”Pehmeys on todellista lujuutta, sillä kovuus menee rikki”
Viime vuosina taloushallinnon seminaarit ovat valloittaneet Esa Saarinen, Tommy Tabermann, Veikka Gustafsson, Mirja Pyykkö ja monet muut. He eivät ehkä tunne kirjanpitolain kolmannen luvun neljännen pykälän toisen momentin sisältöä – mutta he tuntevat paljon enemmän: elämää. Kirjanpitäjän koulutuksessa estetiikan, etiikan ja aistillisuuden oppiminen on tärkeämpää kuin uusi tuloslaskelmakaava. Uudet kaavat voi lukea kirjanpitoasetuksesta, mutta monet ehtivät eläkeikään eivätkä vielä silloinkaan ymmärrä, mitä kirjoja ovat pitäneet ja mitä tilejä tarkastaneet. Ja miksi. Tämä kolumni on kirjoitettu filosofi Saarisen ja runoilija Tabermannin innoittamana.
Kansanviisauden mukaan hän joka eli todellisen elämän, eli rankan elämän, vaikeuksien täyttämät vuodet. Taas ihmiset, jotka pyrkivät parempaan – esimerkiksi pois rutiineista, automaatioon ja yritystoiminnan palvelemiseen tulevaisuuteen suuntautuvilla tiedoilla ja ohjeilla – ovat naiiveja, haihattelijoita, taivaanrannan maalareita. Heillä on jalat irti maasta. He eivät tiedä elämästä mitään.
Todellisena kirjanpitäjän elämänä pidetään säännösten tiukkaa noudattamista. Kirjanpitäjä on veropoliisi, ennakkoverotarkastaja ja kuittivahti. Kirjanpitäjän tulee olla numerotarkka: kukaan ei palkkaisi runoilijaa tilitoimistoon, vaikka hän toisi sinne enemmän lisäarvoa kuin paraskaan KLT tai KHT. Runoilija tuntee sanat ja tulevaisuudessa sanat ovat numeroita tärkeämpiä. Myös taloushallinnossa. Taulukkolaskennalla desimaalien tarkkuudella laadittujen budjettien ja pitemmän tähtäimen suunnitelmien numeroiden tilalla tarvitaan sanoja.
Tosiasia on, että maailma muuttuu suurista tunteista, intohimoista ja uusista ajatuksista. Suuri ihmiskunnan enemmistö ottaa kaikki uudet ajatukset käyttöönsä, mutta vasta vuosien, joskus vuosikymmenten kuluttua. Ensin he vastustavat muutoksia, vaikka he ilmiselvästi hyötyisivät heti muutosten toteuttamisesta. Uusien ajatusten esittäjät saavat niskaansa lokaa, panettelua, valheita. Heidän on siis oltava vahvoja monella tavalla: heidän täytyy viedä asiaansa eteenpäin negatiivisuuden ympäristössä. Kuitenkin samat ihmiset, jotka ensin vastustavat uudistuksia vuosia, ovat ennemmin tai myöhemmin sitä mieltä, ettei tästä uudistuksesta luovuta millään hinnalla.
Tällaiset visionäärit tarvitsevat tuekseen Esa Saarisen positiivista elämänuskoa, Tommy Tabermannin rakkausrunoja, Veikka Gustafssonin rohkeutta ja Mirja Pyykön myötäelämistä.
Mutta kuulkaamme kaikki heitä. Ymmärrämme tilinpäätösjaksotusten merkityksen uudessa valossa kun tajuamme, että yhden vuoden tilinpäätös on pisara maailmankaikkeudessa, jossa on tähän mennessä tehty jo kahdeksan miljardia vuotta vuositilinpäätöksiä. Nämä tilinpäätökset ovat olleet uuden alku. Jokaisen syksyn kaunis ruska on ollut tilinavaus kevään vihreydelle. Lintujen syysmuutto ei ole tilinpäätös vaan siirtyminen kevään rakkauden kilvoitukseen. Maailmankaikkeus ei laske menneitä voittoja, koska jokainen päivä on uusi voitto.
Silloin ymmärrämme, että kirjanpidon aksioomat ovat edelleen samat kuin 700 vuotta sitten kirjaa pitäneiden maailmaa valloittaneiden ja ryöstäneiden laivanvarustajien aksioomat. 1900-luvulla on kirjanpitolaki uudistettu monta kertaa, mutta 1997 laki on sisällöltään aivan sama kuin 1920-luvun kirjanpitolaki. Vain tuloslaskelma- ja tasekaava ovat muuttuneet. Se luo kuvitelmaa, että kirjanpitoa on kehitetty auktoriteettien voimalla ja samalla se lisää auktoriteettivaltaa. Joka kuitenkin on vain keisarin uusia vaatteita.
Pieni hyvä ele on miljoona kertaa tärkeämpi kuin inventaarien erottomuus. Kun kaupan kassa lauantairuuhkassa lyö hinnaksi markan ilman hintakoodilappua olevalle kaalinkerälle, hän saa aikaan suurta iloa ja hyvää mieltä kaikille kassajonossa tuskaileville. Vaikka sisäisen kontrollin periaatteita rikotaankin ja vaikka seuraavassa tilinpäätöksessä onkin inventaariero.
Pienet teot ovat tärkeitä, mutta pikkuasiat eivät ole. On väärin puhua shareholder valuesta ja samanaikaisesti kohdella henkilökuntaa huonosti. Juhlapuheet henkilöstöstä yrityksen tärkeimpänä voimavarana aiheuttavat vain pahaa mieltä, jos samanaikaisesti järjestetään miljoonaoptioita ja jätetään koulutuspäivän päiväraha maksamatta.
Vain hyvää tekemällä voi saada aikaan hyvää. Maailman paraskaan kirjanpidon keksintö ei etene, jos se viedään läpi nuijalla ja kirveellä; uhkauksilla ja pelottelulla. Tuhatkaan kaunista elettä ei riitä kompensoimaan yhtä tyhmää tekoa.
Kirjanpidon pahimpia ominaisuuksia on sen negatiivisuus. Sisäinen kontrolli on virheiden etsintää, valvontaa ja ihmisten voimavarojen kahlehdintaa. Kuukausitason jaksotuksista on tullut giljotiini, joka uhkaa meitä veronkorotuksilla ja sakoilla. Vaikkei niillä ole mitään positiivista merkitystä. Kuntataloudessa tilinpäätösajattelu on johtanut siihen, että marraskuussa sairastuva saa huonompaa hoitoa kuin helmikuun potilas. Budjettierojen takia moni on saanut lopputilin, vaikkei kukaan pysty ennustamaan edes huomista. Sisäinen laskenta on myös kinastelua siitä, kenen kustannuspaikalle kahvipullat kirjataan. Kontrollien sijasta tarvitsemme luottamusta.
Kirjanpidon ammattilaiset pitävät vuodelle 2020 tehtäviä ennusteita verkottuneen maailman tilasta huuhaana. Samaan aikaan samat ihmiset tekevät itse ennusteita vuodelle 2040 suunnitelmapoistojen myötä. Uskon, että koko poistokäytäntö kokisi suuren mullistuksen, jos taloushallinnon vaikuttajien seuraavan vuoden kehittämisohjelmassa olisi van Goghin taidemuseoon tutustuminen, Mozartin Cosi Fan Tutte oopperatalossa, Tabermannin runoilta ja Esa Saarisen Pathoksen seminaariin osallistuminen. Vuoden taloushallinnon oppikirjaksi valitaan Tom Petersin Hullut ajat vaativat hulluja organisaatioita.
Kuka koulutusjärjestäjä jättää ensi vuonna kaikki kirjanpitolaki uudistuu-kurssit pitämättä ja opettaa meille elämää ja suuria tunteita. Kadotetun intohimon löytämistä.
Runo sanojen merkityksestä
Viisi, neljä, seitsemän prosenttia.
Kolmesataakahdeksankymmentä.
Silkkilakana, iho, kosketus.
Hymy, ystävyys, rakkaus. Ihanaa.
Valinta on Sinun.
Intohimoisesti.
