneet todeksi.

Olen aina ihmetellyt, mistä nämä nuoret leijonat tekevät pörssiyhtiöiden tulosennusteensa, koska ne ulottuvat kahden vuoden päähän aikaan, josta yhtiöllä itsellään ei vielä ole edes budjetteja. Onko heillä käytössään sisäpiirin tietoa vai vain viivotin, jolla käppyrää jatketaan tuleville vuosille. Tulosennusteilla voidaan manipuloida kursseja miten halutaan niin kuin nyt nähtiin Nokiankin kurssin osalta. Etteivät vaan kaverit ensin osta, sitten tee tulosennusteita ja lopuksi myy osakkeensa hyvällä voitolla. Bulvaanien ja ulkomaisten hallintarekisterien suojassa tietenkin.

Sitten tulee tilintarkastaja paikalle ja vaatii hinnoittelukalkyylejä. Kun kukaan ei voi edes arvata, montako hilavitkutinta firma saa myydyksi ja millä hintaa. Mutta kalkyyli pitää olla, jossa jaetaan kulut vessapapereista miljoonan markan arboratumsorvaimeen asti tuotteen vaiheille, puolivalmisteille ja valmiille osille. Laskennan onnistumiseksi koodataan jokainen kuitti 51 merkin pituiselle laskentakohdekoodille, jossa on mukana kaikki tiedot henkilöstä, projektista ja tuotteesta ilmanpaineilmaisimeen asti. Ja kellokalle mittaa, että työvaihe kestää 32 sekuntia ja siitä saadaan hinnoittelustandardi. Kun asentajan perhehuolet ovat suurimmillaan, asennusaika onkin 64 sekuntia, mikä tekee vain sadan prosentin virheen tuotteen hintaan.

Ja sitten muuttuvassa maailmassa budjetoidaan. On henkilön myyntibudjettia, ostajan ostobudjettia, palkkabudjettia ja postimerkkibudjettia. Budjetit kootaan yhteen ja huomataan, että liikevaihto ei kasva, ja tulos on pakkasella. Lähtee käskytys takaisin: lisää myyntiä ja kulut alas. Neljännen kierroksen jälkeen saadaan budjetti, jonka kehtaa esittää hallituksen kokoukselle: voitto tulee ensi vuonna olemaan suuri – mihinkäs se investoitaisiin? Myyjät saavat keppiä miinusluvuista ja provisioita sekä joulujuhlassa juhlamaininnan plussista. Siksi he vetävät budjettilukuja mahdollisimman alas.

Etenkin julkishallinnossa taas kululukuja vedetään mahdollisimman ylös, koska loppuvuodesta voidaan miettiä kuka lähtee minnekin Bahamasaarille kurssille, kun budjettia on vielä käyttämättä. Näin varmistetaan myös se, että ensi vuonna saadaan vielä suurempi budjetti, jolla matkustellaan vielä kauemmas.

Kun myyjät menevät kentälle, he huomaavat, että siellä on uusi kilpailija, joka vie markkinat. He juoksevat enemmän kuin koskaan, mutta silti liikevaihto jää puoleen budjetoidusta. Kylläpä ovat huonoja. Kun myynti ei vedä, vähennetään markkinointikuluja. Ollaan tyytyväisiä, kun kulubudjetista on syntynyt säästöä. Ehkä tämä tästä vielä voitoksi muuttuu.

Kun postimerkeistä siirrytään sähköpostin käyttöön, ihmetellään, että mitäs täällä on budjetti ero +100 % ja täällä taas -100%. Antakaapa selvitys! Kirjallisena. Hallitukselle. Ja tilintarkastajalle.

Kun yrityshaluinen nuori perustaa firman, hän menee yrittäjäkurssille. Siellä laskentakonsultti neuvoo, että pankista saa helpommin lainaa kun on viiden vuoden suunnitelmat ja budjetit. Kaveri menee kotiinsa ja unelmoi tulevaisuudestaan: liikevaihto on nyt ensin 1 mmk, sitten 3 mmk, sitten 5, sitten 7 ja sitten rävähtää 12 mmk. Ensimmäinen vuosi mennään nollavoitolla, mutta kun liikevaihto kehittyy, tulee viimeisen vuoden voitoksi jo 5 mmk. Kun tämän kaiken piirtää taulukkolaskennalla paperille, on laina taattu. Ennen sitä luvut tarkistetaan – 1.003, 3.197, 4.907, 7.122 ja 12.454 tmk – antavat hyvän kuvan suunnitelman laadusta.

Kun laina on saatu, yrittäjä miettii, mitä kannattaisi valmistaa. Hän tekee innoissaan tuotteensa ja miettii, millä hinnalla tämän myisi. Hinnoittelulaskelma osoittaa, että kyllä tästä pitäisi saada 845 markkaa kun myyntikate on konsultin suosittelema 40 %. Hän unelmoi yhä suuremmista voitoista. Sitten hän menee kaupungille katselemaan tuotteiden hintoja ja huomaa, että näyteikkunassa myytiin samaa tavaraa erikoishintaan 210 markkaa. Ensimmäinen asiakaspotentiaali tinkaa tuotteesta vielä referenssialennusta ja lupaa maksaa siitä 92 markkaa.

Minäkin teen tästä proknoosin – klubiaskin kanteen. Voimassa oleva kirjanpitokäytäntö sisäisine laskentoineen, budjetointeineen ja suunnitelman mukaisine poistoineen tulee ajamaan yritykset haaksirikkoon. Parhaat sijoitukset on tehty tikanheitolla ja parhaat tulokset tehdään sormituntumalla. Laskentatoimen tehtävä on vain nopeassa tempossa seurata, missä mennään ja jos mennään karille, budjettien sijasta lopetetaan nopeasti pieleen meno ennen kuin laiva lopullisesti uppoaa.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki