Juristi

7.12.2010
pauli
Pauli Vahtera

Juristina eläminen olisi kurjaa, mikäli juristi noudattaisi itse ammattikuntansa laatimia lakeja yhtä tarkasti, kuin hän itse edellyttää sitä muilta kansalaisilta.

Veljeni ainoa lapsi menehtyi viime vuonna. Tein nuoren miehen perukirjan. Pankki ei suostunut juristinsa neuvosta antamaan vähäisen pankkitilin tietoja, koska ei ollut perukirjaa. Perukirjaa ei voinut tehdä, kun ei ollut tilitietoja. Mahdoton tilanne ratkesi siten, että menimme surevien vanhempien kanssa yhdessä pankin konttoriin Salosta Hyvinkäälle ja löimme nyrkin pöytään. Pankkivirkailija hätääntyi niin paljon, ettei uskaltanut soittaa pankkinsa juristille ja näin onnistuimme tekemään pankkiryöstön. Saimme tilitiedot ja siirsimme viimeisenkin eurosentin toiseen pankkiin. Jos jotain hyvää asiasta löytää, niin sitä oli, ettei poika asunut eläessään Utsjoella.

Etenkin perukirjojen yhteydessä pankkien juristit näyttävät voimansa sureville omaisille. Sama pankki kiusasi omaisia syksyllä tänä vuonna. Juristit lukevat kirjoistaan pykäliä, jos joku uskaltaa epäillä heidän tekemisiään. Tässä tapauksessa vaadittiin yli 100-vuotiaan vainajan aviopuolison perukirjaa, joka oli tehty 40 vuotta sitten. Ja tietenkin sukuselvityksiä siltä varalta, että jostain viimeisten vuosikymmenten jälkeen löytyisi kaikille tuntematon avioton lapsi. Vaatimukset olivat sairaita, koska vainajan molemmat lapset olivat kuolleet ja heidän jälkeläisensä olivat yksimielisiä vähien varojen kirjaamisesta.

Suomen perukirjoja koskevat säännökset eivät ole tietokoneiden ajalta, joten niitä voi hyvin soveltaa järkevästi. Pankeilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa muutoin kuin siten, että heillä on vainajien pennoset säästötileillään. Jos joku jättäisi tuntemattoman aviottoman lapsen pois perukirjasta, ei pankki siitä vastaisi. Verottajaa tällaiset yksityiskohdat eivät kiinnosta, koska lapsen löytyminen vain vähentäisi verotuloja.

Jos juristien tarkkuuden kohtaisi vasta kuoltuaan, se ei olisi kovin suuri ongelma muille kuin omaisille. Mutta yritystoiminnassa juristit tulevat tutuiksi monen turhan byrokratian kautta.

Juristeilla vahvemman valta

Kun yritys avaa pankkitilin, se joutuu hyväksymään monisivuiset pienellä präntillä tehdyt tiliehdot. Ei niitä kukaan jaksa lukea, ja vaikka jaksaisi, ei ymmärtäisi. Sama byrokratia koetaan jokaisen tilimuutoksen ja nettiyhteyden kanssa. Jopa verkkolaskutukseen pankkien juristit ovat puuttuneet omilla ehdoillaan, jotka ylittävät järkevän toiminnan rajat. Tarkoituksena tietenkin on se, ettei pankki joudu koskaan vastaamaan mistään.

Suurilla yrityksillä on omat juristinsa, joiden tehtävä on pitää asiakkaat, toimittajat ja henkilökunta herran nuhteessa. Monen pienyrityksen epäonnen taustalla on suuremman yrityksen juristit, jotka ovat kieputtaneet alihankkijansa manalaan. Esimerkiksi iso yritys kieltäytyi muotovirheeseen vedoten maksamasta alihankkijansa laskua. Kun alihankkijan oli pakko ryhtyä perimään laskua selvitäkseen omista velvoitteistaan, suuryritys maksoi laskun viranomaiselle talletettuna toimittajan lukuun. Pienyritys meni konkurssiin, eikä asiaa enää helpottanut se, että suuryritys todettiin myöhemmin maksuvelvolliseksi. Tällaista simputusta ei opi muualla kuin oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Olen usein miettinyt, miten ihanista nuorista tulee semmoisia ”k-ä”, jätän nyt tarkemmin sanomatta mitä, heidän käydessään oikeustieteellisen läpi. Onko siellä joku ihmisvihakurssi, jossa opetetaan kohtelemaan ihmisiä huonosti.

