Pannaan pensselit santaan

Jotkut tilitoimistot ovat tänä keväänä miettineet, ettei tästä enää tule mitään. Saman toteamuksen olen kuullut viimeisen vuoden aikana niin monilta ja monilta yrittäjiltä eri toimialoilla.  Lukuisat pienet yritykset esimerkiksi hiustenhoitoalalla ovat lopettaneet.

Yrittäjiä kurjistavat asiakkaiden ja töiden pula, byrokratian ja valvonnan lisääntyminen, verotuskäytännön kiristyminen ja suurten yritysten käyttämä voima pienempiä kohtaan. Joskus tuntuu siltä, ettei pienyritysten pahin kyykyttäjä olekaan verohallinto, vaan työmarkkinajärjestöt ja suuret yritykset.

 

Miksi juuri nyt yrittäminen koetaan ahdistavaksi?

• Kaikki yrittämisessä tarvittavien hyödykkeiden hinnat ovat nousseet rajusti.
• Byrokratian ja valvonnan määrä on lisääntynyt huomattavasti.
• Byrokratiavirheiden sanktiot ovat nousseet käsittämättömän suuriksi.
• Yrittäjävastuuta lisätään vuosi vuodelta.
• Kaikenlainen hömppäkoulutus ja kortitus lisääntyy, kohta ei saa tehdä mitään ellei joku byrokraatti seiso selän takana vahtimassa, että kaikki menee sääntöjen mukaan.
• Yrittäjien julkinen ristiinnaulitseminen kaikenlaisissa verovelkarekistereissä ja oiva-naamoissa.
• Suuret asiakkaat vievät tuhkatkin pesästä kiristämällä hintoja alaspäin ja pidentämällä maksuaikoja.
• Työnantajan sosiaalikuluja on lisätty vuosi vuodelta eri tavoin.
• Työntekijöille vaaditaan yhä lisää ja lisää rahaa tekemättömästä työstä.
• Kun työt loppuvat, on kallista ja hidasta lomauttaa.
• Mahdottomistakaan työntekijöistä ei ole halpaa päästä eroon.
• Uudet vaatimukset palkanmaksusta saavat järjettömät mittasuhteet, uusin vaatimus on maksaa kahden viikon palkka nollasopimuksista, vaikkei työtä olisi lainkaan tarjolla.
• Poliitikkojen ymmärrys yrittämisestä on pahemmin hakusessa kuin aiemmin.

 

Byrokratia tekee meistä tyhmiä

Yrittämiseen kuuluu luovuus eri tilanteiden mukaan. Esimerkiksi tilintarkastuksesta on tehty kaavamaista lomakkeiden täyttämistä, joka vain maksaa, mutta josta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Kieltäytyminen sääntöjen noudattamisesta johtaa liiketoimintakieltoon. Byrokratia tuhoaa kaiken alleen.

Kun työ on enenevässä määrin byrokratiaa, siitä katoaa mielekkyys myös työntekijän kannalta, ei pelkästään laskun maksajan eli asiakkaan näkökulmasta. 

Byrokratian luovuus on ehtymätön. Kuorma-autoilijoiden viiden päivän koulutuspakkoa ei ole helppoa toteuttaa. Siksi poliisi käyttää yhden päivän lukemalla ääneen liikennesääntöjä. Autoilijat käyvät saman päiväkurssin kahteen kertaan. Tällainen pakkotyhmyys on tuotu monille aloille.

 

Tilitoimistoveloitukset eivät riitä

Tilitoimistojen tulos tulee selkänahasta riippumatta siitä, millaisin menetelmin asiakasta laskutetaan. Tilitoimistojen on miltei mahdotonta myydä automaattisesti monistettuja tuotteita ja palveluja, joista saadaan suuret tuotot volyymien myötä. Alihankinnoista jää vaatimaton kate niiden rahoittamiseksi ja riskin kattamiseksi.  Vaikeina aikoina on luottotappioita. 

Jos töitä ei ole tarpeeksi, ainoa, mikä joustaa on tilitoimiston yrittäjäomistaja. Palkat on maksettava, vaikka tuloja ja töitä ei ole tarpeeksi. Palkat voidaan maksaa vain vähentämällä yrittäjien omia tuloja. Usein yrittäjän tulo jää köyhyysrajalle, ja samaan aikaan ay-liike vaatii työntekijöille (maltillisia) palkankorotuksia. Virkamieskoneistoa on vaadittu pitämään heikoimman puolta. Kaunis ajatus, mutta heikoin ei ole työntekijä, vaan yrittäjä.

