Missä EU, siellä mikroyritysten yksinkertainen kirjanpito

19.5.2009
pauli
Pauli Vahtera

EU:n komissio tulee vuoden 2009 kuluessa esittämään jäsenvaltioille mahdollisuutta olla soveltamatta tilinpäätös­direktiivejä mikroyrityksiin. Uutinen kuulostaa uskomattomalta. Olemmehan tähän asti pitäneet EU:ta turhan byrokratian tyyssijana.

Komission ehdotuksen mukaan mikroyritys on yritys, jolla ylittyy enintään yksi seuraavista kriteereistä:
• tase 500 000 euroa
• liikevaihto 1 000 000 euroa
• henkilöstö 10.

Viimeisten yritystilastojen (2007) mukaan Suomessa on 309 000 yritystä, kun maatalousyrittäjät lasketaan mukaan. Näistä EU-määritysten mukaan 94,2 prosenttia eli 291 000 on mikroyrityksiä. Puolet eli 152 000 yritystä oli toiminimiä, eli ne työllistivät yrittäjäperheen. Mikroyritykset työllistivät toissa vuonna yrittäjien lisäksi 405 000 palkansaajaa. Mikroyritykset työllistivät enemmän kuin kaikki yli 500 hengen suuryritykset yhteensä. Liikevaihto 150 000 euroa palkansaajaa kohden on liian suuri, koska tilastokeskuksen tilastoista ei ilmene yrittäjäperheenjäsenten lukumäärää. Liikevaihto työllistettyä kohden jäänee selvästi alle 100 000 euron. 300 000 mikroyrityksen lisäksi maamme 127 000 yhdistystä ja 70 000 asunto-osakeyhtiötä voisivat siirtyä mikroyritysten seurana yksinkertaiseen kirjanpitoon.

Kirjanpidon käytännöt tehdään yhä enemmän IFRS-tilinpäätössäännösten mukaan. IFRS-tilinpäätöksiin velvoitettuja pörssiyhtiötä on 150. Meneillään oleva lama osoittaa, että IFRS-tilinpäätökset eivät olleet se onni ja autuus, mitä meille vuosia on esitetty. Tuhannet sivut IFRS-sääntöjä harhauttavat meidät näkemään tosina kuvitteelliset liikearvot, markkina-arvoon kirjatut huijausarvopaperit ja odotukset kiinteistöjen ja osakkeiden arvon muutoksista. Liikearvon testaus on puhdasta arvuuttelua. Yritysten johto pakotetaan tekemään arvauksia siitä, miten ostettu liiketoiminta tulevaisuudessa tuottaa. Kirjanpitäjät laskevat unelmista tasearvoja, joiden oikeellisuutta tilintarkastajat yrittävät arvuutella. Kaikki ostetut liikearvot katoavat, mitkä nopeammin, mitkä hitaammin. Liikearvon sijasta aktivoimmekin toiminnan juoksevia kuluja. Miten voikaan todellisuus karata kauas, kun maailman parhaat laskentatoimen asiantuntijat päästetään norsunluutorniin pohtimaan jaksotuksia.

IFRS-palvelujen myötä jaksotusten taitaminen on parhaiten palkattua taloushallinnon osaamista. Jos siirrytään kassavirtakirjanpitoon ja jaksotuksista luovutaan, maailman kymmenet tuhannet taloushallinnon huippuosaajat menettävät arvokkaim­man osaamisensa. Tämä on yksi kassavirtakirjanpitoon siirtymisen este. Tämä ammattitaidon uhraus kannattaa tehdä, koska se vapauttaa taloushallinnon osaajat tekemään ­oikeita töitä: palvelemaan kirjanpitotietojen avulla yrittäjäperhettä ja yritysjohtoa.

Ammatinharjoittajille ja maatalouden harjoittajille on annettu mahdollisuus yhdenkertaiseen kirjanpitoon. Pankkitiliotteiden avulla kaikki pienet kirjanpitovelvolliset pääsevät luotettavaan ja yksinkertaiseen kahdenkertaiseen kirjanpitoon.

Suomessa on 486 000 kirjanpitovelvollista mikroyritystä, yhdistystä, asunto-osakeyhtiötä ja maatalouden harjoittajaa, joille yksinkertainen kirjanpito olisi riittävää ja ymmärrettävää. Nämä kirjanpitovelvolliset eivät ymmärrä, mitä ovat poistot, vaihto-omaisuus, lomapalkkavelka ja siirtyvät erät. Liitetietoja ei käytetä edes luottotietojen määrittelyyn eikä verotukseen. Kenelle pienyrityksen tilinpäätös oikein tehdään? Siihen käytetään kohtuuttomasti resursseja.

Pienimpien yritysten tilinpäätökset ovat suuri haaste talviruuhkassa tilitoimistoille. Tilanne pahenee, jos nanokorporaatiot tulevat Suomeen. Eräät tilitoimistot ovat sanoneet, että he korottavat pienten palveluhintoja, ja toivovat, että ne hakeutuvat muualle. Jos pienet yritykset tekisivät kassavirtaan perustuvan kirjanpidon ja pienimmät jätettäisiin kokonaan arvonlisäverotuksen ulkopuolelle, voisi Suomeen tulla mikroyrityksiin keskittyviä tilitoimistoja, jotka voisivat automatisoida kirjanpidon tiliotteiden avulla.

Pieni yrittäjä menee konkurssiin, jos rahat loppuvat. Silloin on aivan yhdentekevää, millaista poistosuunnitelmaa on käytetty ja millaisin periaattein varasto on inventoitu. Konkursseissa valtio on liian suurena ja vahvana velkojana. Veroveloissa ei huomioida vähentämättä jääneitä veroja, jotka sisältyvät yritysten vaihto- ja käyttöomaisuuteen. Kun myyntilaskuja ei enää makseta ajoissa, joutuvat yritykset maksamaan jopa 80 prosenttia pakollisista veroista ja maksuista, ennenkuin niillä on vastaavat tulot käytössään.

Kirjanpitolain kehittäminen

Kirjanpidon periaatteet on määritelty aikana, jolloin inflaatio oli merkittävä. Verotuksessa oli varauksia, joilla päästiin lähelle kassa­virtakirjanpitoa. Byrokratiaa oli merkittävästi vähemmän, jolloin talven työruuhka ei ollut nykyisen mittava. Johdon ah­neus on muuttanut tuloutusta aiemmas, jolloin palkkioita on voitu maksaa enemmän ja aikaisemmin. Etenkin suuret yritykset maksavat nykyisin laskunsa jopa 3–5 kuukautta myöhässä, jolloin mikroyritykset joutuvat kohtuuttomiin veroloukkoihin, koska arvonlisäverot, ennakonpidätykset ja ennakkoverot joudutaan maksamaan, ennen kuin vastaavia tuloja on käytössä. Verotili tulee heikentämään yritysten maksuvalmiutta

Finanssikriisi on osoittanut, että kirjanpidon periaatteet eivät enää toimi. Palkansaajia ei voi olla nykyistä määrää, minkä vuoksi yhä useamman kansalaisen on otettava vastuu omasta elämästään. Sosiaaliturvaa ei voida lisätä, koska maksajat eivät riitä. Yrittäjien määrä tulee lisääntymään merkittävästi, minkä vuoksi säännöksiä on yksinkertaistettava. Vain yksinkertaisilla kirjan­pitosäännöksillä voimme selviytyä tulevina vuosikymmeninä.

Kassavirtaan perustuva kirjanpito sopii nykyiseen yhteiskuntaan tuloslaskentaa paremmin. Etenkin mikroyrittäjille, pienille asunto-osakeyhtiöille ja yhdistyksille tulee antaa mahdollisuus yksinkertaiseen kassavirtaan perustuvaan kirjanpitoon, jossa selvitetään tilikauden kassavirta sekä tietenkin kertynyt kassavirta toiminnan alusta. Veroja maksettaisiin vain kertyneestä kassavirrasta. Verotuksessa tarvitaan myös taannehtiva tappion tasaus. ­Näin aiemmin maksettuja veroja voidaan käyttää investointien – tai tulevien tappioiden kattamiseen. Konkurssitilanteessa yhteiskunnan verosaamiset olisivat oikeudenmukaiset muihin velkojiin nähden.

Useimmissa mikroyrityksissä ostovelkoja tilinpäätöshetkellä ei juurikaan ole tavanomaisia puhelin- ja kululaskujen lisäksi. Näiden jaksottaminen voidaan tehdä vapaaehtoisesti, jolloin kirjanpito ja tilinpäätös voisi perustua tiliotteisiin. Jos yrityksellä on maksamattomia investointi-, vaihto-omaisuuslaskuja ja palkkoja, voidaan ne kirjata kuluksi niin sanotun laajan kassan periaatteella. Myyntisaamisten ja ostovelkojen seurantakirjanpito on luonnollisesti pidettävä, mutta kirjanpidoksi voisi riittää pienimmillään avointen laskujen mapit.

Tilinpäätökset laaditaan liian usein siten, että kirjanpitäjä ja tilintarkastaja keskenään neuvottelevat, miten jaksotukset tehdään. Usein yrittäjälle itselleen jää vain kahvinkaatajan ja laskujen maksajan rooli. Uskomme, että tilinpäätökset ovat oikein ja sehän on tärkeintä, maksoi mitä maksoi. Liian usein tilinpäätöksen takia yritys ja yrittäjäperhe maksavat liikaa veroja. Liiat ja ennenaikaiset verot ansaitsisivat selvityksen, myös väitöskirjan. Talousrikoksista huolestuneet tulisivat yllättymään. Yrittäjien on vaikea itse arvioida asiaa, koska kirjanpito- ja verosäännökset ovat liian monimutkaisia. Virheet tulevat esille vain muutosten yhteydessä, jos silloinkaan. Iso ongelma on myös se, että monimutkaiset säännökset mahdollistavat verottajalle edulliset tulkinnat. Kaikki jälkiverot eivät suinkaan ole oikeudenmukaisesti määrätyt.

Kassavirtatilinpäätöksellä ja -verotuksella olisi suuri merkitys yritysten rahoituksen hallintaan. Kauppa- ja teollisuusyritysten vaihto-omaisuuden arvo viime vuonna oli 29 miljardia euroa. Tämän takia tuloksista on maksettu 7,5 miljardia euroa ennenaikaisia veroja – aivan liian usein velaksi. Pelkästään teollisuuden viime vuoden käyttöomaisuusinvestoinneista on ennenaikaisia veroja maksettu 1,2 miljardia euroa.

Puhdeyrittäminen – kasvaminen yrittäjäksi

Yhteiskunta houkuttaa yrittäjäksi antamalla starttirahoja. Samaan aikaan verohallinto antaa keppiä yrittäjille. Startti­rahojen sijasta pitäisi lopettaa puhdeyrittämisen verottaminen kokonaan. 5 000 euron yrittämistulot voidaan jättää kokonaan verottamatta, niin arvonlisäverotuksessa kuin tuloverotuksessakin.

Yhteiskunta satsaa runsaasti voimavaroja viimeisenkin eurosentin verottamiseksi täysimääräisesti. Samaan aikaan varoja tuhlataan yltäkylläisesti kaikkeen hyvään ja tärkeään. Miljardi on pieni raha kun elvytetään, kehitetään, tuetaan, avustetaan ja jaetaan ylimääräisiä etuja. Jos yhteiskunta käyttäisi menojen kontrollointiin yhtä paljon voimavaroja kuin viimeisenkin eurosentin verottamiseen, eivät valtio ja kunnat velkaantuisi nykyistä tahtia – ehkeivät lainkaan. 10 vuoden päästä tullaan kauhistelemaan rahanjakoa, joka tällä hetkellä yhteiskunnassamme tehdään laman torjunnan nimissä.

Verolainsäädäntö on täynnä rajanvetoja verottomuuden puolesta. Pienistä ansiotuloista ei makseta valtionveroa eikä kunnallisveroa. Perintö- ja lahjaverotuksessa on alarajat ja sukupolven vaihdoshelpotukset. Osinkojen verovapautta ollaan lisäämässä. Puhumattakaan pääomatulojen lievästä verotuksesta. Niiden rinnalla puhdeyrittämisen verottamatta jättäminen olisi pikkupähkinöitä.

Puhdeyrittämisen myötä ihminen kasvaa yrittäjäksi. Moni tämän päivän suuri yritys on aloitettu laukkuryssänä tai muutoin pienimuotoisena yrittäjänä. Jos yrittäminen karahtaa kiville, eivät vahingot ole suuret. Mutta kun TE-keskukset vaativat heti liiketoimintasuunnitelmia ja muuta suureellista, yritykset alkavat liian kunnianhimoisin tavoittein. Otetaan riskejä, jotka liian usein toteutuvat.

Verollisuus ja siihen liittyvä byrokratia sosiaaliturvaloukkuineen johtaa siihen, ettei pikkuhommia kannata/haluta tehdä. Ihmiset ajetaan kaljakuppilakierteeseen, vaikka he voisivat tehdä ihmisten kannalta tärkeitä asioita: esimerkiksi auttaa vanhuksia asumaan kodeissaan pitempään.

Rajanveto ei ole niin vaikeaa. Olen Mikkelin torin vakituinen asiakas. Suosimassani kesäkahvilassa on useita nuoria koko kesän töissä. Se on verollista toimintaa. Torimummojen osastolla myydään lauantaisin itse leivottuja leipiä ja kakkuja, itse poimittuja marjoja, omista pensaista poimituista marjoista tehtyjä mehuja, saunavihtoja. Se olkoon verotonta, vaikka eläkeläisten näin saamat lisätienestit ovat ihan mukavia ansioita ympäri vuoden. Arvonlisäverot tulee riittävästi maksetuksi ostojen kautta.

Totta kai puhdeyrittämisen verottamatta jättäminen johtaisi siihen, että jotkut olisivat sosiaalitoimiston luukulla, vaikka ansaitsevat sivutuloja verovapaasti. Niinhän tapahtuu nytkin pimeästi. Maailma ei ole reilu, eikä se lainsäädännöllä reiluksi tule.

Finanssikriisin estäminen kassavirtakirjanpidolla

Investointipankkiirien uhkapelit johtivat pankkien, pankkiirien, hedge-rahastojen ja jopa joidenkin eläkesäätiöiden tilinpäätöksissä tilanteeseen, jossa ikkunan puolella (debet) ei ollut mitään arvokasta ja seinän puolella (kredit) ei ollut omaa pääomaa jäljellä; velkaa sitäkin enemmän. Finanssikriisiä vauhdittivat IFRS ja GAAP-tilinpäätössäännökset. Ne mahdollistivat yliarvoihin perustuvien voittojen jakamisen sijoittajille, kohtuuttomat salkunhoitopalkkiot sekä johtajien suuret bonukset. Nämä kirjanpitosäännökset perustuvat ikuisen kasvun odotukseen. Joulupukkikin on enemmän todellista kuin nuo uskomukset. Jos suurten yritysten tilinpäätökset olisi laadittu kassavirtaperusteisesti, olisivat finanssikriisin ­aiheuttamat tuhot merkittävästi pienemmät.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki