Kirjanpitäjän vaarallinen ammatti

18.3.1999
pauli
Pauli Vahtera

Kirjoituksen taustaa:
Verohallinnossa oli tehty todellinen heureka havainto. Rankaisemalla yrityksiä pienistäkin virheistä ja puutteista veroilmoituksissa päästään maailmaan, jossa ei ole lainkaan virheitä. Epäilen kuitenkin, että kyse oli liikennesakkoilmiöstä eli haluttiin kerätä helpolla valtiolle lisää rahaa. Ensimmäinen rangaistusmaksut muotovirheistä tulivat maksuun verovuodelta 1997.

Kirjoitus kiinnosti myös Helsingin Sanomia, joka oli yrittänyt saada kirjoittajan yhteystiedot Liiton toimistosta. Kun kirjoittajaa ei paljastettu, lehti teki haastattelun yhdestä tilitoimistosta ja sen kirjanpitäjästä. Kirjanpitäjä ei ollut samaa mieltä ammattinsa vaaroista. Tällaista se aina on. Kun tuo esille epäkohdan, oma porukka on ensimmäisenä vesittämässä asian. Siksi mitään positiivista kehitystä ei tapahdu.

Vuodet ovat kuluneet. Rangaistusmaksut ovat suurentuneet ja erilaisia virhemaksuja on nyt paljon enemmän kuin aiemmin. Nyt maksetaan sakkoa jopa siitä, että tekee veroilmoituksen lasertulostuksena lomakkeelle, joka simuloi verottajan esipainettuja lomakkeita. Sakotta selviää vain tekemällä sähköisen ilmoituksen tai täyttämällä esipainettu lomake.

Käytännössä tilitoimisto joutuu usein maksamaan tekemänsä virheen asiakkaalle aiheuttamat rangaistukset.

PV

Kirjanpitäjän ammatista on tullut yksi vaarallisimmista yhteiskunnassamme. Tuskin on muuta ammattia, jossa niin pienistä ja mitättömistä puutteista saa niin kovat rangaistukset. Tai että saa ylipäätään rangaistusta. Autovarkauksiakin saa tehdä tuhatkunta ennenkuin häkki heilahtaa. Jos sittenkään.

Jos kahvilan työntekijältä otettaisiin päiväpalkka pois sen takia, että hän kaataa vahingossa pöydälle kahvikupin, kaikki me pitäisimme rangaistusta kohtuuttomana. Tuskin sihteeri, joka ottaa kolmet kopiot ohjeen mukaisten neljän kopion sijasta, missään saisi edes nuhteita, saatikka viikon palkatonta yhteiskuntapalvelua.

Verohallinto yrittää veronkorotusmaksuilla saada kaikki ilmoitukset täydelliseksi. Korotukset ovat samansuuruiset suurelle pörssiyhtiölle kuin pienen kampaamon omistajalle. Verohallinto kuvittelee, että 400 markan (tilintarkastuskertomuksen puuttuminen), 1000 markan (yhtiökokouksen pöytäkirjan otteen puuttuminen) tai 5000 markan (osingonjakoilmoituksen unohtaminen) rangaistukset ovat pikkurahoja, joilla kuitenkin saadaan kaikki veronkiertäjät kuriin.

Kirjanpitäjän palkka on esimerkiksi 10.000 markkaa kuukaudessa. Se tarkoittaa, että hänen nettopalkkansa on päivässä noin 350 markkaa. 400 markan rangaistusta on siis tehtävä toisen päivän aamunakin. Yrittäjälle rangaistus voi olla vielä suurempi, koska sakko pitää maksaa katteesta, josta taas on maksettava arvonlisävero ja tulovero. Jos yrittäjän palkka on 20 % liikevaihdosta, tuhannen markan virhemaksu edellyttää 8.500 markan myynnin lisäystä. Sen saamiseksi yhdessä päivässä, on liikevaihdon oltava kaksi miljoonaa markkaa vuodessa. 85 % yrityksistä on tätä pienempiä!

Tilitoimisto, joka on tehnyt virheen asiakkaansa veroilmoituksessa, joutuu itse maksamaan virhemaksun tai antamaan vastaavan summan edestä ilmaista työtä tilalle. Rangaistus on kohtuuton laiminlyönnin mitättömyyteen verrattuna. Oikeastaan kyse ei ole edes laiminlyönnistä, koska verotus tapahtuu kuitenkin muutoin täysin oikein.

Maallikkotilintarkastajan antamalla tilintarkastuskertomuksella ei ole mitään merkitystä: ei verotukselle, eikä tilinpäätöksen oikeellisuudelle, eikä muutoinkaan. Verohallinto tietää sen itsekin, eikä edes ole halunnut kertomusta nähdäkseen: sehän on enemmän kiinnostunut liikevaihtonsa (veronkorotusmarkkojen) lisäämisestä kuin kaiken oikeellisuudesta. Kummallisinta on se, että veronkorotuslinja avattiin samaan aikaan kuin oikeusministeriön työryhmä esittää pienten yritysten tilintarkastuksen lopettamista.

Yrityksiä nöyryytetään korotuksissa oikein olan takaa. Veroilmoituslomakkeissa ei ole mitään merkintää siitä, että tällaisia papereita ylipäätään tarvitaan. Vero-ohjeissa on merkintä siitä, mitä lisäpapereita tarvitaan. Jos et lue kaikkia ohjeiden kymmeniä sivuja vaan pelkästään täytät ilmoituslomakkeet, joiden mukaan verotus kuitenkin suoritetaan, olet jo tehnyt virheen. Mutta ohjeissakaan ei sanota, että olet tekemässä rangaistavaa rikosta. Ne taas voisi aavistaa, jos olisi lukenut valtiovarainministeri Viinasen antaman päätöksen vuonna 1995. Ne sisältävät luettelon kaikesta siitä, mitä verohallinto saa vaatia, mutta päätöksessä ei puhuta mitään rangaistuksista.

Veronkorotuksesta ei ole mitään selitystä veroselvityksessä, minkä vuoksi yrittäjän on mentävä verotoimistoon jonottamaan asian selvittämiseksi. Tämä tietää matkoineen normaalisti puolen päivän uhrausta. Sitten voi yrittää oikaisuvaatimuksen tekemistä. Se maksaa enemmän kuin korotus on ollut, eikä näitä ylimääräisiä kustannuksia kukaan korvaa. Jos kuitenkin haluaa oikeutta, ja sattuu saamaankin sitä, on viimeinen nöyryytys se, että rahat palautetaan käteisenä, vaikka olisikin ilmoittanut pankkitilin verottajalle. Nykyisen pankkipalvelun aikana tämä tietää vähintään kahden tunnin jonotusta pankissa.

Useimmat eivät tätä nöyryyttämistä kestä. He maksavat sakkonsa ja nuolevat haavansa.

Pienet ylinopeussakot ovat samanlainen rangaistus kuin veronkorotus: samansuuruiset kaikille rikkaille ja köyhille. Mutta oikeusturva on aivan toinen. Jokainen meistä tietää ajavansa ylinopeutta, josta voi saada rangaistuksen. Sen osoittavat liikennemerkit. Ei tarvitse lukea satoja sivuja sääntöjä ajamaan lähtiessään. Rangaistusvaatimuksessa yksilöidään tehty rikos ja silti on oikeus vaatia asiaan muutosta. Kaikki nämä elementit puuttuvat veronkorotusmaksuista. Verohallitus siirtyi korotusmaksuihin samanaikaisesti kuin eduskunta muutti verotusmenettelylakia, jonne lisättiin hienoja sanoja: luottamusperiaate ja tehtyjen ratkaisujen perusteleminen. Samanaikaisesti verohallinto on yrittänyt luoda nahkojaan puhumalla antamastaan palvelusta. Teot ja puheet taitavat olla ristiriitaiset.

Rangaistusmaksut ovat tulossa kaikkialle. Arvonlisäverotuksessa saadaan sakkoja mm siitä että arvonlisäverotunnisteet ovat virheelliset neljännesvuosi-ilmoituksessa (2.000 markkaa). Rangaistusmaksuja on helppo perätä, koska verohallinto ei anna palveluja, jolla voitaisiin oikeat tunnisteet saada yksinkertaisesti viranomaisilta. Tuhansien markkojen sakkoja on maksettu jopa sen takia, että verohallinnon optinen lukija lukee markat MAVA-lomakkeelta väärin. Vain viranomaiset voivat hallintomenettelyssä luoda näin kammottavia rangaistusmuotoja: eduskunnassa tällaiset lait eivät menisi ikinä läpi.

Yrittämistä kahlitsevat säännöt ovat jatkuvasti monimutkaistuneet. Kukaan ei pysty enää noudattamaan annettuja tuhansia velvoitteita, koska niistä ei ole tietoa, eikä niitä ymmärretä. Tämä antaakin verohallinnolle oivan keinon rangaistusmaksujen keräämiseen. Byrokratisoimalla lisää verotusta voidaan olla varmoja, että sakkomaksuja voidaan kerätä yhä enemmän. Kehitys on samaa kuin liikenteen automaattinen valvonta. Ei tarvita edes henkilökuntaa, sillä koneet ja lakipykälät tekevät likaisen työn viranomaisten puolesta.

Koko ratkaisutapa on virheellinen. Byrokratiaa keventämällä saataisiin paljon parempi lopputulos sekä yhteiskunnan että yritysten kannalta. Mutta se on vaikeampi toteuttaa kuin rangaistusten tie.

Onneksi tähän on löytymässä yksi ratkaisu. Elektronisten tilinpäätösilmoitusten työryhmän ehdotusten toteuttaminen mahdollistaisi myös sen, että tilitoimistot voisivat saada kirjanpitojärjestelmiinsä automaattisen valvonnan, jonka avulla voidaan valvoa sitä, että kaikille asiakkaille on kaikki tarvittavat ilmoitukset annettu ja että ilmoitusten sisältämät tiedot ovat loogiset keskenään. Mutta viranomainen on kekseliäs. Kun yksi sakotuskeino tukitaan, toinen löytyy tilalle. Liikenteessäkin automaattiset kamerat ovat tulossa teitten risteyksiin. Kun samaan aikaan jätetään tiet ja kadut auraamatta ja hiekoittamatta, on talvikuukausina tulossa runsaasti uusia tuloja valtiolle. Liikenteen vaarantamisesta ja virheellisistä pysäköinneistä. Jotain samanlaista uudistusta varmaan puuhataan jo verohallinnossakin.

Onneksi paperiton kirjanpito automatisoi myös kirjanpidon pitämisen, koska kukaan nuori ei enää uskalla haaveilla kirjanpitäjän ammatista. Heillä ei siihen ole varaa. Kun muissa ammateissa voi haaveilla jopa optioeduista, ei kirjanpitäjän ammatti rangaistusmaksuineen voi pärjätä kilpailussa. Sillä vaikka työnantaja sakot maksaisikin, se kuitenkin otetaan huomioon seuraavalla palkankorotuskierroksella.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki