Lumilapiolla maalaisjärkeä tilinpäätöksiin

21.8.2012
pauli
Pauli Vahtera

Olin 16-vuotiaana S-osuuskaupan varastossa tekemässä tilinpäätösinventaaria. Nuorimpana sain vastuulleni kylmän ulkovaraston, jossa säilytettiin jauhosäkkien lisäksi kaikki rautakauppatavarat. Ulkona oli pakkasta 25–30 astetta. Käsien suojaksi sain päättömät sormikkaat, jotta voin tehdä kynällä merkinnät inventaari­listoihin. Sormet jäätyivät ja sain mennä varaston konttorin öljykaminan päälle lämmittelemään käsiä uusia numeroita varten. Enhän minä kaikkia tavaroita tunnistanut pikkutöllin lapsena. Minulle tunnistamattomat tavarat jätin pois inventaarista.Kaikkien ruuvien ja muttereiden inventointi alkoi heti ensimmäisenä päivänä tuntua hullun hommalta. Täydet laatikot oli helppo inventoida, mutta vajaat aloin roiskia. Noita on varmaan 342 kappaletta, noita toisia 35. Kun tavarat oli inventoitu, alkoi kaminahuoneessa siisti sisätyö. Snurralla, käsin kammettavalla laskukoneella, hinnoittelimme kaikki rivit. Tuotteiden hinnat saimme osassa tuotteista olleista hinta­lapuista, joissa 10-kirjaimisen sanan joka kirjain tarkoitti jotain numeroa. Jos kirjainkoodia ei ollut, varastonhoitaja taikoi jostain ostohinnat.Olin 16-vuotiaana tekemässä tehokasta taloushallintoa ja kassavirtamaista varastohinnoittelua. Sitten menin kouluun kirjanpitoviisas-oppiin ja kadotin tuntuman oikeaan elämään vuosikymmeniksi.1990-luvun alussa aloin ymmärtää, että jotain on pahasti vialla. Kustansin itse kirjoittamani kirjat. Kirjoista valtio sai arvonlisäverotuloa ja myös yhteisöveroa. Itse en saanut mitään, koska yrityksen rahat olivat kiinni silloin arvokkaassa poistojen kohteena olevassa tietokonelaitteistossa ja kirjavarastossa, joka piti inventoida varastoksi tilinpäätökseen. Varastovarausta ei enää saanut tehdä. Kun tapahtui pahin, eli kun osa kirjoista jäi myymättä, tuli valtio paikalle ja löi moukarilla päähän: maksa veroa, koska olet niin surkimus ettet saanut kaikkea myydyksi. Kantapään kautta tullut opetus oli niin rankka, että minusta kasvoi kassavirtaverotuksen innokkain puolestapuhuja.Aloin puhua luennoillani, että inventaarin tekijän tärkein työkalu on lumilapio. Sillä hän voi peittää ulkovarastossa olevat putket ja valuraudat, jotta niitä ei inventaarihetkellä näe kirjoittaa muistiin.Nostalgiasta nykypäiväänNämä nostalgiset muistot tulivat mieleeni, kun kesällä sain uuden asiakkaan. Asiakkaan myymälässä ja varastossa oli karkeasti arvioiden 100 000 postikorttia. Kortteja Marilynistä ja Beatleseista Muumeihin ja Angry Birdsiin. Heitin leikilläni herjan: miten nämä inventoidaan. Tilinpäätöshetkellä
myymälähenkilökunnalta menee kaksi viikkoa korttien inventointiin. Änkytin, että tehän myytte kortteja koko ajan? Kyllä. Tarvitsetteko mihinkään tietoa korttien määrästä? Emme. Miksi ihmeessä sitten inventoitte ne joka ikinen vuosi? Tilitoimiston vaatimuksesta.Ja toden totta. Ei LVI-alan yrittäjä ymmärrä sitä, miksi hänen pitää inventoida ja hinnoitella varastossa olevat perushuoltotavarat, putket ja putkien mutkat. Hänhän ostaa jokaiseen keikkaan tavaraa tarpeen mukaan. Varmuuden vuoksi yläkanttiin, jottei joudu takaisin rautakauppaan kesken työn ja vie ylijääneet pätkät tarvikevarastoonsa.Eikä metallipaja ymmärrä, miksi tilintarkastajien apulaiset tulevat mukaan inventaariin ja huolehtivat siitä, että kaikki pultit, mutterit, trasselit, öljyt ja maalipurkin jämät ovat mukana inventaarissa. No jos tuon vielä ymmärtäisi, aivot alkavat lyödä tyhjää viimeistään siinä vaiheessa, kun tilintarkastaja vaatii laskemaan kassassa olevat postimerkit tilinpäätökseen merkittäväksi (totta AD 2012, eikä mitään ilkeilyä).Eikä kahvilanpitäjä ymmärrä, miksi tilitoimisto vaatii, että hän inventoi kerran vuodessa hyllyllä olevat teepussit, kahvipaketit ja tonnikalapurkit.Eikä Kiinasta rihkamaa tuova yritys ymmärrä, miksi rahti- ja huolintakulut pitää lisätä tuotteen hankintamenoon.Kassavirtamiehen on vaikeaa ymmärtää, miksi inventaareissa on yli puoli vuotta, joskus yli kaksi vuotta vanhaa tavaraa. Tavarakin voi olla uutta ja sinänsä kuranttia, mutta sen käyttäminen yrityksen kulutuksella ja myynnillä voi kestää viisi vuotta. Eivät sellaiset tavarat kuulu inventaariin.Entä varaosat? Niitä pidetään varastoissa, mutta niiden käytöstä takuuaikana ei laskuteta asiakasta. Kun tavarat vanhenevat, huoltovelvoite edellyttää varaosien pitämistä varastossa, mutta eivät ne minkään arvoisia ole tilinpäätöksessä.Jotkut oikovat tulosta vaihto-omaisuuden omalla käytöllä. Joulukorttien lähettämisestä sukulaisille tulee muutama euro ja ylipäivän menneitten ruokien käyttämisestä kauppiaan kotona vielä vähemmän. Tärkeintä on saada kaikki oikein. Vaikka se olisi museosta.Atk-varastokirjanpitoa vai inventaareja ei lainkaanPienyritykset eivät juurikaan hyötyisi atk-varastokirjan­pidosta. Yleensä vilkaisu myymälän tai varaston hyllyille kertoo riittävästi siitä, onko tavaraa tarpeeksi asiakaspalvelua varten. Toimitusajat nykyisin ovat lyhyet vaikka Kiinasta saakka. Varastokirjanpidon edellyttämä työ on monin verroin suurempi kuin inventaarin vaatima työaika. Varastosaldojen pitäminen oikeina vaatii paljon byrokratiaa.Jos kirjanpitoon halutaan varaston arvo, vuosittain samana pysyvä kiinteä varasto on riittävä. Tällainen arvo on arvioitava varovaisuuden periaatteen mukaan alakanttiin huomioiden varastoon aina liittyvä epäkuranttius. Inventaareja ei kiinteää varastoa käytettäessä tehdä.Näkymättömät varastotTiliammattilaiset ovat hyviä näkemään fyysiset tavarat. He osaavat myös nähdä matkalla olevat tavarat. Mutta he eivät aina näe näkymättömiä tavaroita. Niiden osalta päästään kassavirtakirjanpitoon ja verotukseen, jos kukaan ei hoksaa aktivointitarvetta. Tällaiset varastot ovat keskeneräisiä töitä, eli asiakkailta laskutettavia hankkeita, joihin liittyy tavaraostoja, ulkoisia palveluja ja oman henkilökunnan palkkoja. Nämä kulut kannattaa aktivoida varastonarvoon etenkin silloin, kun yrityksen tulos olisi muutoin heikko ja oma pääoma vaarassa.

Maalaisjärjen puutetta riittääÄlyttömiä varastohinnoitteluja riittää. Mistä tämä kaikki oikein kumpuaa? Kaksi syytä on ylitse muiden. Kirjaviisaus ja maalaisjärjen puute. Korkeakouluista ja Kirjanpitolautakunnan ohjauksesta tulee viisautta oikeiden ja riittävien tietojen sisällöstä. Tilintarkastajien kaikki aika kuluu työn suunnitteluun ja dokumentointiin, eivätkä he ehdi tavata asiakkaitaan. Myöskään tilitoimistot eivät kohtaa tosielämää käymällä asiakkaiden luona.Bisnesenkelit saavat verohelpotuksen, jos he sijoittavat sijoituksistaan saamansa tulon uudelleen yrityksiin. Sijoitukset ovat bisnesenkelin varasto. Mutta kun sijoituksen kohde, eli yritys itse, sijoittaa saamansa myyntitulon uusiin tuotteisiin, se ei saa vähentää tuloverotuksessa mitään. Itse asiassa se ei saa koskaan vähentää varastoaan. Jos toiminta kasvaa ja varastoon on sijoitettava yhä lisää rahaa, nousevat verot samaa tahtia. Yhteisöveroa maksetaan tänä vuonna 24,5 % jokaisesta postikortista, jonka inventaarin tekijä merkitsee inventaarilistalle. Pahimmillaan paljon puhutuissa kasvuyrityksissä joudutaan ottamaan velkaa inventaarista aiheutuvan veron maksamiseksi.Tahalliset inventaarivirheet tuloksen manipuloimiseksiTalousrikoksen tekevä ei inventoi varaston arvoa alakanttiin, koska siitä olisi hyötyä vain yrityskaupassa ostajapuolelle. Sen sijaan varaston yliarvostusta tehdään talousrikollisuutta varten. Kun varaston ylihinnoittelee, saa yrityksestä myydessä suuremman hinnan ja rahoittajalta helpommin lainaa edullisemmin ehdoin. Ylihinnoittelu johtaa ylimääräisten verojen maksamiseen, minkä vuoksi tilinpäätösvirheestä saatavan hyödyn tulee ylittää lisäverojen määrän.Onko inventaarin arvon alentaminen sitten kirjanpito- ja verorikkomus? Yleensä ei, koska tilinpäätös on laadittava varovaisuuden periaatteen mukaan. Varaston arvoon ei saa merkitä epäkuranttia tavaraa, eikä epäkurantiksi tulevaa tavaraa. Ei myöskään hinnan muutoksia, jotka johtavat tavaran edelleen myyntiin tappiolla. Inventoinnin kustannukset eivät saa olla suuremmat kuin on inventoitujen tuotteiden arvo.No, mutta. Varaston arvohan lasketaan nettovarallisuuteen, joten siitä saa vuosittain verottomia osinkoja! Jos varasto on hankittu 26 prosentin yhteisöveron aikana, sadan euron varastosta on maksettu 26 euroa veroa. Ensimmäisenä vuotena siitä saadaan 6,67 euroa verotonta osinkoa (9 % * (100-26)). Tämä osinko pienenee vuosien kuluessa osinkojen myötä. 10 vuodessa verotonta osinkoa saadaan 45 euroa. Jos sama osinko olisi maksettu veronalaisena osinkona, olisi siitä maksettu 12 euroa veroa, jos marginaalivero on 40 prosenttia. Vero maksetaan 100 prosentin rahana ja vuotena 10 inflaation takia, osingon arvo on vain 2/3-osaa veronmaksuhetkestä (3 % inflaatio). Valtio kurittaa yrittäjiä monella eri tavalla.Kuolleet kauppiaatNykyjärjestelmän suuria epäoikeudenmukaisuuksia ovat inventaarien johdosta maksetut verot, joita ei hyvitetä yrityksen joutuessa konkurssiin tai toiminnan alasajon yhteydessä. Absurdia on, että konkursseihin joudutaan useimmiten verottajan hakemana. Verottaja saattaa vaatia maksamattomia yhteisöveroja, pesänhoitaja realisoi varaston ja maksaa pesän säästöstä näitä veroja. Vähintä, mitä lainsäädännössä pitäisi korjata on konkurssin yhteydessä verojen hyvitys käyttö- ja vaihto-omaisuuden osalta silloin, kun ne ovat johtaneet tuloksesta maksettavaan veroon.Kun yritystoiminta lopetetaan, varastot myydään loppuun suurilla alennuksilla ja loppueristä ei saada mitään rahaa. Tällöin viimeinen vuosi menee tappiolle, eikä valtio palauta aikaisemmin varaston arvon takia tuloksesta maksettua veroa.Perttelin Osuuskauppaa ei enää ole, eikä sen kanssa kilpaillutta Osuusliike Tähkää. E-osuuskaupan kuolema johtui osittain varastoinventaareista, mutta ei inventoijan paleltuneiden sormien johdosta. Kun OTK osti tavaraa, se myi eteenpäin osuusliikkeille katteella. Tämä nosti E-liikkeen voiton kuvitelluksi. Myymälänhoitaja taas sai myymälänsä kannattavaksi ja työpaikkansa säilytetyksi inventoimalla varastoon riittävästi tavaraa. E-liikkeen arvokuplaa lisäsi lähipiireille voitolla myydyt kiinteistöt.Valtion verovilppi suurempi ongelmaYhteiskunnat käyttävät yhä enemmän keinoja pienyri­tysten talousrikollisuuden ennaltaehkäisyyn. Samalla ne sulkevat silmänsä ja korvansa isojen yritysten tekemistä vähintään moraalittomista järjestelyistä, joista karmein seuraus on nykyinen finanssikriisi. Suuret yritykset kiertävät veroja veroparatiisien kautta.Yhteiskunnan kannalta suurempi ongelma ovat liiat ja liian aikaisin maksetut verot. Nämä verot ovat enemmän kuin pienyritysten verovilppien seurauksena menetettävät vero­tulot. Liiallisten verojen maksaminen on laillista, eikä se kiinnosta enää edes tilintarkastajia, jotka keskittyvät työnsä dokumentointiin enemmän kuin asiakkaittensa tilinpäätöksiin.Vain lunta kaikkialla, lyrics Aili RunneNiin paljon lunta
kaikkialla lunta vain
on onni unta
unelmat on harhaa vain
Pauli Vahtera

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki