Jo riittää

Pieni yritys, joka parhaimmillaan oli työllistänyt kymmenen henkilöä, meni konkurssiin, koska sen liikevaihto oli hiipunut vuosien mittaan. Myös yhtiötä omistanut yritys oli ollut huonossa jamassa, koska sen toiminta liittyi konkurssiyrityksen toimintaan. Yhtiö teki konkurssiosakkeista arvonalennuksen, jonka tilitoimisto oli kirjannut satunnaiseksi kuluksi. Kulu meni väärään lokeroon verotuksessa.

Osakkeista ei saa tehdä arvonalennuksia verotuksessa, minkä vuoksi verottaja määräsi 5 000 euron veronkorotuksen virheen johdosta. Yhtiöllä oli vahvistettuja tappioita veroilmoituksen oikaisuun, mutta se ei verottajalle sopinut. Valtio ei tule saamaan rahoja, koska tyhjästä on paha nyhjästä. Yhtiöllä ei ole rahaa, yrittäjä saa liiketoimintakiellon ja menettää sekä elämäntyönsä että koko tulevaisuutensa.

Verottajan päätöksessä virhe on katsottu törkeäksi huolimattomuudeksi. Kirjanpitäjän tietämättömyys asiasta ei vaikuta asiaan. Yrityksen hallituksella on huolellisuusvelvoite kaikessa työssään. Osakkeiden arvonalennus konkurssin takia on harvinainen liiketapahtuma. Pienet yrittäjät eivät yleensä tunne lakia, joka tuli lainsäädäntöön 2004 suurten yritysten luovutusvoittoverojen tarpeisiin.

Tämä on yksi esimerkki viime vuosien kiristyneestä verotuskäytännöstä. Lainsäädäntö ei ole muuttunut, mutta verohallinnon johto on. Ovatko verotuskäytännöt kiinni henkilöistä vai onko taustalla politiikkojen antama ohjaus?

Verohallinnon strategia 2013–2018

”Toteutamme verotuksen oikean määräisenä ja oikeaan aikaan yhteiskunnan toimintojen rahoittamiseksi.” Ei toteuta oikeudenmukaisuutta. Missä on tasapuolisuus, luotettavuus ja korkea ammattitaito? Onko kaikkien kaltoin kohtelu oikeudenmukaisuutta?

”Painotamme toiminnassamme aikaisempaa enemmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta.” Mitä tämä tarkoittaa, ankaraa verotuskäytäntöä ja kovia rangaistuksiako? ”Verovaje pienenee merkittävästi.” Verohallinnolle lienee annettu ohjaus pusertaa viimeinenkin pisara yrittäjistä.

Edellisen pääjohtajan aikana verohallinnon asiakaspalvelua kehitettiin merkittävästi. Henkilökohtainen palvelu kehittyi paremmaksi ja kohteliaammaksi. Uudessa strategiassa on mainittu vain sähköisten palvelujen kehittäminen. Tietokoneverkossa voidaan yrittäjiä kohdella huonosti, koska kaikki ovat kasvottomia ja äänettömiä.

Yhteisöveroalennuksen harha

Verohallinto ei ole yrittänyt oikaista mielikuvaa siitä, että yrittäjien verotus olisi lievempää kuin vastaavat tulot saavilla palkansaajilla, mutta yliampuvaa tietoa harmaan talouden määrästä ja vaikutuksista pidetään koko ajan yllä. Näin yrittäjien verotusta voidaan kiristää, koska heitä pidetään rikollisina, jotka eivät rehellisestikään toimiessaan maksa veroja.

Tämän vääristyneen mielikuvan takia arvonlisäveron alarajaa ei koroteta, koska mitättömätkin yritystuotot halutaan tehokkaan perinnän piiriin. Sosiaalitukina voi saada ilman kontrollia suurempia tuloja kuin on arvonlisäverotuksen myynnin alaraja 8 500 euroa vuodessa.

Yhteisöveron alennus korotti osinkojen verotusta. Keskituloisen palkansaajan (3 000 euroa/kk) saaman 10 000 euron lisätulon marginaalivero on 40 prosenttia. Saman suuruisesta yrittäjätulon lisäyksestä maksetaan yrittäjän palkkana 43 prosentin marginaalivero. Jos tulon ottaa ansiotulo-osinkoina, on kokonaisverotuksen marginaalivero 52 prosenttia. Useimpien yrittäjien lievästi verotetut osinkotulot jäävät vähäisiksi. Luvut kertovat karusta todellisuudesta valheellisten mielikuvien takana.

Kiire ei minnekään

Suurten yritysten maksuajat pitenivät jopa 2-4 kuukauteen, mutta verottaja kiristi arvonlisäverojen maksuaikaa 12. päivään. Tämä aiheuttaa yhä useammalle yritykselle maksuvaikeuksia, joista heti rangaistaan koroilla, jopa 100 euron myöhästymismaksuilla ja ulosottoon siirtämisellä.

Verotuksessa on haettu tehokkuutta kohtuuttomuuksiin asti. Yhteisömyynnit on ilmoitettava seuraavan kuukauden 20. päivä, 12. päivä on tehtävä kausiveroilmoitukset, 15. päivä on palkkojen oltava tileillä. Tammikuu on tilitoimistojen helvetti lukuisine vuosi-ilmoituksineen. Lisäksi on hoidettava edellisvuoden arvonlisäveroja 12.1. ja 12.2. ja vasta sen jälkeen päästään tekemään tilinpäätöksiä.

Yrittäjyyden aloittaminen on rikos

Verohallinnon uusin tiukennus liittyy ennakkoperintärekisteriin. Rekisteriin ei enää pääse ilmoituksella. Yhä useampi aloittava yritys on joutunut vastaamaan neljääntoista kysymykseen yrittämisen edellytyksistä. Merkinnän tekemättä jättäminen vastaa liiketoimintakieltoa, jonka saamiseksi on tehtävä iso talousrikos.

Verottajan kysymykset ovat absurdeja. Aloittavalta yritykseltä vaaditaan työ- ja ammattitodistuksia, selitys siitä kenen ammattitaitoon yrittäminen perustuu, vuokrasopimuksia, kopioita tarjouksista ja sopimuksista, laskelma yrityksen verotettavasta tulosta. Miten asiakkaita saa, jos ei ole ennakkoperintärekisterissä. Eri alojen yrittäjät joutuvat eriarvoiseen asemaan eikä aloittava yrittäjä pysty vastaamaan verottajan kysymyksiin ilman asiantuntija-apua. Surullisinta on, että kun pyydetyt asiakirjat on toimitettu, asiaa ei käsitellä kiireellisenä vaan tylysti ”first in first out” -periaatteella tilanteesta riippuen 4–8 viikon kuluessa!

Automaatio ampui omaan nilkkaan

Minua kaduttaa tekemäni työ sähköisen taloushallinnon puolesta. Kuvittelin, että se helpottaisi arjen kirjanpitotyötä ja antaisi meille aikaa olennaiseen. Verottaja on käyttänyt automaatiota väärin yrittäjiä vastaan. Me teemme kiristyneiden aikataulujen ahdistamina kaiken työn verottajan puolesta ja verohallinnolta vapautuu aikaa alamaistensa kurittamiseen eri muodoin.

Viranomaisten liian suuri valta

Verohallinto panostaa osaavaan ja motivoituneeseen henkilökuntaan, jonka työhyvinvoinnista huolehditaan. Miten henkilökuntaa motivoidaan kurittamaan vaikeuksissa olevia yrittäjiä kohtuuttomin rangaistuksin, sitä voi vain arvailla. Onko palkintona parempi palkka vai asema organisaatiossa?

Viranomaisille on annettu kohtuuton valta. He voivat päättää, että tahaton, tietämättömyydestä johtuva veroihin vaikuttamaton virhe on törkeää huolimattomuutta. Kun tällainen päätös on tehty, koko järjestelmä KHO:ta myöten pitää kiinni tästä tulkinnasta. Virkavalta on yhteisesti pientä ihmistä vastaan. Heillä on myös valtaa olla käsittelemättä asioita kiireellisinä vaikka tosiasiat niin edellyttäisivät.

Väkivalta ei ole rikos, oikea tieto väärässä paikassa on

Suomessa tuomituista muista kuin liikennesakoista 98 prosenttia on alle 2 000 euroa, 86 prosenttia alle tuhat euroa. Törkeistä pahoinpitelyistä ja raiskauksista puolet tuomitaan ehdollisina vankeusrangaistuksina. Pahoinpitelyistä selviää päähän taputtamisella tai pienillä sakoilla.

Virheellisen veroilmoitusmerkinnän, jonka vaikutus verojen määrään on nolla euroa, täytyy olla rikoksena hirmuinen, kun siitä määrätään ilman oikeuskäsittelyä 5 000 euron veronkorotus.

Konkurssi on rikos verotulojen käyttämistä vastaan

Verotuskäytäntöä on kiristetty ja samaan aikaan syytekynnys konkurssien jälkeen on madaltunut. Yrittäjät halutaan lyödä konkurssin jälkeen moukarilla niin lyttyyn, ettei varmasti siitä enää tokene. Jos yrittäjien lapset jatkavat yrittäjinä, heidän liiketoimintansa tutkitaan täikammalla, sillä konkurssi on rikos kolmanteen ja neljänteen sukupolveen.

Yhteiskunta katsoo raskauttavaksi sen, ettei konkurssiyrittäjä enää tuo verotuloja valtion pohjattomaan kankkulan kaivoon. Siksi rangaistukset ovat enemmänkin kosto, koska konkurssin jälkeen yrittäjillä ei ole mitään. Viranomaiset kuvittelevat, että ankarat tuomiot ovat pelote yrittäjille, ettei konkurssiin jouduttaisi. Todellisuudessa ne ovat tehokas pelote yrittäjyyttä harkitseville.

Kiristynyt verotus heijastuu kaikkialle. Eräs yritys osallistui julkiseen tarjouskilpailuun. Se oli maksanut kaikki verot ja eläkemaksut. Tarjous hylättiin, koska verotilillä oli viiden euron myöhästymismaksu yhden päivän viiveestä. Verovelkatodistus oli puhdas.

Halutaanko yrittäminen tuhota Suomesta

Suomessa on kolme kaltioin kohdeltua kansanryhmää: yrittäjät, autoilijat ja omassa asunnossa asuvat. Heidät voidaan pusertaa kuiviin, koska kiristyneet velvoitteet on maksettava, jotta ylipäätään olisi oikeus elää. Samaan aikaan yhteiskunta on tulvillaan erilaisia vapaamatkustajia, jotka eivät koskaan laita tikkua ristiin elämänsä eteen. Vapaamatkustajia ovat myös julkisin varoin turhanaikaisia töitä tekevät henkilöt, joiden palkkatasosta suurin osa yrittäjistä voi vain haaveilla.

Samalla kun verottaja kiristää tulkintojaan, poliisi kirjoittaa sakkoja mahdollisimman monelle. Kun valtio on tuhlannut rahat ympäri maailmaa erilaiseen hyvän tekemiseen, otetaan sieltä, mistä irti saadaan. Viedään tuhkatkin pesästä.

Samaan aikaan kun asuntokantaan joudutaan tekemään 50 miljardin euron peruskorjaukset, kiinteistöveroa korotetaan niin arvoja korottamalla kuin veroprosentteja nostamalla. Pienellä eläkkeellä sinnittelevien lähtemistä pois kodeistaan vauhditetaan energia- ja sähköverojen korotuksella. Valtio on jo pahempi kuin väkivaltaisten perheiden humalaiset isät, jotka ajavat perheensä ulos lumihankeen.

Yle-vero on ajankohtainen esimerkki verotuksen kohtuuttomuudesta. Työelämässä sinnittelevä vammainen nuori, joka ei pysty seuraamaan Ylen ohjelmia, sai 18 500 euron palkkatuloistaan 126 euron Yle-veron. 18 miljoonaa euroa ansaitseva miljonääri maksaa Yle-veroa 140 euroa. Tuo erotus tullee siitä, että miljonääri voi kuunnella lähetyksiä. Yrittäjä maksaa Yle-veron kahteen kertaan: yrittäjänä ja yrityksestään. He eivät ehdi katsomaan televisiota kaksi kertaa enemmän kuin keskivertokansalainen.

Yrittäjäkin on ihminen, ei robotti

Verotusmenettelyyn tulee saada inhimillisyyttä. Yrittäjän tai kirjanpitäjän sairastumisesta johtuvista viiveistä ei tule määrätä korkoja, myöhästymismaksuja eikä viivästyskorkoja. Nyt sakot määrätään, vaikka yrittäjä olisi teho-osastolla koomassa.

Veronkorotusten euromäärät tulee muuttaa virhepisteiksi. Esimerkiksi jos veroilmoituksissa on veron määrään vaikuttamaton puute tai virhe, määrätään 10 virhepistettä. Verolomakkeen lähettämisestä kehotuksen jälkeen saisi 15 virhepistettä. Jos kolmen vuoden aikana virhepisteiden määrä ylittää 100 pistettä (nykyiset 1 000 euroa), määrätään jokaisesta pisteestä yhden euron veronkorotusmaksu. Vuoden päättyessä vanhin vuosista nollataan. Maksu nollaisi koko kerääntyneen virhepistemäärän.

Yrittäjä ei tarvitse erityiskohtelua. Hän haluaa vain olla tasaveroinen ihminen yhteiskunnan muitten jäsenten rinnalla ja hankkia itse oman ja perheensä leivän.

Vaikeuksista välittämättä on silti uskallettava elää.

”Ensin joko uskallat tai et, sitten joko onnistut tai et, ja siinä välissä on teko. Teossa yksin on elämän mahti, kaikki onni, kaikki kunnia ja kaikki rikkaus. Vain teko todistaa että me olemme.” (Josef Julius Wecksell, 1838–1907)

Pauli Vahtera
pauli.vahtera@welho.com