Kirjanpitotilintarkastustoimisto
Suomessa on pitkään käyty eettistä keskustelua siitä, voiko tilitoimisto toimia samanaikaisesti tilintarkastajana yhtiössä, jonka kirjanpitoa se pitää. Vastaavasti tilintarkastajat ovat ainakin virallisesti puheissaan tarkkoja siitä, että he eivät tee kirjanpitoja eikä tilinpäätöksiä, vaan ainoastaan tarkastavat hallituksen esittämät paperit.
Sekä tilitoimistojen että tilintarkastuksen eettiset säännöt kieltävät itsensä tarkastamisen. Teoriassa kaikki näyttää puhtaammalta kuin käytännössä. Jopa joillakin suurista tilintarkastustoimistoista on tilitoimiston kanssa samoja omistajia. Useat pienet tilitoimistot ovat täydentäneet palveluvalikoimaansa tilintarkastus-palveluilla, vaikka ehkä tekevätkin eri palvelut eri asiakkaille. Mutta voit siis omistaa tilitoimiston, jonka tekemiä tilejä tarkastat. Ulkomailla asiasta ei olla yhtä lailla tarkkoja kuin Suomessa ja siellä on mm. tehty tilintarkastajille atk-järjestelmiä, joilla jäännöstaseeseen asti tehty kirjanpito voidaan täydentää tilinpäätösviennein viralliseksi tilinpäätökseksi. Tilintarkastajat kaikissa maissa osallistuvat aktiivisesti tilinpäätössuunnitteluun, vaikka asiakkaansa kynää eivät kädessä pitäisikään.
Monet meistä ovat toimineet sekä kirjanpitäjänä että tilintarkastajana pienissä yhtiöissä (toistaiseksi ei samanaikaisesti, mutta aika näyttää). Tämän kokemuksen perusteella voisi sanoa, ettei rajoitus ole pienissä yhtiöissä ja yhteisöissä tarpeellinen. Kirjanpitäjä joutuu käymään kaikki tositteet perusteellisesti läpi, eikä tietenkään kirjaa niitä tietoisesti väärälle tilille esimerkiksi asiakkaan verotusta kiertääkseen. Kirjanpitäjän, joka ei ole yrityksen henkilökuntaan kuuluva, etiikka ei ole yhtään huonompi tai parempi kuin samassa asemassa olevan tilintarkastajan.
Tilintarkastajana taas tehdään pistokokeita, ja epävarmuus lopputuloksesta vaivaa joka kerta tilintarkastuskertomusta annettaessa. Kirjanpitäjänä tietää, mitä on tehnyt – kadehdittavaa. Entä mitä lisäarvoa tilintarkastus pienelle yritykselle antaa?
Tarkastettaessa tilitoimiston tekemää kirjanpitoa on pakko myöntää, että tavanomaisten tilanteiden verosuunnittelijana KLT-toimisto on vähintään yhtä hyvä kuin auktorisoidut tilintarkastajatkin. Kummatkin joutuvat erityisongelmissa käyttämään verojuristia.
On pakko myöntää, että pienessä yrityksessä tilintarkastuksen anti jää vähäiseksi. Noudatettaessa kaikkia Keskuskauppakamarin tilintarkastussääntöjä ja KHT-yhdistyksen suosituksia, tulee tilintarkastus maksamaan yhtä paljon kuin koko kirjanpidon pitäminen. Kustannustietoisena on pakko luottaa tilitoimiston työhön ja tarkastaa suosituksia vähemmän. Kohdataan kaksi ongelmaa: millaisen tilitoimiston työhön voi luottaa ja miten selviää mahdollisesta tilintarkastuksen laadunvalvonnasta. Jos lyöttäytyy yhteen entuudestaan tutun tilitoimiston kanssa, niin eikö silloin tule riippuvuussuhteeseen.
Suomessa on kohta 2 000 auktorisoitua tilintarkastajaa. Suomen 2 000:nneksi suurimmassa yrityksessä on 50 työntekijää. Jokaiselle siis riittää ainakin keskimäärin yksi merkittävä asiakas. Tässä lienee suurin syy, miksi tilintarkastajat haluavat auktorisoidun tilintarkastajan yhä pienempiin yrityksiin.
96 prosenttia yrityksistä on kooltaan sellaisia, ettei siellä voi olla aitoa sisäistä kontrollia. Suositusten mukaan tällöin tulisi kaikki liiketapahtumat tarkastaa. Voitaisiinko ne samalla kirjata kirjanpitoon sen sijaan, että tehdään muistiinpanoja liiketapahtumista työpapereihin. Eikö voitaisi hyväksyä KLT-toimisto tilintarkastajaksi tällaisiin pieniin yrityksiin. Samalla tilintarkastajille annetaan oikeus tehdä pienten yritysten tilinpäätökset, mikäli yrityksen kirjanpito on pidetty sen omin voimin ilman tilitoimiston apua. Ainakin nyt usein esiintyvä tilanne, jossa asiantunteva kirjanpitäjä tekee pienen yrityksen kirjanpidon ja tilinpäätöksen ja sen jälkeen paikalle tulee joku tuttava/kaveri tai muuten reipas poika, joka antaa tilintarkastuskertomuksen ymmärtämättä höläyksen pöläystä, mihin nimensä laittaa, on järjetön. Ammattitilintarkastuspakkoakaan ei olla sentään kaikkiin pienimpiin ulottamassa.
Tämä ajatus saa huutia ainakin tilintarkastuslakia valmistelevilta ja ammattitilintarkastajilta. Mutta lasketaan kymmeneen, ennen kuin tyrmätään se. Eikö KLT-kirjanpitäjillä ja auktorisoiduilla tilintarkastajilla ole sama peruskoulutus, samat oppikirjat, samat kurssit, samat luennoitsijat jatkokoulutuksessa, samoja kirjoja ammattitutkinnossa? Toiset aloittavat kirjanpitotyöllä, toiset taas tarkastamalla, onko kirjanpito tehty oikein. Johtuvatko todelliset erot enemmän ihmisistä kuin tehdyn työn nimikkeestä?
KLT-toimiston ammattitaito paranisi nopeasti, jos sille tulisi myös osakeyhtiölain mukainen vastuu tilinpäätöksestä. KLT-tutkintoon voitaisiin sisällyttää myös vaatimus pienen yrityksen tilintarkastuksesta: ehkä HTM-tutkinto tai sen osa tulisi jatkossa olemaan osa KLT-tutkintoa. Tai pitäisikö nämä tutkinnot yhdistää? Totta kai lopputulos paranee, kun toinen tekee ja toinen tarkastaa: voitaisiinko KLT-toimiston henkilökunnan tehtävät jakaa tämä muistaen. Ja tilinpäätöksiä tekemällä ammatti-tilintarkastajien ammattitaitokin saataisiin paremmaksi.
Olisiko maailma parempi ja pienyritysten kustannukset edes hivenen helpommat kantaa?
