CTA Paikka

Niukkuuden aika

17.1.2017
pauli
Pauli Vahtera

Suomesta on katoamassa toivo. Toivo paremmasta huomisesta, joka vei meidät vauraudessa maailman kansojen kärkijoukkoon. Kun toivoa ei ole, on edessä alamäki ja sopeutuminen vähempään. Se koskee myös yrittämistä. Vaikka aina on yrittäjiä, jotka menestyvät ankeissakin maailman tilanteissa, on huonosti menestyviä yrittäjiä monin verroin enemmän. Edessä on niukkuuden aika.

 

Asiantuntijat eivät näe kokonaisuutta

Luulemme, että tilinpäätös kertoo yrityksen tilan ja taloudellisen aseman. Tuloslaskelma ja tase kertovat missä mennään. Näin ei kuitenkaan ole, koska tilinpäätös ei kerro mitään tulevaisuudesta. Siitä näkee korkeintaan tappioiden sietämisen määrän ja paljonko ennakkoveroja on seuraavana vuotena maksettava.

Ihmisten ja tietokoneiden tekemät analyysit ovat yhtä rajoittuneita kuin säätiedotukset. Ne kertovat vain lähipäivistä tai lähitulevaisuudesta, mutta eivät edes puolta vuotta eteenpäin. Ihmiset valtavine tietokonevoimineen eivät osaa ennustaa USA:n presidentinvaaleja eivätkä Iso-Britannian EU-äänestystä. Vieläkin Eino Poutiainen voittaisi YLEn tietokoneet ja toimittajat tupakkiaskin kanteen tekemillään proknooseilla (1970).

Nokian matkapuhelinliiketoiminnan kehittyminen loiston kautta tuhoon ei ole ainoa esimerkki ennusteiden rajoittuneisuudesta Suomessa, saatikka maailmalla. Omilla laskelmillani osoitin Nokia-pörssikuplan jo 1999.  Muutamassa vuodessa maailman suurin matkapuhelinyhtiö muuttui konkurssikypsäksi ja ulkomaille myytäväksi.

Asiantuntijat hehkuttivat maailman talouden kasvua vuosituhannen vaihteen jälkeen, ja vain ani harvat näkivät romahduksen, joka vain odotti tuhoaan vuonna 2008. Suomessa hallitus hehkutti vielä 2010, että me tienataan Kreikan tukemisella. Kaikki tämä ymmärtämättömyys on mahdollista sulkemalla silmät kokonaisuudelta ja takertumalla yksityiskohtiin.

Emme koskaan opi mitään. Vielä tänään päättäjillä ja virka­miehillä on riittävän turvallinen toimeentulo, minkä vuoksi on liian epämiellyttävää ajatella, mitä on edessä. Media myötäilee eliittiä, eikä osaa tehdä oikeita kysymyksiä. Kaikki elävät omassa kuplassaan.

 

Toisen kuolema on toisen leipä 

Viime vuonna suurten suomalaisten teollisuusyritysten liike­vaihto aleni (yhdellä prosentilla heinä-syyskuussa) vaikka tulos parani (viisi prosenttia). Tällaista tulee olemaan suomalaisten tulevaisuus.  Suurten tulosparannus on pois pieniltä. Ja sitä kautta tilitoimistoilta ja tilintarkastajilta. Kun suuri suomalainen yritys alkoi tunnustaa realiteetit maailman muutoksista, se saneli alihankkijoilleen kylmästi: 15 prosenttia pois hinnoista tai sopimus sanotaan irti. 

Suuret monikansalliset yritykset kilpailuttavat pienet hengiltä. Ne tinkivät hinnoista ja sanelevat ehdot. Suomalaisten tilitoimistojen ei pidä haikailla suurista asiakkaista ja ulkoistamispalvelujen tuottamisesta. Palkitsevampaa on palvella suomalaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. 

Koska automaatio ja digitalisaatio vievät tilitoimistojenkin peruspalvelut, uusien palvelujen tulee olla niin laadukkaita ja henkilökohtaisia, että asiakkaat maksavat mielellään seurauksena olevat korkeammat hinnat. Suuri osa keskisuurista tilitoimistoista tulee poistumaan markkinoilta, mutta vielä enemmän joutuvat suuret tilitoimistot miettimään, miten tästä selvitään. Pienet pärjäävät jatkossakin.

 

Muutoksen mittarit

Vuonna 2008 alkaneen laman jälkeen Suomessa on vähentynyt 100 000 teollisuuden työpaikkaa. Vienti on romahtanut samaan aikaan kun julkinen sektori on jatkanut kasvuaan. Suomen viennin osuus bruttokansantuotteesta on enää 35 prosenttia. Kun vienti ei vedä, se näkyy myös kotimarkkinoilla vähentyneenä kulutuksena.

Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli vuoden 2007 syksyllä 6,4 prosenttia, lokakuussa 2016 8,1 prosenttia. Virallisten lukujen päälle lisäksi osa-aikatyöntekijät, tukityöllistetyt, koulutettavat, kotoutettavat ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä olevat. 

Yli 65-vuotiaiden osuus Suomessa asuvista on laman aikana noussut 16 prosentista 20:een ja nousee vuoteen 2030 mennessä 26 prosenttiin. Eläkeläisten ostovoima on merkittävästi pienempi kuin työssäkäyvien, mikä tulee heijastumaan hyödykkeitä ja palveluja tarjoavien yritysten määrään. 

Suomalaisten veroaste suhteessa bruttokansantuotteeseen on noussut 10 vuodessa 3 prosenttiyksikköä 44,3:een. Lisäksi kansalaiset maksavat ulkomaille veroluonteisia maksuja kuten voitot digi-, tele- ja sähköverkkojen käytöstä, omien luonnonvarojen käytöstä (muun muassa lannoitteet) sekä ulkomaalaisomisteisten sosiaali- ja terveyspalveluyritysten ja pankkien voitot ja niin edelleen. Eläkerahastojen sijoituksista kaksikolmasosaa menee ulkomaille. Kehitysapuun on 25 vuodessa käytetty 20 miljardia, EU:n nettomaksuihin taas on käytetty 20 vuodessa yli viisi miljardia. Kaikki ulkomaille menevä raha pyöri aikaisemmin Suomen kansantaloutta vauhdittamassa.

Valtionvelka oli 54 miljardia euroa vuonna 2008. Se melkein kaksinkertaistui yhdeksässä vuodessa. Positiiviset uskottelevat, ettei velkaa tarvitse koskaan maksaa pois. Velka rajoittaa tulevien sukupolvien velanottoa. Velan korko on joka vuosi pois julkisista menoista, joten se heikentää mahdollisuuksia tuottaa palveluja.

Julkisen sektorin menot vuodelle 2017 ovat 55 miljardia euroa. Kymmenen vuotta aiemmin valtion menot olivat ­40 miljardia. Lamasta ja leikkauspuheista huolimatta julkinen sektori on lisännyt rajusti menojaan. 

 

Suomalaiset työpaikat katoavat, sen myötä katoaa ostovoima

Suomalaisten työikäisten määrä vähenee. Tilalle saamme huonosti koulutettuja ja kielitaidottomia ihmisiä halpatyövoimaksi ulkomailta. Heidänkin työnsä korvaa automaatio tai työt tehdään itse digitalisaation voimin.

Sosiaaliturvan heiketessä yhä useampi joutuu ansaitsemaan leipänsä pätkätöistä ja tekemällä työtä samanaikaisesti useammalle taholle. Kun työvoimaa ei nykyehdoin voi palkata, on yhä useamman edessä yrittäminen.

Yksinyrittäjät voisi olla laajeneva asiakassektori tilitoimistoille. Mutta he pystyvät maksamaan vain vähäisen korvauksen palveluista, joista yhä suuremman siivun ottavat nettipalvelut. Tähän olisi tehokkain apu nostaa arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa niin korkealle, että se mahdollistaa yksinyrittämisen ilman verobyrokratiaa. Esillä ollut 50 000 euron raja ei siihen riitä, mutta se olisi hyvä päänavaus.

Jos byrokratiaa ei Suomessa saada puretuksi, edessä on Etelä-Euroopan tomaattiviljelmien tapaan pienipalkkaiset pimeät työt, joita yhä useammin tekevät maahan tulleet ulkomaalaiset. Suomalaisten kohtalo on jäädä työttömiksi.

 

Uutta Nokiaa ei pidä odottaa

Sadan vuoden aikana Suomessa on ollut kaksi suurta kansantalouden loikkaa, vain kaksi. Ensimmäinen oli metsäteollisuuden sähköistäminen 1920-luvulla ja toinen 1990-luvun Nokia. On edesvastuutonta odottaa, että tulisi vielä kolmas. 

Kansantaloudet menevät ylös ja alas. Ylöspäin mennään pienin askelin, alas voidaan tulla romahtaen. Vain kehittymättömät taloudet nostavat bkt-lukuja suurin prosenttimäärin vuosittain. Kehittynyt yhteiskunta ei pysty lisäämään kansantuotetta useita prosentteja montaa vuotta peräkkäin, koska yhteiskunta on monilla tavoin valmis. Suomen romahdusta 2009 (kahdeksan prosentin väheneminen) vauhditti ylikuumeneminen 2000-luvun alussa.

 

Vähemmän kulutusta, enemmän hyvää oloa

Nykymuotoisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on jo kaikki. Emme tarvitse lentäviä autoja, vaikka niillä olisikin kiva mennä mummolaan kylään. Ei ole montaa sukupolvea ajasta, kun pyöräilimme mummolaan, eikä pilvenhattaroita näkynyt.

Vähemmän ostovoimaa, vähemmän asiakkaita, vähemmän liikevaihtoa, vähemmän myyntikatetta, niukka tulos, vähemmän veroja. Tuon suuren muutoksen seurauksena ensin leikataan turha kulutus niin kotitalouksissa kuin julkisella sektorilla, ja sen jälkeen jaetaan niukkuutta niin yrittäjille kuin kaikille kansalaisille.

Me suomalaiset pärjäämme. Liika raha ei ole onneksi. Rahan niukkuus tuo elämään sisältöä, mielekkyyttä ja oivalluksia. Ja toivoa huomisesta.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki