CTA Paikka

Luottokelpoisuuden menettäneen yrittäjän epätosi elämä

11.3.2009
pauli
Pauli Vahtera

Olen vuosikymmenten ajan ihmetellyt julkisia puheita työvoimapulasta. Ne ovat aina osoittautuneet poliittiseksi liturgiaksi, jolla on ihan muu tarkoitus kuin huolehtiminen suomalaisen yhteiskunnan työvoimatarpeesta. Ensi kerran minulle on tullut särö ajatuksiini. Jos nyt meneillään olevan laman aikana epäonnistuvat yrittäjät tuhotaan yhtä tehokkaasti kuin 1990-luvun huono-onniset yrittäjät, meiltä loppuvat yrittäjät ja yrittäjiksi haluavat ja heidän myötään tuhoutuvat monen työntekijöiden elämä pitkäaikaistyöttömyyden seurauksiin. Työvoima­pula voi tulla, vaikka meillä olisi samaan aikaan puoli miljoonaa ihmistä toimettomana.

Entinen asiakkaani ajautui konkurssiin. Pesänhoitaja oli sanonut, että toisen osakkaan hallituksen varajäseneksi nimetty poika joutuisi luottohäiriölistalle. Poika ei ollut koskaan tehnyt mitään yhtiössä. Nämä äidit, isät ja lapset joutuvat hallituksen varajäseniksi, koska osakeyhtiölaki vaatii, eikä tähän pienen osake­yhtiön luottamustehtävään kukaan vapaaehtoisesti suostuisi. Aloinpa siis tutkimaan tätä minulle ennestään vierasta liike­toimintaa, luottotietojen myymistä. Pojan kohtalo ei ole ihan näin surkea. Merkinnän hän saa konkurssin menneen yhtiön hallituksen varajäsenyydestä. Pankinjohtaja voi sitten harkita, voiko antaa luottoa. Useimmat pankit ymmärtävät asian, etenkin jos kertoo asiasta heti luottoa hakiessaan.

Poikansa kohtaloa tilittänyt konkurssin tehnyt yrittäjä-äiti kertoi joulun jälkeisestä elämästään. Hän oli ollut kassajonossa ostettuaan särpimikseen riisipaketin, eivätkä rahat riittäneet muuhun. Kassajonossa oli hänen edessään ollut kolme asiakasta ostoskärryt kukkuroillaan ruokaa ja herkkuja. Nämä kärryt maksoi kaupungin sosiaalitoimisto.

Jos olet konkurssiin menneen yrityksen omistaja, hallituksen jäsen tai tällaisen yrittäjän perheenjäsen, et saa inhimilliseen elämään riittävää sosiaaliturvaa. Mutta se on vasta alkua. Puhelinliittymää varten joudut maksamaan ennakkomaksun. Luotto- tai pankkikorttia et saa, eikä pankkitilinkään avaaminen aina onnistu. Vaikka osaamisesi on tallella ja haluaisit jatkaa liike-elämässä, et voi toimia minkään yhtiön hallituksen jäsenenä, koska saastutat kaiken ympärilläsi. Tällainen uusi yhtiö ei saa edes luototonta pankkitiliä, jonne voisi tallettaa kaupparekisterin vaatiman osake­pääoman (kokemusta on henkilön maksuviiveen vaikutuksesta). Mitä tiukempaa sinulla on, sitä vaikeammaksi elämäsi tulee ja sitä enemmän joudut kaikesta maksamaan. Konkurssisi rankaistaan ainakin lapsillesi kuten raamatussakin luvataan pahantekijöille neljänteen sukupolveen. Erään konkurssiyrittäjän lapsi ei saanut edes asuntolainaa, vaikka vakuudet olivat kunnossa ja nuorella ihmisellä oli säännölliset tulot.

Suomessa on liiketoimintakiellossa satoja henkilöitä. Kielto kestää kahdesta viiteen vuoteen; pisin annettu seitsemän vuoden kielto on maksimirangaistus. Naisia kieltolaisista on alle kymmenen prosenttia.

Ennakkoperintärekisterin kautta tosiasialliseen liiketoiminta­kieltoon on asetettu tuhansia (kymmeniätuhansia?) yrityksiä ja yrittäjiä. Tällainen yhtiö ei voi toimia rakennusalalla lainkaan, koska siellä on säännöllisesti annettava puhtaustodistus. Tarjouskilpailuissa yhtiö jätetään hännille, eikä kukaan halua lähteä siihen lisäbyrokratiaan, johon ennakkoperintärekisteriin kuulumattoman yrityksen palvelujen ostaja joutuu. Ostaja joutuu perimään ja tilittämään ennakkoveron laskun loppusummasta, ja jos ei tätä hoksaa tehdä, saa maksettavakseen ennakon­pidätyksen moninkertaisena veronkorotuksen kera.

Yhtiön hallituksen jäsenen konkurssi saastuttaa kaikki yhtiöt, joissa tämä henkilö yrittää jatkaa toimintaansa. Verohallinto ei päästä tällaista yhtiötä ennakkoperintärekisteriin, vaikka yhtiö olisi hoitanut kaikki velvoitteensa täysimääräisesti. Myös luotto­tietoyhtiöt merkitsevät yhtiön perään pitkän punaisen miinuksen (”… vastuuhenkilöiden luottohistoria negatiivinen”).

Velkojen maksaminenkaan ei poista luottohäiriömerkintää. Häiriön sisällöstä riippuen merkintä voidaan tallettaa 2–4 vuodeksi.

Luottotietojen menettäminen johtaa saattohoitajien käyttöön myös ihan rehellisessä konkurssissa. Saattohoitaja on henkilö, jonka luottotiedot on iäksi menetetty. Tällöin ei ole merkitystä, vaikka syntilistalle tulisi lisää taakkaa. Saattohoitajien käyttö on puliveivausta, mutta nykyinen vuosien ajaksi tapahtuva rehellisen yrittäjän leimaaminen ja elämän mahdollisuuksien tuhoaminen on ymmärrettävä syy. Suomessa konkurssiin mennyt yrittäjä leimataan rikolliseksi, mutta suuryrityskonkurssin vastuullisia ei koskaan laiteta tilille. Kaikin keinoin yritetään estää epäonnistunutta yrittäjää ottamasta vastuuta omasta elämästään. Kummallinen yhteiskunta, koska se samaan aikaan elättää ja puolustaa yltäkylläisesti luikureita ja valehtelijoita, ja jopa syyllistää tällaisen luikuroinnin arvostelijat.

Luottotietoihin vaikuttaminen

Kolmen AAA:n logon yrityksen nettisivuille voi ostaa 165 eurolla. Suomen Vahvimmat -logo on tuplasti kalliimpi. Lisähintaan voi ostaa kunniakirjan ja diplomin. Osto-oikeuden saa, jos yhtiö on julkistanut voitollisen tilinpäätöksen, yhtiö on vakavarainen ja maksaa laskunsa eräpäivänä. Kunniaa saa myös talouslehden nettisivuilla, joka julkistaa uusien AAA-yhtiöiden nimet.

Luottotiedot määritellään tietokoneohjelmiin koodatuilla päättelysäännöillä. Ihmiset eivät niihin käsin koske, minkä vuoksi tulokset ovat joskus käsittämättömiä. Luottotietoon vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti se, ettei tilinpäätöstä ole toimitettu kaupparekisteriin tai suoraan luottotietoyhtiölle. Rating paranee, jos yhtiön liikevaihto kasvaa ja tilikauden tulos on voitollinen. Mitään korjauksia ei tilinpäätöstietoihin tehdä, eikä liitetiedoilla ole merkitystä ratingille.

Yllättävää kyllä, rating voi heiketä liikevaihdon alentuessa, vaikka toiminta edelleen olisi kannattavaa.

Tietokone käyttää ratingissa vain tuloslaskelmaa ja tasetta. Nyt lama-aikana taseet ovat epävarmoja, minkä vuoksi liitetiedoissa kerrotaan tietoja, jotka vaikuttaisivat ratingiin. Niitä ei kukaan lue, ei ainakaan tietokone. Jos esimerkiksi pienentää poistoja ja selostaa perusteet liitetiedoissa, ei luokittaja sitä näe. Tilinpäätös­analyysi tehdään yleisten tunnuslukulaskentasääntöjen mukaan. Silloin esimerkiksi saadut ennakot eivät ole velkoja lainkaan.

Maksukäyttäytymisellä tarkoitetaan sitä, maksaako laskut eräpäivänä vai myöhässä. Tutkin tätä kolumnia varten (tammi­kuussa) yhden yrityksen huonoja luottotietoja ja näyttää siltä, että maksuviiveillä on iso merkitys huonoon reittaukseen. Merkintä voi tulla yksittäisen puhelinlaskun maksuviiveestä! Tapauksessani luottotiedoissa oli mainittu, että maksutapatieto perustuu yhden yhtiön raportoimaan maksunopeuteen ja on laskettu kolmen laskun keskiarvosta. Laskujen keskimääräinen summa oli ollut alle 300 euroa. Tutkin tietokoneella yhtiön kaikki ostolaskut kahden vuoden ajalta, eikä yksikään toimittaja sopinut rating perusteisiin. Lähimmäksi osui matkapuhelinyhtiö, jolle viime vuonna oli laskut maksettu ajallaan tai 1–2 päivää myöhässä. Vuonna 2007 oli muutama kymmenen päivän viive.

Myös Nokia on joutunut syksyllä 2008 kolmeen otteeseen yhteensä kuuden viikon ajaksi C luokkaan, jolloin luoton­antoa ei puolleta. Yhtiön kassassa kyllä on miljardeja euroja rahaa, mutta se maksaa omat laskunsa pitkällä viiveellä, mikä sekoittaa rating tietokoneen samalla tavalla kuin SMP:n vaalivoitto 1970 sekoitti Yleisradion tietokoneet. Puoluesihteeri Poutiaisen tupakkiaskin kansi voitti kirkkaasti Ylen koneiston. Jokainen ymmärtää, ettei vuoden 2008 Nokia voinut järjellä miettien joutua C luokkaan, mutta samanlaista päättelyä ei voi tehdä vastaavista rating virheistä pienten yritysten kohdalla.

Ostolaskujen maksutietoja raportoivat luottotietoyhtiöille ainakin vakuutus-, puhelin- ja luottokorttiyhtiöt. Ni­mien julkinen arvuuttelu on turhaa, koska raportoivia yhtiöitä on helppo vaihtaa. Nämä ”vakoilijat” siis raportoivat jatkuvasti yritysten todelliset maksuviiveet ja maksujen summat, joiden perusteella rating lasketaan. En nyt neuvo päättelemään vakoilijoita, koska se johtaisi siihen, että suurten yritysten laskut maksettaisiin ajallaan ja taas kärsijöinä olisivat pienet yritykset. Pienet tuskin lähettävät luottotietoyhtiöille tietoja asiakkaittensa maksukäyttäytymisestä.

Huono luottotieto leviää internetin aikana samana päivänä kaikkialle maailmaan. Jos siis et enää saa maksuaikaa ulkomaiselta tavarantoimittajaltasi, voi syynä olla kotimaisen matkapuhelinlaskun maksaminen viikon myöhässä. Luottokelpoisuus voi myös tulla takaisin salamannopeasti. Siksi yrityksen kannattaa lähettää parantuneet tilinpäätöstietonsa suoraan luottotietoyhtiölle rekisteröitäväksi, eikä jäädä odottamaan sitä, että tiedot joskus välitetään verottajan kautta kaupparekisteriin ja sieltä rating yhtiölle.

Oikeusturva ratingissa on aika heikko.

Mitä tulisi tehdä?

Yrityksen ja yrittäjän pitäisi saada omat luottotietonsa ilmaiseksi kerran vuodessa tarkistusta varten, tai edes pyydettäessä.

Tietosuojavaltuutetun pitää kieltää hallituksen varajäsenen tietojen käyttö konkurssi- ja maksuhäiriötilanteissa. Kieltäähään se kaikenlaisten pienten kotiseuturekisterienkin henkilötietojen pidon.

Tein 1999 esityksen sähköisestä ilmoittamisesta, mihin sisältyivät myös vakioidut liitetiedot. Tämä mahdollistaisi ratingissa myös muiden kuin tuloslaskelma- ja tasetietojen käytön. Esitän siis nykyisen kopiointi-skannaus-uudistuksen korvaamista aidoilla tilinpäätössanomilla. Jos yrittäjä haluaa kieltää tilinpäätöstietojen julkistamisen, hänelle annettakoon se mahdollisuus. Tällöin rating luokituksessa ilmoitetaan, ettei tilinpäätöstietoja ole. Jos yritys ei tarvitse puhelinlaskuluottoja kummempaa luototusta, ei hänen tilinpäätöstietonsa kenellekään yksityiselle kuulu.

Ihmisille pitää antaa uusi mahdollisuus. Rikolliset konkurssin tekijät vastatkoot edelleen tekemisistään, mutta rehellisen konkurssin tehnyt vapautettakoon henkilökohtaisen konkurssin myötä 1–3 vuodessa konkurssin jälkeen. (Konkurssi ei siis ole rikos, elleivät yhtiöstä vastuulliset ota yhtiöstä itselleen tai lähipiirilleen ylimääräisiä varoja tai vähennä omia vastuitaan esimerkiksi lähimmän vuoden aikana ennen konkurssia tai velkaannuta yhtiötä holtittomasti – pientä palkkaa toki voisi maksaa, mutta yrittäjäperheen palkka loppuu ensimmäisenä.) Jos konkurssiyrityksistä vastuullisia on julkisesti rekisteröitävä, pitäisi olla kaksi luokkaa: konkurssi ja epä­rehellinen konkurssi. Rehellisen konkurssin tehneen yrittäjän merkintää ei saisi pitää yllä kolmea vuotta kauempaa.

Suuret yritykset, etenkin pörssiyhtiöt, pitävät pieniä yrityksiä pankkinaan. Ostolaskujen maksuaika ylittää jo monissa tapauksissa neljä kuukautta. Se johtaa pienyritykset suuriin vaikeuksiin, koska sekä ostolaskut että erilaiset verot on maksettava. Valtio laittaa hanakasti maksuilleen isot veronkorotukset ja pistää laskut perintään. Näin pienten yritysten maksutapatiedot heikkenevät suurten yritysten takia. Valtio aikoo vielä kiristää omia maksuaikojaan, vaikka kaataa samaan aikaan isojen firmojen laariin miljardeja. Yksi vaatimus valtion rahan jakoon tulisi olla, että rahan tai lainatakauksen saanut yritys maksaa ostolaskunsa ajallaan.

Ja konkurssilainsäädäntö, joka mahdollistaa ylipitkät pesänhoidot ja alihintaisen varojen realisoinnin, pitäisi uudistaa hyväksyen se inhimillinen tosiasia, että yritystoiminnassa epäonnistunut yrittäjä on myös ihminen. Hän on yrittänyt selviytyä yhteiskunnassamme omin voimin epäonnistuen. Hän ansaitsee edes oikeudenmukaisen ja reilun kohtelun, koska yhteiskunnan vapaamatkustajia tuetaan yltäkylläisesti.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki