CTA Paikka

Positiivisuuden periaate

20.10.1994
pauli
Pauli Vahtera

Kirjanpidon oppikirjat opastavat olennaisuuden, jatkuvuuden, todennettavuuden ja varovaisuuden periaatteisiin sekä esittävät sisällön olevan tärkeämmän kuin muodon. Nämä periaatteet ovat saaneet rinnalleen oikeiden ja riittävien tietojen vaatimuksen. “Going concern” on käännetty toiminnan jatkamisen periaatteeksi, vaikka tosiasiassa onkin kyse positiivisuuden periaatteesta. Nyt kun Keijo Tahkokallio positiivisine ajatteluineen on saanut kunnian luennoida kirjanpitoammattilaisten kesäpäivillä, voimmekin ehdottaa hänen kirjaansa “Ajattele myönteisesti” KLT- ja KHT-tutkintovaatimuksiin, sillä se selittää parhaiten useat tässä maassa tehdyistä tilinpäätöksistä.

Samaan aikaan kun tilien pitäjät ja tarkastajat ovat moneen kertaan varmistuneet siitä, että kassassa on juuri se 25 markkaa ja 10 penniä, joka on kassakladissa ja taseessa, on tilinpäätöksissä jopa miljardien eriä, joita voidaan perustella vain positiivisella ajattelulla. Tästä meillä on lukuisia esimerkkejä pankkien, osuusliikkeiden ja jopa eräiden pörssiyhtiöiden tilinpäätöksistä – puhumattakaan pienemmistä tilinpäätöksistä.

Totta onkin, että yrittäjäksi eli kirjanpitovelvolliseksi ryhtyminen vaatii suurta positiivista tunnelatausta. Yrittäjä uskoo, että elämä yrittäjänä on vapaampaa, mielekkäämpää ja etenkin tuloksellisempaa kuin palkannauttijana oleminen. Yrittäjä uskoo vakaasti, että huominen on parempi kuin eilinen. Vain konkurssihuijari suunnittelee yritystoimintansa päättyvän konkurssiin, mutta hänkin tyhjentää sitä ennen pajatsonsa.

Maailmassa on enemmän epäonnistuneita ihmisiä kuin onnistuneita ja onnekkaita. Siksi yritystoimintakin menee valitettavan usein pieleen. Yrityksen vaihtoehtona on konkurssi ja sen myötä loppuelämän rasittavat velat. Kun tällainen tilanne alkaa uhata, on pakko uskoa huomiseen, koska muutoin ei kestäisi. Tarvitaan vain aikaa ja sitä saadaan going concern-tulkinnoilla. Näin epäkurantit muuttuvat kuranteiksi – tappiot ja kulut perustamismenoiksi, liikearvoiksi, tuotekehitysmenoiksi ja muiksi pitkävaikutteisiksi menoiksi, arvostuseriksi, arvonkorotuksiksi, poistoerotuksiksi, siirtosaamisiksi, kauppavoitoiksi ja fuusioerotuksiksi. Kun parempi päivä tulee, kirjaamme ne taas kuluiksi tuloslaskelmaan. Ja tällaisiakin hyviä esimerkkejä yrityksistämme löytyy satoja. Mitä enemmän luvussa on nollia, sitä helpommin positiivisuuden periaate ylittää varovaisuuden periaatteen.

Talousrikollisuuden ja pimeän talouden määrä on jo kymmeniä miljardeja. Tuhansien PK-yritysten liikevaihto on kirjoista poissa. Meitä on opetettu ajattelemaan, että puolillaan olevassa juomalasissa on puolet vielä jäljellä. Jos verottaja vie puolet, osallistumme positiivisesti yhteiskuntaamme ja saamme käyttää toisen puolen itse. Mutta talousrikollinen ajattelee vielä positiivisemmin: saan pitää kaiken itse!

Laskentatoimen kulttuuriin kuuluukin nähdä juomalasin tyhjä puoli. Näemme taloushallinnossa ongelmia, vaaroja, vastuksia, puutteita ja virheitä. Ihmismielen heikkouksiin kuuluu kuitenkin se, että nämä nähdään parhaiten epäolennaisissa asioissa. Maailma on täynnä myönteisiä asioita, mutta valitsemalla negatiivisuuden, suljemme mielestämme hyvät asiat. Machiavelli puolestaan totesi jo satoja vuosia sitten, ettet uskalla pahoittaa sitä, jota pelkäät. Pelkäämme yhtiökokousta ja toimitusjohtajaa ja suljemme silmämme olennaisilta virheiltä tilinpäätöksissä.

Positiiviseen ajatteluun kuuluu mutkan kautta myös muiden syyllistäminen. Jokainen meistä selittää surkean epäonnistumisenkin jälkeen, että vika ei oikeastaan olekaan minussa, vaan valuuttakursseissa, Helibor-koroissa, verottajassa, ammattiyhdistysliikkeessä, Neuvostoliiton romahtamisessa, lamassa.

Kun yritys on vuosia jatkuneen epäonnistumisen jälkeen saanut tilinpäätöksensä puolilleen ilmaa, ovat tilinpäätösnumerot ja kommentit niin epäselviä, ettei edes ammattilainen saa niistä irti oikeita ja riittäviä tietoja eikä käsitystä tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Jos taloustoimittaja puuttuu numeroihin ja siinä samassa tekee epäselvyydestä johtuen myös pienen virhearvion, onkin hän syyllinen yritysjohdon sijasta. Yritysjohtoa ei syyllistetä taloudellisesta katastrofista, mutta toimittajaa uhkaillaan syytteillä yrityksen asemalle tehdyistä vahingoista (=velkaantumisen jatkamisesta) ja konkurssiin tai saneerausmenettelyyn ajautumisesta.

Positiivinen ajattelu on kansantaloutemme voimavara. Konkursseja on aivan liikaa muutoinkin, ja uusille yrityksille käy kuin kehitysmaan lapsille: kuolleisuus on ennen 5-vuotispäivää suuri. Laillistakaamme positiivisuuden periaate yhdeksi kirjanpidon aksioomista. Sen jälkeen uskallamme uudistaa myös kirjanpito- ja tilintarkastusmenetelmät, jotka ovat jääneet ihmisluonnon peruslakien jalkoihin: toiveeseen kaiken säilymisestä ennallaan.

“Jos tahto ja mielikuvitus vetävät eri suuntiin, mielikuvitus voittaa aina” lainaa Tahkokallio ranskalaisen apteekkarin Emile Couén viisautta. Tahto on eduskunnan tahto kirjanpitolaissa, mutta mielikuvitus on going concern-ajattelua.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki