Lällyttelyä

18.12.1994
pauli
Pauli Vahtera

Lama on tehostanut suomalaisten työntekoa niin, että sama bruttokansantuotteen määrä saadaan pian aikaan, vaikka työttömien määrä onkin lisääntynyt satoja tuhansia. Taloushallinto on päässyt laman kurimuksesta kevyemmin kuin tuotanto: kirjanpitäjän työpaikka säilyy, vaikka koko tehdas lomautettaisiin työn puutteesta. Vielä varmemmin on turvattu kirjanpitäjän esimiehen työpaikka, vaikka se voitaisiin korvata byrokratian keventämisellä, vastuunotolla ja tietotekniikalla.

Taloushallinto tuottaa paperia niin paljon, ettei kaikkea koskaan ehditä lukemaan, saatikka ymmärtämään. Tietotekniikka on tehnyt turhan paperin tuottamisen helpoksi. Sadan markan ostolaskuja jaetaan 30 merkin laskentakohdekoodien avulla manuaalisesti ja automaattisesti, jotta voidaan tuottaa raportteja tulosyksiköittäin ja kustannuspaikoittain. Tuotetaan raportteja, joissa lasketaan ROI-prosentiksi -5,4 tai +18,7 sen mukaan, mikä arvo laitetaan käyttöomaisuuden arvoksi. Raportit johtavat elämälle vieraisiin budjetteihin. Tulosvastuulliselle myyjälle lisätään vuosimyyntiin 10 % niin kauan, ettei hän enää jaksa juosta, vaikka muuttuneissa olosuhteissa -50 %:n vuosimyynnin saavuttaminen vaatii enemmän kuin aikaisemmin suuremmat myyntiluvut.

Kukaan ei vaadi, että taloushallinnossa kirjanpitäjän tai tilintarkastajan vuosittain käsittelemien tositteiden määrä nostettaisiin 2.000:sta 10.000:een, vaikka se olisi helpommin tehtävissä kuin myynnin lisääminen 5 %:lla. Sen sijaan hyväksytään, että nämä hyvin koulutetut ihmiset saavat kirjoittaa paperinsa käsin sihteereitä ja oikolukua varten, käyttää tietokonetta yksi sormi etsii-9 lepää-järjestelmällä ja ihmetellä, mistä virta laitetaankaan päälle.

Liisa Joronen puhuukin uusavuttomista johtajista, jotka työpaikalla eivät osaa keittää kahvia, kirjoittaa kirjettä, eivätkä vastata puhelimeen ilman apua ja jotka tarvitsevat henkiinjäämiskursseja viikonloppuisin osoittaakseen olevansa myös ihmisiä. Avuttomuutta tuetaan erilaisilla statussymboleilla, jotka myös taloushallinnossa ovat tärkeitä.

Kun tuotannossa pyritään laatuun ja virheettömyyteen, taloushallinnossa monen ihmisen työajasta neljännes saadaan käyttää virheiden etsimiseen, täsmäyttämiseen, mapittamiseen ja kassaerojen etsimiseen. Näille ihmisille 10 pennin ero kassassa on suurempi virhe kuin miljardin markan tyhjän päällä oleva konserniaktiiva.

Jokaiselle meistä on tuttuja tarinat verotarkastajista, jotka vertaavat lounasseteleiden käyttöä sairauspoissaoloihin ja laskevat paljonko on maksettava lisää arvonlisäveroa kun on käytetty kerrointa 0,1803 kertoimen 0,180327 sijasta.

Samaan aikaan kun julkishallinnosta saneerataan opettajat, sairaanhoitajat ja turvallisuutta tuovat poliisit, taloushallinnon byrokratiaa lisätään. Maatalouden arvonlisävero on hyvä esimerkki yhteisen Euroopan turhasta laista. Toimiala, joka elää suoran tuen varassa, ei tarvitse järjestelmää, joka lisää hallintoviranomaisia, kirjanpitäjien työtä, maksuja paikasta toiseen ja vielä edellyttää satoja kunnallisia arvonlisäveroneuvojia.

Tilintarkastajien työmenetelmät ovat taloushallinnossa antiikkisimmat. Samaan aikaan kun kirjanpitotiedot ja miljardien dollareiden rahavirrat siirtyvät sadasosasekunneissa maailman ääristä toiseen, tilintarkastajat ottavat mappinsa ja snurransa ja ryhtyvät siirtämään näitä samoja tietoja omiin arkistoihinsa kaksipäisellä puna-mustalyijykynällä. Mihin tarvitaan ihminen, joka lopulta tietokonetta käyttäessään näpyttelee kaksi päivää taulukkoa, jonka ammatti-ihminen tekee 10 minuutissa?

Tilintarkastuksen tulokset viime vuosina ovat olleet alle arvostelun. Olisivatko kaikki polarit, noverat, starckjohannit, ekat ja skopit havaittu aikaisemmin, jos turhanpäiväisen mappien pläräämisen ja kopioinnin sijasta olisi käytetty tietokoneita yhdistettynä ammattitaitoon ja moraaliin. Tilintarkastajajärjestöt ovat keskittyneet laadun etsimisen sijasta vastuun siirtämiseen usein vain kansakoulun käyneille yritysjohtajille.

Suomalainen brezhneviläinen menneisyys onkin tuhonnut tehokkuuden. Kun amerikkalaiset työllistävät toisensa tehokkailla palveluilla, Suomessa palvelun tehostaminen näkyy jonojen pitenemisenä, kun liian korkeiden palkkojen ja verojen johdosta henkilökuntaa vähennetään asiakaspalvelun kustannuksella. Tämä lällyttely näkyy kaikkialla: vaikka tiedetään, että Suomi elää metsästä ei se tarkoita sitä, että kaikki voisivat elää hallinnossa tuotettavista papereista.

Voidaan tietysti kysyä, että mikä on elämän tarkoitus. Onkohan niin, että alkuihmisen elämäntapa, jossa odotetaan banaanin tippumista puusta suuhun, onkin viisaampi kuin kaikki se tehokkuus, jota länsimainen ihminen etsii. Nyt miljardit ihmiset käyttävät elämänsä veden hakemiseen ja odottavat käsi ojossa apua, tukea ja länsimaisen tuottavuuden hedelmiä. Tätä taustaa vasten tuntuu hullulta, että länsimainen ihminen joutuu olemaan entistä tehokkaampi, vaikka samaan aikaan maailmaan syntyy satoja miljoonia ihmisiä, joilla ei ole muuta tekemistä elämässään kuin huutaa apua hyvinvoivilta, mutta tehokkuuteensa tukehtuvilta ihmisiltä.

Tehokkuus on länsimaisen humanistin kohtalo. Kun velvollisuutemme on huolehtia paitsi itsestämme myös yhä suuremmasta määrästä eläkeläisiä, työttömiä, syrjäytyneitä, lapsia ja eläkeläisiä ja vielä koko maailman usein sotaan voimavaransa tuhlaavat, ylikansoittuneet ihmiset, emme voi muuta kuin juosta yhä lujempaa tehokkuuden perään. Se tulee olemaan kohtalo myös taloushallinnosta helpon leipänsä ansainneille ihmisille.

Lällyttelyllä tarkoitetaan huonojen työsuoritusten tekemistä ja hyväksymistä.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki