Oikeat ja riittävät tiedot käräjäoikeudessa

Hyvää kirjanpitotapaa tulkitaan kirjanpitolauta­kunnassa (KILA), jonka jäseninä ovat Suomen parhaat kirjanpidon asiantuntijat.

KILAn yli ovat kävelleet käräjäoikeudet, joissa kahden maallikkojäsenen lisäksi tuomioita antaa yksi juristi. Juristeilla on yhteiskunnassa ylin valta, vaikka heidän perehtyneisyyttään esimerkiksi kirjanpitoon voi ainakin joskus epäillä. Ottakaamme lusikka kauniiseen käteen yhden vuonna 2013 annetun tuomion perusteella.

Tapauksessa suomalainen yhtiö harjoitti liiketoimintaa Ruotsissa, jossa se oli moms-velvollinen. Työntekijöitä työmailla oli Suomesta ja Virosta. Suomalaisten työntekijöiden palkat verotettiin ansiotuloina Ruotsissa. Suomessa toiminut henkilö järjesteli työmaille työntekijöitä Suomesta ja Virosta ja hoiti heidän matka- ja asumisasioita Suomesta käsin.

Suomalainen rakennusalan yrittäjä luovutti luottamuspulan takia omistusosuutensa toiselle osakkaalle (juristille), joka laittoi yrityksen konkurssiin kaksi vuotta myöhemmin. Verotarkastuksen perusteella määrättiin osakkaille jälkiveroja, jotka perustuivat tulkintoihin liiketoimista, jotka käräjä;oikeus katsoi törkeiksi kirjanpito- ja verorikoksiksi. Jälkiverojen määrä jäi osakasta kohden kymmeniin tuhansiin euroihin.

Yrittäjän elämä tuhottiin, koska hänet määrättiin maksamaan perusteettomia veroja yhtiön puolesta ja hänet määrättiin liiketoimintakieltoon. Lisäksi ehdollinen vankeus­tuomio. Rangaistus on rankka, vaikka vankilaan ei joudukaan.

Törkeää: ostolaskun jaksotus

Yritys oli kirjannut kuluksi ostolaskun, jonka arvo oli 804 euroa. Tilinpäätöksen laatimisen jälkeen ostolasku oli todettu aiheettomaksi ja se oli hyvitetty seuraavan tilikauden kirjanpidossa. Yhtiön liikevaihto oli ensimmäisellä tilikaudella 150 000 euroa ja toisella tilikaudella 400 000 euroa. Osto­laskun kirjaamisen takia tilinpäätös ei antanut oikeaa ja riittävää kuvaa yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

Tämä on hyvä. Rikos ja rangaistus johtaa siihen, että tilinpäätöksiä ei voida tehdä koskaan valmiiksi, koska pitää varmistua siitä, ettei tilikauden aikaisista tapahtumista aiheudu luottotappioita, hyvityksiä eikä muitakaan oikaisuja. Myös suoriteperusteen tulkinta saa tästä uuden ulottuvuuden. Kaikki myynnit ja ostot, joissa yli 804 euron osuudelta tulo/kulu kuuluu toiselle tilikaudelle, on jaksotettava. Summaraja ei välttämättä ole riittävä, joten varman päälle toimiva kirjanpitäjä jaksottaa kaikki 104 euroa suuremmat erät.

Törkeää: nettoperiaatteen käyttö

Ruotsalainen yhtiön asiakas vähensi saamistaan laskuista työmaakulut ja maksoi vain neton. Tilikautena 2 yhtiö kirjasi laskut bruttoperiaatteella kirjanpitoon ja vähensi vähennetyt kulut tuloslaskelman kuluina. Tilikautena 3 yhtiö kirjasi samat tapahtumat nettoperiaatteella. Liikevaihto oli 700 000 euroa ja nettona kirjattujen vähennysten määrä 50 000 euroa. Verottaja hyväksyi kirjauksista puolet. Käräjäoikeus katsoi koko määrän törkeäksi kirjanpitorikokseksi. Tilikauden 2 bruttokirjauksista ei tullut syytettä.

Bruttoperiaate on normaalisti parempaa hyvää kirjan­pitotapaa, mutta se ei tee nettoperiaatetta laittomaksi. Itse asiassa tässä oli kyse myynnin oikaisueristä, jotka olisi tullutkin esittää tuloslaskelmassa nettona. Kun teet oikein, saat jälkiveroja sekä rikostuomion.

Tapauksessa ei ole havaittu pimeää liikevaihtoa, ei aiheettomia kuitteja eikä yrittäjän omien menojen maksattamista yrityksen varoista. Asiakirjoissa ei tällaiseen edes viitata.

