KLT-, KHT-, ja HTM verotarkastajat
Hokkus pokkus: verotuskäytännön kiristämisen avulla kaikista maamme kolmesta tuhannesta KLT-kirjanpitäjästä sekä KHT- ja HTM-tilintarkastajasta on tullut verotuksen esitarkastajia!
Ennakkoperintärekisteri on hyvä esimerkki esitarkastuksesta. Kahviakaan ei voi enää ostaa yrityksen kahvioon lähikaupasta, jos ei ota kopiota T-kauppiaan ennakkoperintärekisteriotteesta. Verottaja on tietoisesti jättänyt määrittelemättä tarkemmin sen, mitä tuotteita tai palveluja rekisteriotteen olemassaolon selvittäminen koskee. Rekisteriote ei anna mitään oikeussuojaa. Verottaja voi jälkikäteen päättää, että ähä kutti se olikin palkkaa eikä mikään myyntitulo. Kirjanpitäjät ja tilintarkastajat pohtivat kilvan sitä, onko kyseessä toiminta, joka oikeuttaa laskuttamaan. Ja vahtivat, että rekisteriote on kopioitu. Ja silti otetaan riski.
Verottaja ilmeisesti haluaa lopettaa kaiken pienyritystoiminnan maasta, sillä palvelujen myynti pienestä yrityksestä tehdään mahdottomaksi. Palvelua tarvitseva ei uskalla ostaa pieneltä ja jos sen on pakko se tehdä, otetaan riski, että maksetaan koko laskun loppusummasta ennakkovero ja sosiaalimaksut. Sillä, että laskun loppusumma toki on suurempi kuin vastaavan palvelun palkkatulo, ei ole mitään merkitystä. Verottaja joko ei ymmärrä tai ei välitä, että tulon pitää kattaa palkat, sosiaalikulut, verot, matkat, puhelimet, vuokrat, toimitilat, tarvikkeet, sähköt jne.
Pienyritysten ohittaminen verotuksessa on sairasta puuhaa. Ei ole kenenkään byrokraatin asia päättää, mikä on yritystoimintaa ja mikä ei. Yritystoiminta muuttuu jatkuvasti eikä sitä voi etukäteen formuloida tiettyyn kaavaan. Tulo jää yritykselle, joka maksaa siitä säädetyt verot. Jos yrityksen omistaja ottaa tuloa itselleen, on olemassa säännökset verohyvityksestä, täydennysverosta, pääomatulosta, ansiotulosta ja vaikka mistä. Miksi pieni yritys poikkeaisi tässä mitenkään suuresta yrityksestä. Perustuslain mukaan laki on kaikille sama. Ehkä se onkin, tulkinnat ja syyttämiskynnys vain vaihtelevat.
Peitelty osingonjako on verotuksemme kauhistuttavimpia giljotiineja. Se on niin hirvittävä rangaistus, että jokainen KLT, KHT ja HTM kilvan varoittelevat sen kamaluudesta. Mitään et enää uskalla tehdä yrityksen ja yrittäjän välillä ilman todistusta, paperia, bumagaa, lupaa, propuskaa, lausuntoa eikä ennakkotietoa. Siksi autokauppiaat kirjoittelevat auton arvotodistuksia, LKV:t kiinteistöarviointeja jne. On syntynyt uusi kirjanpitotiede: tositeselityksien kirjoitus. Kun yrittäjä lähtee myyntimatkalle, hän kirjoittaa illat romaania siitä, missä on päivän ollut, ketä tavannut, mitä myynyt ja miksi on myynyt.
Tili-ihmiset vahtivat, että kaikissa tositteissa on selitys, miten meno palvelee yrityksen liiketoimintaa ja mitä olisi tapahtunut, jos kulua ei olisi tehty. Etukäteen ei voida tietää, mikä tietyn menon kokonaisvaikutus on – etenkään kun vaikutukset menevät yhä useammin tilikausirajojen yli. Onko niin, että voitot verotetaan, mutta tappiot maksaa yrittäjä itse. Ei riitä, että kirjanpitäjät tutkivat, tilintarkastajat tarkastavat vaan lisäksi tarvitaan verokonsultteja, jotka konsultoivat. Ennen verotarkastajien tuloa on tehty kolminkertainen tarkastus. Tämä kallis turha työ on tehtävä, koska asiamiehet saavat helposti vahingonkorvausvaateita työstään.
Kirjanpitolain uudistuksessa näyteltiin surullinen episodi. Suomen kirjanpitolain pitää olla EU:n direktiivien mukainen ja lisäksi hankalimman verotarkastajan hyväksymä ennen kuin sitä voidaan antaa eduskunnalle. Verotarkastajat vaativat lakiin säännöksen tositteiden tiliöinnistä. Tiliöinti on paitsi turhaa myös typerää. Tietokoneet tekevät tiliöinnit ja kirjanpitäjät kopioivat niitä kuvaruuduilta tositteisiin. Se maksaa miljardeja. Järkevän lain puolesta taistelevat saivat säännöksen kirjoitettua nulliteetiksi: jos olet fiksu, älä tiliöi, jos et ole fiksu, tiliöi. Kyse ei olekaan tiliöinnin tarpeellisuudesta vaan siitä, että verotarkastajat halusivat säilyttää giljotiininsa. Kun he kirjoittavat kertomukseensa, että kirjanpito oli vaikeasti tarkastettavissa koska tositteessa ei ollut tiliöintejä, voidaan tästä lainvastaisesta lauseesta saada perustelut osoittaa kirjanpito epäluotettavaksi ja arvioverotettavaksi. Taas tiliöidään: tarkastuksen vuoksi.
Kenen valtuuksilla valtiovarainministeriön ja verohallinnon virkamiehet oikein toimivat? Verohallintohan on meidän palvelijamme eikä päinvastoin. Onko tämä todella maamme poliittisten päättäjien tahto vai onko kyse vain virkamiesten liiasta intoilusta. Niin huono valmistelu, jolla viime vuosien suuret verotusmuutokset on toteutettu, olisi johtanut yksityissektorilla useiden johtajien päiden putoamiseen. Potkut olisi saanut myös huonosti valmistelun tehnyt keskijohto.
Presidentti Ahtisaari patisti selvittämään, miten verotuksen ylilyönnit poistetaan. Tiedotussota asian tiimoilta alkoi ennen ensimmäisen kokouksen pitämistä. Seuratkaamme tarkoin työryhmän edesottamuksia. Ettei vaan käy niin, että enemmistönä olevat verohallinnon virkamiehet pitävät järjestöjen edustajat ja asiantuntijat panttivankinaan ja mikään ei muutu. Ellei sitten entistä huonommaksi.
Presidentin puheen pitää koskettaa myös meitä, tili-ihmisiä. Olemme vajonneet työssämme niin alas, että toimimme esiverottajina ja olemme ottaneet työn kritiikittä vastaan. Kysymyksiä itse kullekin. Kuinka monta kuulustelua olemmekaan tehneet yrittäjille siitä, mikä tarkoitus tietyllä kuitilla on liiketoiminnan kannalta? Kuinka monta kertaa olemme sanoneet, että tämä ei kelpaa verottajalle?
