Kirje nuorille: Täältä tullaan elämä

”Minulla on laite, joka kirjoittaa liikekirjeeni japanin kielellä puhuessani sen mikrofoniin englannin kielellä.”

Ote 16-vuotiaan Pauli Vahteran kauppakoulussa, vuonna 1965 kirjoittamasta Millaiseksi kuvittelen tulevan urani -aineesta.

 

Tänään digitalisaatio valloittaa maailman – niin hyvässä kuin pahassa. Olette aloittamassa työelämäänne maailmassa, jossa netti on ollut osa elämäänne vauvaiästä alkaen. Vuonna 2066 jotkut teistä ovat eläkkeellä, suuri osa ei. Ajatus tuntuu kaukaiselta ja mahdottomaltakin.
Noin 50 vuotta sitten The Beatles esitti laulun When I´m Sixty-four. Mietin, ettei kukaan voi olla niin vanha. Olin 16-vuotiaana Perttelin osuuskaupan varastossa töissä. Hinnoittelin inventaareja ja lähetyslistoja työkaluinani kynä ja snurra. Snurra oli mekaaninen laskukone, jota pyöritettiin laitteen oikealla sivulla olevalla kammella.

Tärkeintä on uteliaisuus. Kun olette ikuisia tyttöjä ja poikia, on edessänne mielenkiintoinen elämä ylä- ja alamäkineen. Aina ei ole helppoa, mutta vaikeita aikoja tarvitaan, jotta osaa arvostaa hyviä hetkiä.

Unelmat ja uteliaisuus kantavat pitkälle.

 

Miten digitalisaatioon on tultu?

Vuonna 1972 olin Hankkijalla tekemässä maailman ensimmäistä viitenumerojärjestelmää. Olimme Suomessa 30 vuotta edellä muuta Eurooppaa. Numero mahdollistaa myynnistä saatujen maksujen automaattisen käsittelyn. Ilman viitenumeroa Suomessa tarvittaisiin 4 000 reskontranhoitajaa enemmän.

Vielä 1989 asiakkaiden maksut tehtiin neliosaisella pankki­siirtolomakkeella. Yksi osa jäi lähtevään, toinen maksun saajan pankkiin, kolmas maksun saajalle ja neljäs maksajalle. Tiliotteisiin maksuista tuli tieto, onko kyseessä otto vai pano sekä pankkisiirtolomakkeen kolme viimeistä numeroa. Tiliotteen maksutositteet tulivat pankista eri aikoihin, jos ylipäätään tulivat. Keksin tiliote tositteena -järjestelmän, joka oli parikymmentä vuotta muuta maailmaa edellä. Tiliote automatisoi maksuliikenteen vaatimaa työtä yli miljardilla eurolla vuodessa, joka vuosi.  Samaan aikaan USA:ssa tehostettiin maksuliikennettä ostamalla helikoptereita kuljettamaan tositteita pankkirakennusten katoille.

Tiliotteen jälkeen kirjoitin kirjanpitolain säädökset internetaikaan. Uudistus oli pakko ujuttaa EU:n vaatimien lakimuutosten sisälle, sillä EU:ssa ei tuohon aikaan ymmärretty sähköisestä taloushallinnosta mitään. Tuolloin Suomessa oltiin taloushallinnon digitalisoinnissa maailman ykkönen. Pidin 1990-luvulla eri puolilla maailmaa esitelmiä siitä, kuinka kirjanpito siirtyy internettiin. Monet suomalaiset tilitoimistot pitivät minun lopullisesti hukanneen todellisuuden.

Sain ennen vuosituhannen alkua aloittaa nettitilitoimiston kehittämisen. Olen itse käyttänyt sitä vuodesta 2001. Palvelu oli Euroopan ensimmäinen: USA:ssa toiminut ensimmäinen nettitoimisto kirjoitti printterillä shekkejä, kun me Suomessa siirsimme kaiken sähköisesti ja automatisoimme kirjanpidon. Odotukseni nettitaloushallinnon ja verkkolaskujen voittokulusta olivat kuitenkin utopistiset. Emme ole vieläkään määrissä, joihin uskoin päästävän jo 10 vuotta sitten.

 

Digitalisaation hyvät ja huonot puolet

Digitalisaatio vie työpaikat. Digitalisaatio johtaa globaaliin maailmaan, jossa pienet valtiot ovat altavastaajina. Työsuhteet ovat lyhyitä.

Digitalisaatio on yksilölle hieno asia. On vaivatonta lähettää myyntilaskuja verkossa. Laskut voi maksaa tabletilla missä tahansa maailmalla muutamassa minuutissa. Voi mennä matkatoimistoon selvittämään matkavaihtoehtoja tai ostaa netistä matkalipun Tongalle ja lähteä samana päivänä.

Jokainen itse netissä tehty toimenpide vähentää palkatun työvoiman tarvetta. Työtä ei riitä kaikille. Google ja Facebook ovat vieneet suomalaisilta tuloja, työpaikkoja ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tilalle saamamme pelialan työpaikat ovat siinä tuhossa vain pisara meressä.

Digitalisaatio on vain snurran ja kynän kaltainen apu­väline. Netin käytön osaamisella ei taloushallinnossa pitkälle pääse. Kun kirjanpito on automatisoitu, katoaa käden kosketus kirjanpidosta. Tulemme tekemään enemmän ja suurempia virheitä kuin aiemmin, emmekä enää havaitse niitä. Tarvitsisimme älykkäämpiä tietojärjestelmiä, mutta ihmisen mielikuvitus ei riitä ehkäisemään kaikkea sitä sählinkiä, minkä teknologia aiheuttaa.

 

Maailma vuonna 2066: vähemmän kulutusta, enemmän hyvää oloa

Sain ensimmäisen luottokorttini vuonna 1982. Tänään jotkut haaveilevat käteisen rahan katoamisesta. Maailma ei onneksi koskaan automatisoidu niin pitkälle, että kaikki maksaminen olisi vain tietovirtaa erilaisista laitteista toiseen. 

Elämme digitalisaatiohuumassa. Meiltä on jäänyt näkemättä, että maailma Suomessa on monin tavoin valmis. Snurrasta oli helppo päästä eteenpäin, koska kaikilla oli töitä ja koska elimme taloudellisen kasvun maailmassa. Aamulla herätessään tiesi, että päivästä tulee eilistä parempi.

Tästä eteenpäin 50 vuotta joudutaan sopeutumaan maailmaan, joka ei kehittyvissä länsimaissa enää kasva. Olemme siirtäneet teolliset työpaikat ulkomaille. Ulkomaalaiset tekevät yhä useammin ne työt, jotka ennen kuuluivat suomalaisille. Suomalaiset ovat työttöminä. Automaatio ja digitalisaatio vähentävät työpaikkoja edelleen. Yhä suurempi osa ennen muiden tekemästä työstä tehdään nyt itse. 

Automaatiota tärkeämpää on toimintojen yksinkertaisuus. Nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa 50 000 euroon vaikutetaan yritysten taloushallinnon työmäärään enemmän kuin yksikään miljoonien eurojen digihanke tulee tekemään. Turhaa työtä ei pidä automatisoida, vaan se pitää jättää tekemättä.

Suomen tulevaisuuden eväät eivät ole teknologiassa ja osaamisessa. Se kilpailu olisi uuvuttavan loputon. Menestyksemme perustuu yrittäjyyteen ja monimuotoiseen työntekoon sekä siihen, että ihmiset ottavat enemmän vastuuta omasta elämästään. Siksi on tärkeämpää keventää yrittämisen ja työntekijöiden palkkaamisen byrokratiaa kuin kehittää digitalisaatiota vieläkin pitemmälle. Julkisen sektorin pienentäminen on tärkeämpää kuin sen digitalisointi.

Julkisen sektorin valvonta ja kiristyneet aikataulut ovat vieneet suuren osan siitä hyödystä, jonka digitalisaatio on mahdollistanut. Olemme menneet ojasta allikkoon. Siksi talvella niin monet kirjanpitäjät uupuvat työtaakkansa alla.  Lisädigitalisaation ohella purkaisin nykyistä byrokratiaa kovalla kädellä.

 

Ilta on aamua viisaampi

Nuorena usko itseensä on suurimmillaan. Silloin ei kuunnella edellisen sukupolven neuvoja. Vuosien myötä huomaa, kuinka vähän osaa. Ja kuinka joka päivä huomaa, etten tuotakaan tiennyt tai ymmärtänyt. Itse huomasin oltuani 25 vuotta työelämässä, että hei, taidan osata nämä hommat. Siihen asti olin kerännyt pitkospuita elämäni polulle.

Koulutuksen merkitystä ylikorostetaan. Kansakoulupohjastani ei ole ollut haittaa työelämässä, koska kaiken olen oppinut työssä ja uteliaisuuttani. Kouluista valmistuvat eivät osaa paljoakaan, ja heille kaikki tarpeellinen joudutaan opettamaan kädestä pitäen.  Oma uteliaisuus ja intohimo tekemiseen on paras opettaja. Tutkinnot joudutaan hankkimaan, koska ilman tutkintoa jää paljosta paitsi.

Jos olisin tänään kulkija kuustoistavuotias, tekisin puolet vähemmän töitä. Pitäisin puoleni paremmin. Kirjoittamieni 27 kirjan ja pamfletin sijasta kirjoittaisin kaksi kirjaa, joista toinen olisi romaani. En tekisi yötä myöten töitä kuten 1990-luvun alun lamassa tein, vaan jatkaisin maratonjuoksujani.

Varautuisin lähtemään ulkomaille töihin ja olisin ainakin kymmenen vuotta maailmalla. Hankkisin hyvän käytännön kielitaidon: englanti, espanja ja kolmanneksi joko venäjä, kiina tai japani. Ehkä suahili, jotta voisin perustaa koulun Afrikkaan. Hankkisin useita ammatteja ja ammatin, jolle on aina käyttöä: putkimiehen työtä on vaikeaa siirtää robotille. 

 

Kaikesta digitalisaatiosta huolimatta vain laajan kassan kassavirtakirjanpito on tärkeää!