Omiin työkokemuksiini kuuluu muun muassa 10–0 häviö eräässä juristien ajamassa asiassa. Nuorempaa juristia hävetti sen verran, että hän tunnusti heikkona hetkenään jutun menevän väärin, mutta hän joutuu tekemään palkkansa eteen mitä käsketään. Juristit ottavat voiton, koska yksityisellä kansalaisella ei ole mitään mahdollisuutta käydä oikeutta liikejuristeja vastaan. Oikeudessa päättäjät ovat juristeja, ja ammattikuntaan kuuluvat ymmärtävät paremmin toisiaan kuin tavallisia kansalaisia. Eräs suomalainen huippuliikejuristi sanoi, että oikeuden päätökset tällaisissa jutuissa ovat arpapeliä. Se, jolla on paremmat todistajat, on vahvoilla. Paremmilla todistajilla hän ei tarkoittanut todisteiden arvoa, vaan titteleitä ja yhteiskunnallista arvostusta.

Oikeudessa ei saa perustella asiaa laajemmalti. Todistajan pitäisi sanoa kyllä tai ei monimutkaisiin asioihin, joissa ei yhtä vastausta ole. Jos 40 vuotta kirjanpitotöitä tehnyt henkilö ei osaa vastata yhdellä sanalla vaikeaan asiaan, miten oikeuden juristit kolmen kuukauden kirjanpito-opinnoillaan tietäisivät taustat paremmin.

Palkkiot eivät tästä maailmasta

Vaikka kaikki merkit viittaisivat yrittäjän olevan oikeassa, voi tappio tulla ja silloin joutuu maksamaan oman juristinsa palkkioiden lisäksi myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Talonpoikaisjärjellä ei pysty ymmärtämään, miten ylityöpalkkaa koskevasta oikeudenkäynnistä voi tulla maksettavaksi vastapuolen 300 000 euron oikeudenkäyntikulut oman juristin palkkion lisäksi.

Juristien palkkiot ovat mattimeikäläiselle käsittämättömiä. Kun tilitoimistot laskuttavat vuoden työstä tuhansia euroja, voivat huippujuristien yksittäisten tapausten laskut olla miljoonia euroja. Miten niin paljon voi töitä edes tehdä jutun eteen, vaikka työksi katsoisi kaikki Hesarin asiaa koskevien juttujen lukemiset ja Rip Kirbyn tutkimukset. Kai juristeillakin on enemmän kuin yksi asiakas, vaikka noilla palkkioilla sinnittelisi tavallinen yrittäjä vuosien ajan.

Asiakkuuteen kuuluu oikeus kysellä ostojensa eteen. Kun ostaa torilta sieniä ja kotona menee sormi suuhun, voi soittaa torikauppiaalle, joka kertoo samaan hintaan sienten valmistusohjeet. Voimme kysellä televisiokaupassa kaikkea televisioihin liittyvää ilman ostovelvoitetta. Mutta kun soittaa liikejuristilleen, laskun erittelyssä tulee tieto, että viiden minuutin puhelusta on laskutettu 100 euroa plus arvonlisävero. Tällaisen laskun jälkeen ei tee mieli varmistaa asiaansa juristiltaan. Mikään muu ammattikunta ei kehtaisi laskuttaa asiakkaansa puheluja erikseen.

Tietokoneiden copy paste -ominaisuudet ovat tuoneet juristeille kultakaivoksia. Kun turvapaikanhakijan hakemus hylätään, voivat ihmisoikeusjuristit aloittaa valitustehtailun vaihtamalla henkilön nimet papereihinsa. Tarinoiden oikeellisuudesta ei ole niin väliä, koska ei niitä kukaan pysty vääriksi todistamaan. Jokaisesta valituksesta yhteiskunta maksaa avokätisesti.

Lainvalmisteluun osallistuvat juristit etsivät täydellistä maailmaa. Kun sellainen kuvataan jätevesien puhdistusta koskevaan lainsäädäntöön tai tilintarkastajien työtä ohjaaviin normeihin, on luotu täydellinen maailma, jossa kaikki ovat onnellisia. Se ei juristeja kiinnosta, miten ihmiset pystyvät elämään tällaisten sääntöjen kanssa.

Lainsäätäjiä ei kiinnosta se, että jänisten papanat ovat suurempi saasteongelma kuin mökin asukkaan jätökset. He haluavat kuriin mummon millilitrojen jätteet, kun samaan aikaan naapurimaanviljelijä kaataa säkeittäin vesistöjä saastuttavaa apulantaa maahan ja vie monikymmenpäisen lehmälaumansa niitylle, joka ulottuu järven rantaan.

Juristit ovat aina niskan päällä tavallista kansaa vastaan, koska heillä on tukenaan lait. Ihmisten on elettävä nuhteettomasti ja elleivät he sitä tee, aina löytyy lakipykälä, joka todistaa, että on toimittu väärin. Tilintarkastusta normittavat 1012-sivuiset kansainväliset tilintarkastajan ohjeet. Sieltä löytää kaikkiin tilanteisiin kohdan, jota ei ole noudatettu.

Parasta lainkäyttöä on elää oikeaa elämää, lakipykälien haittaamatta. Korkeinta ammattitaitoa on niillä, jotka noudattavat yhteiskunnan normeja etiikan ja moraalin kautta, ja jotka samalla kävelevät hankalimpien pykälien yli. Perukirjan laatija ei toimi väärin, jos hän ei vaadi etsimään 40 vuotta sitten kuolleen vainajan perukirjaa. Ei, hänen pitää vaihtaa pankkia, jotta asiat hoituvat. Se voi vaatia vainajan tekemien pankkisopimusten yli kävelemistä, mutta kumpi tässä on rikollinen: järkevää toimintaa tekevä pesänhoitaja vai muotosäännösten taakse piiloutuva pankin juristi.

Jos kaikki maaseudun vakituiset ja kesäasukkaat sanoisivat, että jätevesilakia ei noudateta, mitä viranomaiset voisivat tehdä. Asia kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Jos kaikki Big 4 -toimistojen ulkopuolella toimivat tilintarkastajat kieltäytyisivät noudattamasta alle 50 henkeä työllistävien asiakkaidensa yhteydessä tilintarkastuksen ylimitoitettuja laaduntuki- ja dokumentointisäännöksiä, mitä valvojat voisivat tehdä? Ottaa kaikilta auktorisoinnin pois? Se halvaannuttaisi suomalaisen tilintarkastuksen kokonaan. Se johtaisi sääntöjen korjaamiseen ja palauttaisi järkevän toiminnan tilintarkastukseen. Joskus lakien rikkominen on yhteiskunnan kannalta tärkeämpää kuin lain noudattaminen.

Laki sama kaikille, tuomiot vaihtelevat

Rangaistusten määrällä mitaten ainoat tosirikollisryhmät ovat yrittäjät ja autolla ajavat. Alaikäisen raiskauksestakin saa nykyään ehdollisen tuomion, joka ei ole tuomio lainkaan. Mutta ajamalla sadan metrin matkan viiden kilometrin ylinopeudella tiellä, jossa ei ole muita kulkijoita lähimaillakaan, on syyllistynyt rahalla sovitettavaan rikokseen. Toki yhteiskunta on rationaalinen. Raiskaajista ei ole kuin riesaa ja kustannuksia vankiloissa, mutta ylinopeuksia ajavalla on ainakin auto ulosmitattavaksi ja yrittäjillä kai sitten on rahaa, kun kerran niin kovasti yrittävät ja omillaan toimeen tulevat.

Minua on kovasti hämmentänyt suomalaisen usko juristeihin. Niin monet yhteiskuntamme huipullakin elävistä luulevat, että oikeudessa päätetään, mikä on oikein ja kuka on oikeassa. Se, jos mikä, on elämästä vieraantumista. Juristitkin ovat ihmisiä ja heidän ongelmanaan on elämänkokemuksen vähäisyys oikeasta elämästä. Siksi lakipykälät saavat heidän työssään aivan liian suuren roolin.

Mitä lainsäädännölle pitäisi tehdä?

Lait tulevat yhä useammin suoraan EU:sta. Siellä lobbaajien valta on hirmuinen. Kun laki tuodaan Suomen eduskuntaan, siihen voidaan tehdä kansallisia sovelluksia. Niitä varten kuunnellaan asiantuntijoita. Tuntuu siltä, että valiokunnissa on pyöröovet, joiden kautta kansanedustajat tulevat ja menevät omia menojaan. Osa lukee iltapäivälehteä, osa näprää puhelintaan. Tämä lisää virkamiesten kanssa yhteistyötä tekevien asiantuntijoiden valtaa. Tilintarkastuslain hölmöydet eivät tulleet eduskunnasta, vaan kansainvälisten Big 4 -tilintarkastusketjujen pääkonttoreista, koska niiden Suomen edustajilla on suurin valta yksityiskohtaisten säädösten kirjoittamisessa.

Lakeja tulisi tehdä paljon vähemmän, ja merkittävä osa yksityiskohtaisesta säätelystä pitäisi purkaa kokonaan.

Juristien työtapoihin ei lainsäädäntö vaikuta. Sydämellään työtä tekevä, asiakkaan asiaa tärkeänä pitävä juristi tekee hyvää työtä. Mutta jos juristi ajattelee rahaa ja sen myötä tulevaa valtaa, hän on menetetty. Näin voidaan toki sanoa monesta muustakin ammatista.

NäkökulmiaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki