CTA Paikka

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

26.1.2010
pauli
Pauli Vahtera

Tilinpäätöksen laadinnasta on annettu hirmuinen määrä lakeja ja sääntöjä. Yksi ohje ja sen mukana kaikki on antamatta. Tehdä tilinpäätös yrityksen ja yrittäjäperheen näkökulmasta. Etenkin lamassa me kirjanpitäjät tarvitsemme siihen tukea ja suurta sydäntä.

Olemme nähneet, kuinka IFRS-tilinpäätökset joustivat finanssikriisissä. Ohjekirja ei ollutkaan lopullinen. Jos tällainen oikeus annetaan suurille yrityksille, on varsin kohtuullista, että myös pienet yritykset voivat miettiä kirjanpitokäytäntöjä
uudessa valossa omassa finanssikriisissään. Samalla voitaisiin uusia SME-IFRS-sääntöjä lobbaavat tahot pistää hyllylle.

Tilinpäätöksen laatijalla on lama-aikana normaaliaikoihin verrattuna kahdenlaisia ongelmia: asiakkaan liiketoiminta on tappiollista ja on mietittävä jatkomahdollisuuksia. Täysmittainen kulujen kirjaus vie oman pääoman ja tappiollisesta toiminnasta saa huonot luottotiedot. Pahimmillaan on kyse elämästä tai kuolemasta: voiko tilinpäätöstä ylipäätään enää laatia jatkuvuuden periaatteella. Jatkuvuutta on niin kauan kuin rahat riittävät, siitä riippumatta, mitä tilinpäätös näyttää.

Toisaalta, entä jos voittoa on vielä 2009 tullut, mutta 2010 näyttää epävarmalta, ehkä toivottomalta: voiko tehdä tilinpäätöksen siten, että veroja ei makseta, jotta nekin rahat jäisivät ensi vuoden toiminnan rahoittamiseksi.

Kirjanpitäjiä ja tilintarkastajia on rasitettu viime vuosina yhä uusilla ja uusilla säännöillä. Niiden soveltamista ei vielä osata, eivätkä nuoret ammattilaiset ole omakohtaisesti kokeneet 1990-luvun lamaa. Siksi kuljetaan tiukasti keskiviivalla ohjeita noudattaen. Kun kokemusta ei ole, pelätään katsoa, millaista elämä on viivan ulkopuolella, koska penkkaat voivat romahtaa.

Tämä kolumni ei ole tarkoitettu kirjaviisaille. Kirjoitus on tarkoitettu niille, jotka vielä muistavat, että tilinpäätöstä ei laadita 3 000-sivuinen sääntökirja kädessä. Heille tilinpäätös on edelleen ammattitaitoa ja osaamista vaativa ponnistus, jossa subjektiiviset valinnat tehdään mahdollisimman objektiivisesti. Rajata­paukset tulkitaan aina yrityksen kannalta edullisesti.

Myyntisaamiset ja ostovelat

Myyntisaamisiin sisältyy hirmuinen riski. Saamisten ikä pitenee päivä päivältä, eikä tavanomaisella perinnällä ole juurikaan merkitystä. Jos luottotappiokirjausta ei tee, maksetaan laskun verottomasta summasta 22 prosenttia arvonlisäveroa ja 26 prosenttia tuloveroa. Siis miltei puolet – turhaan, jos konkurssi tulee. Pitää uskaltaa kirjata rohkeasti epävarmat, ennen tilinpäätöstä erääntyneet laskut luottotappioksi, jos ne tilinpäätöksen laatimishetkellä ovat edelleen maksamatta.

On uskallettava selvittää myyntilaskujen todellinen ­sisältö. Kun maksuajat ovat pitkiä ja nekin venyvät ostajan omien rahavaikeuksien takia, ei myyjän tule tilittää arvonlisäveroja liian aikaisin. Ennakkolaskuksi katsottavan myyntilaskun vero maksetaan kautena, jolloin raha tulee tilille. Jos suorite tehdään valtaosin vasta lähellä maksupäivää, ei ole järkevää kirjata lähetettyä laskua laskupäivän mukaan. Ennenaikainen tuloutus johtaa myös ennenaikaiseen tuloveron maksuun. Ennakkomaksu­menettely voi johtaa työn ja hanketta varten ostettujen alihankintojen aktivoimiseen taseeseen.

Entä ostot. Ajatus myynti- ja ostolaskujen peilikuvasta ei ole aina pitänyt paikkaansa, vaikka niin olemme uskotelleet. Tiedämme kaikki, että suuret yritykset ja julkinen talous vaativat ostolaskuilleen erityiskäsittelyn sen mukaan, mitä heidän budjettinsa edellyttää. Jos pitää ostaa lisää budjetin varmistamiseksi seuraavalle vuodelle, halutaan ostolaskuja, vaikka mitään ei toimiteta. Jos halutaan tehdä hankinnat tänä vuonna, mutta vasta ensi vuoden budjetissa siihen on varaa, sitten tehdään myyntilaskut sen mukaan. Pienen toimittajan tulee itse harkita, mille vuodelle myynnit pitää kirjata. Tuskin kannattaa lähteä kysymään, miten vastapuoli oston käsittelee.

Ostoissa on suoriteperiaatteen mentävä reikä. Monet ostolaskut päivätään kuukausi liian myöhään, koska toimitus on tehty jo edellisenä kuukautena. Tällaisia myöhään laskutettavia ovat muun muassa energia ja tietoliikenne. Usein myyjät tarkoituksellisesti siirtävät laskun päivää kuukauden vaihteen yli ja saavat näin kuukauden arvonlisäverolle maksuaikaa. Kun kirjaa laskun suoriteperiaatteen mukaan, saa vähentää arvonlisäveroa aikaisemmin. Tämä on laillista, mutta miettikäämme, olisiko tämä enemmän kuin laillista. Ostolaskujen maksuaika on lyhyt. Siksi ne on maksettava veroineen ennenkuin alv tulee vähennetyksi. Jokainen voi itse tykönään miettiä, onko se oikein.

Tällainen myynti- tai ostolaskun kirjaaminen oikealle kuukaudelle on yksinkertaista, mikäli kirjanpitojärjestelmässä tosite­päivän lisäksi on erillinen, muutettavissa oleva kirjanpitopäivämäärä.

Joskus yritykset joutuvat lainaamaan rahaa asiakkaalleen saadakseen oman suoritteensa tehdyksi. Tällöin asiakkaan suoritukset pitää kohdistaa ensisijaisesti lainasaamiseen, koska verottaja hyväksyy luottotappion vasta konkurssimerkinnän perusteella. Myyntisaamisen kulukirjauskynnys on alempi.

Käyttöomaisuus ja poistot

Vuoden 2009 tilinpäätöksessä ei enää jouduta yhteensovittamaan poistoja ja tulevia sosiaaliturvamaksuja. Tuo yksi typerimmistä lakikukkasista on poistunut historian roskatynnyriin.

Mutta nyt joudutaan pohtimaan, millaisia poistoja tehdään. Oma normaaliajan käytäntöni on, että vuosikuluksi kirjataan kaikki mahdollinen ja taseeseen kirjattavista tehdään verolakien mukaiset maksimipoistot. Rakennuksiin ei pidä kirjata kaikenlaista, jota rakennetaan, koska poistot ovat niin olemattomat. Jos jotain katoksia tai varastosuojia on aktivoitava, poistot pitää tehdä tasapoistoin lyhyessä ajassa.

Joskus on pakko aktivoida myös pitkävaikutteisia menoja noutajan pitämiseksi syrjällä. Niiden kanssa pitää olla sydän syrjällään. Tapaukset ovat aina erilaisia. Esimerkiksi huonon yrityskaupan jälkeen fuusiotappion aktivointi ei ole verotusriski, minkä vuoksi se olisi mahdollista, jos yritys pystyy selviytymään veloistaan. Hyvän tarinan kertominen on kuitenkin edellytyksenä.