Kun järjestöt sopivat keskenään, kukaan ei tunne arjen reaaliteetteja. Ei ymmärretä, että sairasajan palkan aikana tilitoimisto ei saa mistään asiakastuloja.  Tilitoimiston henkilöstön määrää joudutaan sopeuttamaan talven ruuhkien mukaan. Kirjanpitäjät vaativat ylityö- ja viikonloppukorvauksia joko rahana tai vapaana. Henkilökunnan ammattitaidon ylläpitäminen edellyttää koulutusta.

 

Valvontaa ja etupainotteisia maksuja

Monilla aloilla koulutuksesta on tullut pakko, jotta ylipäätään voi toimia. Pakon hyväksyy, jos se perustuu osaamisen ja ammattitaidon lisäämiseen tai ylläpitämiseen. Mutta yhä enemmän pakko on vain rahastamista, jossa tyhjänpäiväisyyksistä maksetaan isot rahat joko valtiolle tai valtion valtuuttamille yrityksille.

Ennen kuin tilitoimisto voi saada asiakkaaltaan tuloja kassaan, sen on maksettava henkilöstön palkat, eläke­maksut ja muut sosiaalikulut. Esimerkiksi pakollinen tapaturmavakuutus on maksettava tammikuun alussa etukäteen koko vuodelle. Mistä tällainenkin kohtuuttomuus on keksitty? Ennakonpidätykset, sosiaaliturvamaksu ja eläkemaksut on käytännössä maksettava ennen kuin asiakas maksaa laskunsa. Likviditeetti on lujilla.

Jos palkkaa yhden henkilön, on järjestettävä työterveyshuolto. Valtio vaatii ennakkoverojen maksua.

Työsuojeluviranomaiset haluavat kantaa kortensa kekoon Suomen tuhoamiseksi.  Monilla aloilla töiden määrä vaihtelee suuresti, ei pelkästään sesongeittain. Töitä ei ole, töitä on liian vähän tai töitä on liikaa. Harvemmin sopivasti. Työsuojeluviranomaiset tulevat syynäämään työntekijöiden työaikakirjanpitoa. Kun tämä taifuuni tekee ratsiat tilitoimistoihin, alkaa sakotus.  Sakkojen maksamisen jälkeen pitäisi työajat järjestää sata vuotta sitten tehdastöiden seitsemästä neljään -tahtiin. 

Ketään byrokraattia ei kiinnosta yrittäjän hyvinvointi ja hänen tekemänsä työn määrä. Tai kiinnostaa sen verran, että rahaa tulee yhteiskunnan pohjattomaan moolokin kitaan. Vaikka yrittäjä olisi koomassa sairaalassa, koneisto jyrää.

 

Tilitoimiston oma laadun varmistaminen vie katteet

Pienen tilitoimiston suurin riski on uuden henkilön palkkaus. Kirjanpitäjien peruskoulutus on liian teoreettista, minkä vuoksi koulunpenkiltä ei juurikaan voi ottaa uutta työntekijää antamatta hyvää työnaikaista koulutusta ja ohjausta. Hyviä kokeneita kirjanpitäjiä on vaikeaa saada rahallakaan. 

Jotta tilitoimisto voi varmistaa henkilökunnan työn olevan laadukasta ja asiakkaiden edun mukaista, on tilitoimiston käytettävä aikaa työn seurantaan. Vasta kun on varmistuttu, että kirjanpitäjä pystyy suoriutumaan asiakastehtävistä itsenäisesti, voidaan varmistustyötä vähentää. Tuo kaikki työ on pois katteesta. Jotta kaikki ei näyttäisi aivan kamalalta, yrittäjäkirjanpitäjä ottaa tarvittavan ajan vapaa-ajastaan, jolloin se ei maksa mitään. Mutta tuona aikana voisi hyvin tehdä omia asiakkaita. Näin saatu lisätulo voi olla suurempi kuin palkatun kirjanpitäjän tuoma kate. Kaikki on kiinni henkilöstön ammattitaidosta. Hyvä kirjanpitäjä ansaitsee oman palkkansa, sosiaaliedut, tarvitsemansa työvälineet ja tuo vielä katetta tilitoimistoon. Jos kirjanpitäjä ei vielä hallitse työtään kunnialla, voi hän tulla todella kalliiksi.

 

Pienet asiakkaat ovat liian pieniä

Paljonko maksaa vuokratuolikampaajan kirjanpito? 92 euroa kuukaudessa. Se on liian pieni raha tilitoimistolle. Se on paljon monelle kampaajalle, jonka tulot muutoinkin jäävät pieniksi.  Jos veloittaa oikean hinnan, asiakkaat katoavat. Tilitoimistoyrittäjä näkee, kuinka huonosti asiakkaalla menee. Siksi on vaikeaa veloittaa oikeaa hintaa tehdystä työstä. Se on kuin ottaisi lesken rovon.

 

Suuret asiakkaat ovat liian suuria ja liian ahneita

Vuosikausia taloushallintoalalla oltiin sitä mieltä, että tilitoimistot tarvitsevat suuria ja keskisuuria asiakkaita, jotta tilitoimistoveloitukset saataisiin kohtuullisiksi. Mutta nyt ollaan menty ojasta allikkoon. Suuret yritykset kiristävät katteet olemattomiksi, eivätkä suostu maksamaan tilitoimiston alihankinnoista katetta lainkaan. Kun maksuajat ovat 2–3 kuukauden pituisia, ei tilitoimiston kannata ottaa suuria asiakkaita lainkaan. 

Miten ihmeessä tässä näin kävi? Sama se on kaikilla toimialoilla, joissa ostajien joukossa on suuryrityksiä.  Ne haluavat nostaa voittoja, ja kun säästämällä voitto on helpompaa kuin uutta liikevaihtoa luomalla, on pienet yritykset ajettu tuhoon. Paradoksaalista tässä on se, että tuhoa ajavat suurten yritysten keskijohto, joilla kyse ei ole edes ahneudesta. Heidät vain on pakotettu säästämään. Bonukset, optiot ja osakepalkkiot menevät pelisäännöt määrittelevien suurten yritysten johtajille. Aivan liian usein pienen yrityksen selkänahasta otetut voitot kierrätetään verottomiksi. Tästä näivettämisen kierteestä on päästävä.

 

Tarvitaan volyymiä, mutta sitä ei saa revittyä selkänahasta

Tilitoimistot tarvitsevat lisätuloja työn laskuttamisen ohella. Ideat ovat olleet vähissä. On kehitelty kaaviokuvia ja tunnuslukujen laskentaa kirjatuista luvuista. Jotkut tekevät toimi­nimellekin hienon tasekirjan.

Työn tuottavuus edellyttää automaation lisäämistä ja internetin hyödyntämistä. Ne tuottavuushyödyt vievät asiak­kaat itse ja palveluja tuottavat yritykset. Tilitoimiston tehtäväksi jää toimia välittäjänä, jolle jää vain roposia.

 

Vuokratuolikirjanpitäjä

Parturi-kampaamot ovat enenevässä määrin vuokratuoliyrityksiä. Yksi yrittäjistä pitää huolta toimintaympäristöstä. Kampaaja maksaa tuolistaan vuokran ja toimii yrittäjäriskillä. Asiakkaat eivät välttämättä huomaa lainkaan eroa siitä, onko palvelun tekijä palkansaaja vai yrittäjä.

Tästä on etuna se, että henkilöstöriski on jokaisella kampaamon ammattilaisella erikseen. Kampaaja itse vastaa työajoistaan, kesä-, sairas- ja äitiyslomistaan. Kampaamopalvelun kate on niin alhainen, ettei vuokratuolien omistaja voi ottaa henkilöstöriskejä harteilleen.

Toimisiko tämä sama muillakin aloilla? Voisiko tilitoimistopalvelun tuottaa vuokratuolikirjanpitäjä? Vuokratuolilaiset saisivat asiakkaiden lisäksi toimistopalvelut ja työtilan. Tilitoimiston tulisi varmistaa myös vuokratuolilaisen työn laatu ja ammattitaidon säilyminen. Siitä työstä on veloitettava. 

Suomi tarvitsee pieniä yrityksiä, hyviä kirjanpitäjiä ja tilitoimistoja

Meidän ei tarvitse mennä eteenpäin rotkon kautta. Karsimalla kovalla kädellä byrokratiaa ja valvontaa, antamalla paikalliset sopimisen oikeudet ja vähentämällä valtion määräämiä sanktioita saamme uuden yrittäjäystävällisemmän Suomen, jossa tilitoimistotkin voivat hyvin.

 

Irwin Goodman:

Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan,
Eihän tässä muukaan auta.
Kohta varmaan täytyy sovitella köyttäkin kaulaan,
Kun ei rahat riitä jukulauta,
Ja kun ei rahat riitä jukulauta.