Törkeää: palkattu työntekijä hoiti kaikki työmaiden työjärjestelyt

Kansainvälisesti toimivissa yhtiöissä on normaalia, että töiden organisointiin ja työntekijöiden matkoihin, asumiseen ja työoloihin liittyvät työt hoidetaan keskitetysti. Käräjäoikeuden mukaan Suomessa toiminut henkilö ei olisi saanut hoitaa virolaisen yhtiön henkilökunnan työasioita yhtiön Ruotsin työmailla. Verotuksessa palkkamenot hylättiin tämän takia, vaikka henkilö hoiti muutkin yhtiön hallinnolliset asiat Suomessa. Päätös on elämälle vieras. Jos Viron yhtiö olisi maksanut henkilön palkat, olisi se veloittanut ne Suomen yhtiöltä. Tulos olisi ollut +/-0.

Törkeää: kulujen kirjaaminen tiliotteen perusteella

Tilitoimisto oli kirjannut liiketapahtumat, myös palkka­tapahtumat, tiliotteen perusteella maksuperusteisesti. Tähän jouduttiin, koska tapahtumista tietoiset henkilöt asuivat Ruotsissa. Kirjanpito ja tilinpäätös tehtiin suoriteperusteisesti. Maksuperiaatteella kirjatuista menoista hyväksyttiin vain osa. Maksuperiaatteen käyttö ei johtanut edes arvonlisäveron maksun siirtymään, koska Ruotsissa oli tuolloin jo siirrytty käänteiseen verotukseen rakennusalalla.

Nipputositekirjausten katsottiin vaikeuttavan kirjanpitoa. Tällainen ”vaikeutus” on hyväksytty KILAn antamassa yleisohjeessa kirjanpidon menetelmistä.

Törkeää: täsmäyseron kirjaaminen

Kaikissa kirjanpidoissa tehdään oikaisuvientejä sen takia, että osakirjanpidot eivät täsmää pääkirjanpidon kanssa. Nyt tällaiset viennit tulkittiin osaksi törkeää kirjanpitorikosta. Täsmäysero saattoi johtua siitä, että hallituksen jäsen oli maksanut palkkojen ennakonpidätyksiä omista varoistaan.

Törkeää: kirjanpito ei ollut heti täydellinen

Rikostuomion perusteluiden mukaan kirjanpidon on oltava heti kirjanpitomerkinnän jälkeen täydellinen. Lisäksi on tulkittu, että kirjanpitoaineiston on oltava yhtenäinen, jolloin esimerkiksi erillinen sopimusmappi asioista ei anna oikeutta selittää tositetta ja siitä tehtävää merkintää. Verotarkastuksissa on aina hyväksytty lisätietojen antaminen liiketapahtumista. Niin tässäkin tapauksessa. Käräjäoikeuden mielestä kirjanpitorikos on kuitenkin tapahtunut, koska kirjanpito ei ole heti ollut täydellinen.

Oikeuden tulkinta on käsittämätön ja tosielämälle vieras. Yksikään kirjanpitovelvollinen ei toimi laillisesti, jos vaatimuksena on kirjanpitomerkintöjen tekeminen heti ja täydellisesti. Tämä esimerkiksi tekisi kaikki korjaustositteet ja korjausmerkinnät laittomiksi. Missä on rikos, jos verottaja hyväksyy tietojen täydentämisen jälkikäteen.

Törkeää: ”perusteettomat kulukirjaukset ja tulon kirjaamatta jättäminen”

Kirjanpidossa joudutaan jokainen meno osoittamaan kuuluvaksi yritykselle. Sama ei päde käräjäoikeudessa. Syyttäjän asiakirjoissa nuo nettokirjauksella kirjatut kulut on kuitattu lakonisesti väitteellä, joka johtaa ajatuksiin harmaasta taloudesta ja kuittikaupasta. Samalla perusteella verottaja oli katsonut osan menoista verotuksessa vähennyskelvottomiksi. Laskemalla lukuja uudestaan sai selville, että oikaisueristä oli ensin otettu huomioon 65 prosenttia ja sen jälkeen luvusta verotuksessa oli hyväksytty puolet. Tällaista epätarkkuutta hyvä kirjanpitotapa ei hyväksyisi koskaan. Otetaan hatusta luku, josta kahdella hatusta otetulla prosenttiluvulla tehdään verotuspäätös.

Valuvika rikoslaissa

Kirjanpitorikoksen määrittelyssä on noudatettava luovuutta, koska ne muutoin vanhenisivat. Kirjanpitorikoksesta ja tuottamuksellisesta rikoksesta enin vankeustuomio on kaksi vuotta, minkä takia rikos vanhenee kahdessa vuodessa. Siksi syytteet annetaan törkeästä rikoksesta, koska siitä voi määrätä neljän vuoden tuomion ja rikos vanhenee viidessä vuodessa.

Törkeäksi kirjanpitorikos tulee jos

1) liiketapahtumien kirjaaminen tai tilinpäätöksen laatiminen laiminlyödään kokonaan tai olennaisilta osiltaan,
2) väärien tai harhaanjohtavien tietojen määrä on huomattavan suuri, ne koskevat suuria summia tai ne perustuvat sisällöltään vääriin tositteisiin taikka
3) kirjanpito hävitetään tai kätketään kokonaan tai olennaisilta osiltaan taikka sitä vahingoitetaan olennaisilta osiltaan.

Kohdat 1 ja 3 harvoin tulevat käytännössä vastaan, minkä vuoksi tuomio on kehitettävä harhaanjohtavista tiedoista ja vääristä tositteista. Syyttäjä oli kuitenkin kehittänyt useaan kohtaan saman väitteen: kirjattu liiketapahtumia, joista ”ei ole ollut tositetta” tai tosite on ”kätketty tai hävitetty”. Kolmen vuoden aineistosta puuttui vain yksi alkuperäistosite. Kun isoja virheitä ei löydetty, oli raavittava kokoon kaikki mahdollinen. Sen takia 804 euron ostolaskun hyvittäminen kelpasi osoitukseksi törkeästä rikoksesta.

Sekä tavallisen että tuottamuksellisen kirjanpitorikoksen­ tunnusmerkkeihin kuuluu olennaisesti kohta:  ”ja siten olennaisesti vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta tai taloudellisesta asemasta”. Tämän takia kirjanpitorikostuomiot joudutaan antamaan vähäisistä virheistä. Eräässä jutussa, jossa olin todistajana, käräjäoikeus katsoi tilikauden aikana yhteensä 5 000 euron kirjausvirheet rikollisiksi.

Mikä on oikeiden ja riittävien tietojen vaatimusten tarkoitus? Jos tarkoituksena on suojata kolmatta osapuolta, esimerkiksi luotonantajaa tai tavarantoimittajaa, ei noin pienillä virheillä ole mitään todellista merkitystä päätöksenteolle.

Rikostuomiot johtavat liiketoimintakieltoon, jolloin yrittäjän elämä tuhotaan, vaikka hän voittaisikin jutun ylemmissä oikeusasteissa. Tuomion saanutta yrittäjää ei juurikaan auteta, koska hänellä ei ole rahaa maksaa avustajille.

Todellinen päätösvalta asioissa on juttua tutkivilla verotarkastajilla ja talousrikostutkijoilla. Jos he päätyvät epäilemään rikoksen tapahtuneen, koneisto tulee niin päättämään. Esimerkiksi käräjäoikeus tyytyy syyttäjän esitykseen, koska sillä ei ole kompetenssia muuhun. Sen jälkeen muutoksen saaminen on aika lailla mahdotonta.

Viranomaiset koulun penkille

Verotarkastajat, talousrikostutkijat ja syyttäjät käyttävät tällaisiin juttuihin hirmuisesti työaikaa. Kuukausien työn jälkeen on pakko lähteä käräjille. Se työllistää käräjäoikeuden, avustajat, yrittäjät, tilitoimiston ja tilintarkastajat. Tuhansien uhrattujen tuntien jälkeen on pakko antaa tuomio, jottei koko työ näyttäisi turhalta.

Suomalaisten yritysten järjestöt joutuvat ottamaan tähän uuteen suuntaukseen heti kovalla kädellä kantaa, jotta asia ei leviä käsistä. Ensimmäiseksi pitää saada verohallinto, talousrikostutkijat ja syyttäjälaitos saman pöydän ääreen yrittäjien kanssa keskustelemaan siitä, miten tähän on tultu ja miten asia saadaan palautettua oikeudenmukaiselle tolalle.

Muutoin on turha haikailla alalle uusia kirjanpidon ammattilaisia. Kukaan terveen itsesuojeluvaiston omaava ei lähde tilitoimistotyöhön, ei tilintarkastajaksi, eikä ylipäätään yrittäjäksi. Se olisi suomalaisen yhteiskunnan itse tehty myllyn­kivi, joka upottaisi meidät kaikki.

 

Veikko Lavi: Väärä Vitonen

Kun Käkisalmen markkinoilta ennen sotia
väärän vitosen, isä toi kotia
sanoi, että raha meille onnen suo
rikkautta, rakkautta pirttiin tuo.
Vaan aamusella talo paloi kivijalkaan,
lehmä kuoli ja ylimalkaan
onni käänsi meille sen, arkisen puolen.

 

Pauli Vahtera
pauli.vahtera@welho.com