Olen sattumalta itse kirjoittanut alkuperäisen KILAn ohjetekstin, jossa suunnitelmapoistoksi katsotaan EVL-maksimipoistot. Sitäkään tekstiä ei pidä lukea niin tarkkaan. Toki maksimipoistot kannattaa tehdä, vaikka tulee tappiota, koska tappion saa vähentää nopeammin kuin säästetyn poiston. Mutta jos on tarvetta saada tulosta ja poistoprosentti heiluu eri vuosina ylös alas, ja asian selvittää liitetiedoissa, ei kovin suuri rikollinen voi olla. Tosin alle 15 prosentin kalustonpoistot alkavat hirvittää, ja niistä teen maininnan tilintarkastuskertomukseen.

Vaihto-omaisuus

Kun minusta tuli kassavirta-ajattelija, otin talvella lumilapion mukaan ja peitin tarkastuskohteen ulkona olevia tavaroita, jottei kukaan minua tarkempi lähtisi niitä ruostuneita tavaroita inventoimaan.

Vaihto-omaisuuden arvostamisen rajat ovat suuret. Mikä määritellään epäkurantiksi? Jätetäänkö rahtikustannukset pois? Mitä otetaan mukaan (ei kai kukaan tosissaan inventoi tehtaan trasseleita, pultteja, maaleja)? Keskeneräisten töiden hinnoittelu? Varastokirjanpidoksi monille tuotteille riittää, että vilkaisee ohi mennessään, näkyykö laatikon pohja.

Siirtyvät erät

Lomapalkkavelat ovat eriä, jotka tulevat maksuun, jos tulevat. Pieteetillä tehdyissä laskelmissa huomioidaan kaikki sotumaksuja ja työttömyyskorvauksia myöten. Jos laskelmasta jättää pois lomarahan, on se perusteltua, jos on epäselvää, onko kesän jälkeen ketään enää töissäkään. Enkä jokaisen ryhmähenki­vakuutuksen promillen perään lähtisi huutelemaan.

Yhtiön hallitus voi aina tehdä päätöksen, että yrittäjille ja heidän perheensä jäsenille ei lomapalkkaa makseta. Tällai­sella päätöksellä voidaan tulosta parantaa kertaluontoisesti merkittävästi. Siirtyvien erien käsittelyssä talonpoikaisjärjen käyttö on erityisen suositeltavaa.

Palkkaennakot

Kun työntekijöitä sanotaan irti, jää joskus palkka- ja kuluennakkoja tai muita velkoja yritykselle. Verottaja ei hyväksy näitä kulukirjattavaksi muutoin kuin varattomuusmerkinnän perusteella. Kukaan ei lähde hakemaan pakolla tällaista saamista. Tässä on esimerkki kummallisesta lain tulkinnasta, eikä korjaaminen vaatisi lain muutosta – talonpoikaisjärjen käyttö riittäisi.

Verovelat

Kun rahat eivät riitä, jäävät verotkin maksamatta. Veroista tulee maksettavaksi korkoja ja usein veronkorotuksiakin. Niiden ennakoiminen tilinpäätökseen tulisi tehdä, mutta ei kukaan ainakaan veronkorotuksia voi lähteä ennakoimaan. Entä jälkiverojen verovelat, joista on valitettu. Jos kirjaa velaksi, tunnustaa jo etukäteen häviönsä. Liitetietomerkintä riittää, jos valituksessa voi menestyä.

Oma pääoma

Jos oma pääoma on kovilla, on hyvä menettely muuttaa ­velkoja pääomalainaksi. Tosin tällaiseksi lainoittajaksi ei suostu kuin yrittäjän lähipiiri tai ulkopuolinen vakuuden saatuaan (ei siis yhtiöltä). Entä jos omaa pääomaa olisi osingonjakoon, mutta maksu­valmius on kuitenkin tiukoilla? Osinkoja ei saisi maksaa, ja menetetään veroissa. Entä jos verovapaan osinko-osuuden jakaa ja muuttaa sen samantien pääomalainaksi? Laitonta osingon­jakoa ei ole tapahtunut. Jos konkurssi tulee, osinkoja ei kuitenkaan rahana maksettaisi. Kukaan ei voi osoittaa kärsineensä. Jos selviydytään, verottoman osingon voi maksaa, kun maksuvalmius on kunnossa.

Menoja liitetietoihin?

Entä rahoitusarvopapereiden arvonalennukset, joita verottaja ei hyväksy. Jos laittaa liitetietoihin markkina-arvon ja maininnan kirjaamattoman arvonalennuksen määrästä, noudattaa ainakin verolakeja.

Olenpa joskus esittänyt yrittäjäperheen kilometrikorvauksia ja päivärahoja merkittäväksi liitetietoihin vastuiksi. Jokaiseen sovinnaisesta menettelystä poikkeamiseen pitää olla tarina valmiina. Tämän tarina on: kulukorvaukset ovat verovapaita. Jos niitä ei ole maksettu, ei niitä voi ilmoittaa verottajalle. Menot ovat kuitenkin selkeästi yrityksen menoja. Jos ne kirjataan, mutta ei makseta, yrityksen oma pääoma voidaan menettää.

Jos yrityksellä menee huonosti ja noutaja saapuu, on turha vaatia tällaisia eriä konkurssipesältä. Pesänhoitaja varmistaa, ettei yrittäjä saa mitään pesästä. Jos selviydytään, korvaukset voidaan merkitä kirjanpitoon, maksaa ja ilmoittaa verottajalle.

Tilikausi

Tilikausien pidentämiseen en usko. Jos lisäajalla olisi tulossa hyvää tulosta, saa tilinpäätöksen jollain konstilla muutoinkin tehdyksi. Jollei muuta, niin ilmoittaa sitten kaupparekisteriin oman pääoman menettämisestä.

Sen sijaan en ymmärrä, että meillä on vieläkin kalenterivuodesta poikkeavia tilikausia. Vuodesta 1993 lähtien on ollut vero­lait, joiden takia voittoa tuottavan osakeyhtiön murretun tilikauden takia menetetään joka vuosi verottomia osinkoja. ­Tästä maksetut turhat verot ovat niin suuret, etten kehoita ketään tekemään taannehtivaa laskentaa.

Fiksuuden riskit

Selviytymistaistelut tuovat esille ihmisten pahimmat puolet. Jos yritys on poikennut keskiviivalta piirunkaan, on varmaa, ­että konkurssien tai oikeusriitojen erityistilintarkastajat tulevat antamaan lausuntoja siitä, kuinka väärin onkaan tehty. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Sen jälkeen käydään oikeutta hallituksen jäsenten henkilökohtaisesta vastuusta. Vastassa kaiken menettänyt yrittäjä, palkkansa eteen toimiva juristi ja sydämetön järjestelmä, jolle on ihan sama, mitä kaikki maksaa (eläkelaitos, verottaja, pankki). Siksi mitään extreme-tilinpäätöksiä ei pidä tehdä.

Jos yritys selviytyy vaikeuksistaan ja pystyy maksamaan velkansa, ketään ei kiinnosta, onko tilinpäätös sentilleen oikein, vai onko sen laadinnassa käytetty talonpoikaisjärkeen perustuvaa harkintaa.

Jos kaikki on menetetty, ei kannata paljoa surra sitä, ­että tuli tehtyä poistoja vain 17,3 prosenttia menojäännöksestä.

Kaik on mänt.

Onko omatuntoni karrella kirjoituksen jälkeen. Ainakin helpotti, kun etsin kirjoitukseen taustoja. Helsingin pörssissä on yrityksiä, joiden liikearvot ovat tyhjän päällä. Huonoimmat ovat suurissa vaikeuk­sissa ja silti IFRS-tilinpäätökset kertovat kaiken olevan hyvin.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki