Köyhä maksaa enemmän

Suurin osa yrityksistä on ainakin aika ajoittain rahapulassa. Aivan liian monilla maksuvalmiusongelmat ovat pysyvä olotila. Kun maksuvalmius on heikko, se tulee entistäkin heikommaksi. Köyhä maksaa kaikesta enemmän kuin vauras. Rahan vähyys vie hirmuisesti yrittäjän aikaa. Aika kuluu maksujen ja maksuviiveiden hoitamiseen. Rahan puute valvottaa ja stressaa. Köyhän yrittäjän on vaikeampaa saada uusia toimeksiantoja.

 

Rikas mies jos oisin 

Rikas ostaa halvemmalla ja siksi hän vaurastuu lisää. Rikas saa käteisalennuksia. Hänet viedään ilmaiseksi Savonlinnan oopperajuhliin. Hän voi ostaa parempia palveluja ja hyödykkeitä. Oikein rikas voi painostaa köyhempiä yrityksiä.

Niin epäoikeudenmukaiselta kuin se kuulostaakin, moni köyhä suomalainen ja heidän omaisensa rahoittavat rikkaiden suomalaisten ja kansainvälisten sijoittajien omistamien yritysten toimintaa 3–4 kuukauden maksuajoilla. Katteet vaaditaan marginaalisen pieniksi ja rikkaiden riskit siirretään köyhille. Köyhä suostuu, koska ei voi muuta. Luukullekaan ei voi laittaa lappua, jos yrityksellä on velkoja.

Valtio tukee rikkaita mieluummin kuin köyhiä. Tekesin ja Sitran rahat menevät enimmäkseen niille, jotka eivät mitään tukia tarvitse. Raha tulee rahan luo. Vuorineuvoksilla on oma sossu.

Rikkaatkin ovat eriarvoisia. Jos suomalainen tekee rahojensa kanssa korkojärjestelyjä, se on veronkiertoa. Kun ulkomaiset omistajat keplottelevat miljardeillaan toiminnan verottomaksi Suomessa, on se laillista.

 

Valtio ensimmäisenä käsi ojossa

Epäsuhta on räikeä. Yrittäjän maksuviiveet tilastoidaan talous­rikoksiksi ja niistä saa suuremman rangaistuksen kuin väkivaltaisesta pahuudesta. Kun yrittäjän papereissa on pienikin virhe, siitä rangaistaan. He taas, jotka rahat saavat, voivat valehdella ummet ja lammet kärsimättä siitä mitenkään. Huijari voi vain voittaa.

Valtio laittaa verot ulosottoon kahden kuukauden maksu­viiveen jälkeen. Ulosotto vie luottotiedot nopeammin kuin yrittäjä ehtii kissaa sanoa. Usein yrittäjän luottokortti on suljettu ennen kuin hän edes tietää mitään perinnästä tai ulosotosta. Ulosottomies käy pankkitilillä nostamassa sinne tulleet rahat. Jotta menisi vielä huonommin, valtio julkistaa netissä verovelat.

Valtio ottaa maksuvaikeuksissa olevan yrityksen pois ennakkoperintärekisteristä, jonka jälkeen yrityksen on käytännössä mahdoton selvitä maksuvalmiuskriisistään. Rekisteristä poistetulle yritykselle maksettavista myynneistä on otettava päältä 13 prosenttia ennakonpidätystä. Ennakonpidätys vastaa 65 prosentin voittoa ennen veroja, mihin yksikään yritys ei pysty.

Valtion väkivaltakoneiston ahneus on loputon. Hyvä esimerkki tästä on arvonlisäverojen tilitys maksuperiaatteen mukaan. Sitä on vetkuteltu arvonlisäverolain voimaantulosta lähtien yli 20 vuotta. Se saattaa tulla voimaan vuoden 2017 alusta, mikäli valtio pystyy ratkaisemaan muutoksesta aiheutuvan veronmaksusiirtymän omaan kassaansa. Tässä nähdään yhteiskunnan yrittäjämyönteisyys.

Valtio tullee esittämään symmetrisyyttä, ettei ostojen vähennystä saisi tehdä ennen maksua. Ostolaskuissa on 24 prosenttia veroa, joka olisi maksettava kaksi kuukautta aiemmin kuin sen saisi vähentää.

Maksuperuste on rajattu liikevaihdoltaan alle 500 000 euron yrityksiin. Arvonlisäveron maksuongelma on sitä pahempi, mitä suurempi liikevaihto on. Vaikeinta on yrityksillä, joiden liikevaihto on 1–5 miljoonaa euroa.

 

Yrittäjä maksaa ennakkoja, korkoja ja perintämaksuja

Luottotiedot menettänyt yritys ei saa sopimuksia ilman vakuuksia, eikä voi ostaa maksuajalla. Jopa valtio voi vaatia maksusuunnitelmaan vakuuden. Jos vakuuteen olisi rahaa, ei maksusuunnitelmaa tarvittaisi lainkaan. Yrittäjä joutuu ostamaan käteisellä, maksamaan ennakkoja ja hankkimaan prepaid-kortteja.

Maksuviiveestä on maksettava viivästyskorko, joka on viitekorko (nyt 0,5 %) + viivästyskorko (8 %). Suuret yritykset voivat sanella tätä paljon suurempia korkoja. Kun verojen korkoja ei saa vähentää verotuksessa, on yhteisöjen todellinen korko valtiolle 10,2 %. Perintälakiin tuli 40 euron korvaus maksuviiveestä, vaikkei maksua ole edes karhuttu. Yrittäjä joutuu maksamaan koron ja vähennyskelvottoman 15 prosentin myöhästymismaksun silloinkin, kun hän on sairastunut vakavasti, eikä pysty hoitamaan asioitaan. Yhteiskunta lyö lyötyä yrittäjää lekalla, jottei tämä tokenisi koskaan.

Valtio saa verotuloja, kun yritykset myyvät tavaroita ja palveluita yrityksille ja kuluttajille. On kohtuutonta rokottaa näitä maksajia tilapäisten maksuvaikeuksien yhteydessä suurilla koroilla ja perintämaksuilla. Yksittäiset maksuhäiriöt tulisi jatkuvissa kumppanuussuhteissa ymmärtää, eikä kumppania pitäisi ajaa entistä suurempiin vaikeuksiin.

 

Perintäyhtiöiden röyhkeys tuhoisaa

Lasku, joka peritään perintäyhtiön kautta maksettavaksi, on pahimmillaan ryöstämistä. Perintäkulut voivat nousta alkuperäistä laskua suuremmiksi. Perintäyhtiöt ovat armottomia. Aiheetonta perintää on vaikeaa pysäyttää. Perintäyhtiöiden toimenpiteet tulevat heti julkisiksi estäen maksajan toimintaa. Eikä siinä vielä kaikki. Perintäyhtiöiden voitot ovat satumaisia, 30–40 prosenttia liikevaihdosta, ja aivan liian usein voitot kierrätetään paratiisien kautta siten, ettei Suomi saa niistä edes verotuloja. Absurdeinta on, että julkinen valta käyttää näitä veroparatiisikeinottelijoita laskujensa perintään.

Kun rahat ovat tiukoilla, viimeisenä rahaa elantoonsa saa yrittäjäperhe. Toiset pienet yritykset ovat jonon hännillä. Ensimmäisten joukossa ovat he, jotka voivat pysäyttää yrityksen toiminnan. Henkilökunta. Korttiyhtiöt. Telepalvelut. Sähkö. Verottaja. Eläkevakuutusyhtiöt. 

 

Omaisuuden uusjako

Yrityksen liiketoiminta voi romahtaa toimialan kuoleman tai kilpailijoiden toimien takia.

Tästä esimerkki on maailman suurin puhelinten myyjä, jonka liiketoiminta romahti muutamassa vuodessa satumaisten voittojen jälkeen. Mutta on niitä ollut muitakin. Moni toimiala on romahtanut yhdessä yössä.

Konkursseissa jaetaan yrittäjien rahat rikkaille. Muistamme hyvin 1990-luvun laman, jolloin yrittäjien omaisuus otettiin pilkkahintaan pankeille. Pankit myivät niitä kavereilleen eteenpäin. Kun lama taittui ja arvot palautuivat, olivat rikkaat rikastuneet, valtio maksanut säästöpankkien velat ja yrittäjä jäi kärvistelemään velkojensa kanssa. Jotta tuho olisi ollut täydellinen, valtio myi velat ulkomaisille sijoittajille käytännössä ilmaiseksi. 1930-luvulla tehtiin samalla tavalla. 

2010-luvun uusjako on vielä edessä.

 

Samassa veneessä ollaan

Maksuvalmius voitaisiin saada kuntoon oman pääoman sijoituksilla. Mutta mistä niitä rahoja voi saada? Palkkaverot ovat niin suuret, ettei palkoista säästämällä ehtisi yrittäjäksi ennen eläkevuosia. Etenkin henkilöyhtiön ja toiminimen verotus on niin rankkaa, ettei omia pääomia kerry.

Yhteiskunnan eri osapuolten tulee muuttaa maksukäytäntöjä pehmeämpään suuntaan. On saatava parempi pitkä­aikainen tulovirta, vaikka viiveelläkin. Perintäyhtiöiden veloitusmahdollisuuksia tulee rajoittaa. Perintäyhtiöiden sijasta tulisi maksuista sopia enemmän kahdenkeskisesti. Valtion perimä viivästyskorko ei saisi olla prosenttia kahta markkinakorkoja korkeampi. Laskuista vähennettävästä ennakonpidätyksestä tulisi luopua. 

Ennakkoperintärekisterimerkintä on oltava kansalais­oikeus. Yrittäjille on annettava toinen ja vielä kolmaskin mahdollisuus. Laskun maksajaa ei saa laittaa vastuuseen toisten veroista.
EK:n tulee painostaa suuria jäsenyrityksiään luopumaan yli 30 päivän maksuajoista. Isot yritykset tarvitsevat alihankkijoita, eikä ole mitään mieltä pitää pieniä yrityksiä isojen korottomina pankkeina. 

Konkursseissa on huomioitava yhtiöön jäänyt piilevä verosaaminen. Verovelkaa vähennettäisiin aiemmin maksetuilla veroilla (taannehtiva tappion tasaus). Nämä rahat ovat erityisen tärkeitä silloin, kun yrittäjä ja hallituksen jäsenet joutuvat henkilökohtaiseen vastuuseen veloista esimerkiksi takausten tai vakuuksien takia tai vahingonkorvauksina.

Pehmeys on todellista lujuutta.

 

”Rikas mies jos oisin,
kaiken päivää laiskottelisin, 
rikas jos mä oisin mies. 
Tarvitsis ei raataa, jos
vain oisin rikas, rikas mies.”

Sanoitus: Sheldon Harnick
Suomennos: Esko Elstelä