Jättäkää meille edes hiven inhimillisyyttä
Mikä lisääntyy ja lisääntyy, vaikkei kukaan sitä halua? Byrokratia.
Mikä vähenee ja vähenee, vaikka kaikki sitä haluamme? Inhimillisyys.
Syksyn 2003 automaattinen byrokratian lisäys saatiin arvonlisäverolakiin lisätyistä laskusäännöksistä, vaikka kenenkään tarkoitus ei ole ollut lisätä byrokratiaa – ainoastaan yhdenmukaistaa laskujen tietosisältöä (Verohallitus: ”Uudet säännökset selkeyttävät ja täydentävät nykyisiä säännöksiä ja käytäntöjä, joita veroviranomaiset ovat jo aiemmin suositelleet”). Miten tämä byrokratian lisääntyminen käytännössä tapahtuu, vaikka kukaan ei sitä halua?
EU:n virkamieskoneisto halusi edistää sähköisen laskutuksen käyttöä jäsenmaissa. Se kutsui Brysseliin parhaat asiantuntijat ja maksoi suurelle tilintarkastustoimistolle miljoonia euroja selvitystyöstä. Toimiston konsultit kutsuivat paikalle parhaat sähköisen allekirjoituksen asiantuntijat, mitä Euroopasta löytyi. Samassa yhteydessä haluttiin yhdenmukaistaa laskujen tietosisältöä, mikä etenkin valtioiden rajat ylittävän sähköisen laskutuksen kannalta olisi hyvä asia.
Kun selvitystyö oli tehty, eri maiden virkamieskoneisto alkoi sitä käsittelemään. Virkamiehet kysyivät lausuntoja asiantuntijoilta, joiksi katsottiin arvonlisäverotuksen tuntijat, olihan kyse verolaista. Asia pääsi aivan liian pitkälle ennenkuin hanke tuli käytännön laskuttajien tietoon.
Asiantuntijoiden laatima elämälle vieras direktiivi olisi tuhonnut täysin Suomessa 30 vuotta kehittyneen sähköisen laskutuksen. Olisimme saaneet maksaa laskumme Internetissä, mutta emme olisi enää voineet laskuttaa sähköisesti, koska vaadittua teknologiaa ei todellisuudessa ollut olemassa käytännön sovelluksina. Sähköisessä laskutuksessa ei ole ollut 30 vuoden aikana ollut mitään juridisia, verotuksellisia, eikä talousrikollisia ongelmia maassamme. Laki oli siinä mielessä täysin tarpeeton. Sitä ei kuitenkaan enää saatu kokonaan kaadetuksi.
Suomalaiset alan toimijat tekivät vuoden töitä ja yllätys yllätys – direktiivi muutettiin sähköisen laskutuksen osalta sellaiseksi, että sen kanssa voidaan elää myös tietoyhteiskunnassa. Työn aikana käsiteltiin myös laskusäännöksiä, mutta kenenkään mieleen ei pahimmissakaan mielikuvissa tullut, millaisen sopan verojuristit asiasta tulisivat kehittämään. Itsekin asianomaisena ajattelin, ettei kaikesta kannata kiistellä. Ovathan laskut Suomessa olleet jo vuosikymmenet korkeatasoisia. Vähitellen kaikki laskut saataisiin laadukkaiksi.
Mielialoihin vaikuttivat myös valtiovarainministeriön virkamiehet, jotka suhtautuivat laskujen tietosisältöön samalla tavalla rauhallisesti kuin alan toimijatkin. Perusteluihin ei tullut mainintaa, että lakimuutos vaikuttaisi arvonlisäverokertymään, jolloin kyse ei voi olla mistään raippaverosäännöksestä. Samoin virkamiehet ovat tuoneet esille näkemyksen, etteivät muodolliset virheet tai puutteet laskuissa johtaisi veronkorotuksiin ja verovähennysten hylkäämiseen.
Direktiivissä ollut kauneusvirhe laskujen juoksevasta numeroinnistakin olisi mennyt järkevillä tulkinnoilla ilman että mitään olisi tarvinnut muuttaa. Y-tunnuksen merkitseminen laskuihin oli ollut pakollista jo vuoden 1997 osakeyhtiölain muutoksesta lähtien, joten kaikki lähtivät rauhallisin mielin kesälomalle.
Vaan maassamme on tällä hetkellä liikaa verokonsultteja, jotka tarvitsevat työtä. Koulutusta järjestävillä on aina pulaa ajankohtaisista aiheista. Lakimuutokset ovat parhainta ainesta koulutukseen, koska se koetaan pakolliseksi opittavaksi. Nämä kaksi tahoa löysivät kesän jälkeen toisensa. Alkoi hirmuinen rummutus: ”Arvonlisäverotuksen uudet laskusäännökset”. Kouluttajat kilpailivat keskenään, konsultit keräsivät asiakkaitaan myös ilmaisiin mainostilaisuuksiin. Todellisuudessa ei ollut mitään kerrottavaa, mutta koska rahaa ja mainosta piti saada, alettiin puhumaan suoraan lakitekstiä. Omaa mainontaa tehostettiin kutsumalla lehdistö paikalle. Toimittajien piti saada asiasta väännettyä uutista ja alan lehtien piti julkaista asiantuntevia kirjoituksia. Näin mopo karkasi käsistä.
Juristit ovat tottuneet lukemaan lakia, eikä heitä kiinnosta, miten kansalaiset lainluvusta selviävät. Muuta ei uskalleta puhua, koska se tulkittaisiin yllyttämiseksi lain rikkomiseen. Joillakin on tapana heitellä koepalloja, eikä julkishallinnossa ole mitään mekanismia, joka pysäyttäisi tällaisen junan. Arvonlisäverotuksessa viimeisin koepallo oli pysäköintimaksujen arvonlisävero, jonka KHO ratkaisi siten, miten järki ja verohallituksen ohjeet olivat sen vuosia aikaisemmin ratkaisseet. Joskus lainvoiman saavat täysin käsittämättömät ratkaisut.
Kansalaiset ja yritykset on peloteltu laskusäännöksillä niin tehokkaasti, että laskutusjärjestelmät ja kassakoneet on uusittu, jotkut luopuivat luottokorteista varmuuden vuoksi, ja kaikki tarkastavat, ovatko nimet ja osoitteet laskuissa oikeat. Reklamoidaan laskuista. Tehdään hyvityslaskuja ja uusia laskuja. Niitä käsittelevät niin ostajat kuin myyjät. Verrataan kaupparekisterin nimi- ja osoitetietoja omiin rekistereihin. Byrokratiaa on lisätty kymmeniä tuhansia tunteja vuosittain ilman että kukaan on sitä halunnut, eikä ollut edes mitään ongelmaa, jota olisi pitänyt poistaa. Tilanne on alkuvuodesta vain pahentunut, kun tilitoimistot ovat lähettäneet asiakastiedotteitaan laskusäännöksistä.
Mitä tästä opimme? Uusia lakeja ei enää tarvita. Kaikkea inhimillisen elämän yksityiskohtia ei tule säädellä eduskunnassa, koska seurausvaikutuksia ei enää kukaan hallitse. Verohallitus yritti hillitä turhaa kohkaamista kirjoittamalla ohjeisiinsa: ”Verovirasto voi tarkastuksen, palautuksen tai maksuunpanon yhteydessä hyväksyä vähennyksen, vaikka lasku ei sisällä kaikkia arvonlisäverolain asettamia tietosisältövaatimuksia. … Tietosisältövaatimuksiltaan puutteellinen lasku voi olla esimerkiksi lasku, jossa on puutteellinen ostajan osoite. … Veroviraston on hyväksyttävä vähennys, kun laissa asetetut aineelliset edellytykset täyttyvät.” Peloteltujen ihmisten ominaisuuksiin ei kuitenkaan kuulu luetun ymmärtäminen.
Ensimmäiset merkit yliaktiivisten veroviranomaisten innostuksesta on jo nähty julkisuudessa (HS 27.12.2003). Mikä onkaan helpompaa, kun lähteä jälkiverottamaan inhimillisistä virheistä ja puutteellisista merkinnöistä laskuissa. Maassamme kirjataan yli 200 miljoonaa ostolaskua kirjanpitoon vuosittain ja kassakuittejakin yli 100 miljoonaa. Jos yhdessä prosentissa laskuista on muotovirhe, se tarkoittaa jo kolmea miljoonaa ostotositetta. Niissä on vähennettävää arvonlisäveroa parisataa miljoonaa euroa. Kun esimerkiksi toimituspäivää ei mitenkään voi aina saada järkevästi laskuihin, tulee tästä jo enemmän kuin prosentti puutteellisia laskuja. Saada yliaktiivinen verotarkastaja riesakseen yritykseen on aivan sattumanvaraista, jolloin toisia yrityksiä rokotetaan, suurinta osaa ei. Joskus yhden toimittajan osuus yrityksen ostoista on suurikin, joten on mahdollista saada hyvin menestyvä ja työllistävä yritys konkurssiin sillä, että jonkun toimittajan laskuissa nimi, osoite tai toimituspäivämäärä ovat puutteellisia. Tällaisen uskomattoman laintulkinnan lakitekstistä voi tehdä. Asialta on katkaistava siivet heti.
Tänään on helppo sanoa, että verohallituksen olisi pitänyt antaa heti lain tultua julkisuuteen tarkemmat soveltamisohjeet. Soveltamisohjeissa olisi tullut olla maininta, että säännöt koskevat uusia ja ylläpidettäviä laskutus- ja kassajärjestelmiä, eikä vanhoja pidä lähteä tätä varten muuttamaan. Näin asia olisi tullut automaattisesti kuntoon muutamassa vuodessa. Onhan maassamme kymmeniä tuhansia kassalaitteita ja laskutusjärjestelmiä. Ei tämä nyt mikään euromuutos ollut.
Annan tässä pohjat uudelle soveltamisohjeelle. Ohjeessa on mainittava, että tarvittaessa voidaan jälkikäteen pyytää lisää selvitystä myyjältä, mikäli on epäilystä, että ostajan kirjanpidossa oleva tosite ei riittävästi selvitä verovähennyksen perustetta. On mainittava, että samaan konserniin kuuluvan yhtiön laskun saajan virheellisen nimen voi oikaista ilman hyvityslaskumenettelyjä. On mainittava, että yrittäjän tai henkilökunnan nimissä olevalla luotto- ja pankkikorteilla ja käteisellä tehdyt ostot saa vähentää, jos on ostettu yritykselle tuotannontekijöitä. On mainittava, että laskun saajan nimen tulee olla yksiselitteinen, mutta ei välttämättä kaupparekisteriin merkitty. On tunnustettava, että kaupparekisterin vaatimuksesta tuhansissa nimissä on lisukkeita, joita käytännön elämässä ei edes tiedetä olevan. Osoitteeksi on hyväksyttävä vanhentuneen ja puuttuvan osoitteen lisäksi tilitoimiston, konsernin hallintoyhtiön, postilokeron, verkkolaskuoperaattorin tai ostolaskujen käsittelypalveluja tuottavan yrityksen osoite. Toimituspäivä merkitään laskuihin vain silloin kun se on yksiselitteisesti määriteltävissä. On todettava, että myynti- ja ostolaskut saa edelleen numeroida kirjanpitolautakunnan menetelmäyleisohjeen mukaisesti. Me suomalaiset noudatamme kaikkia huonojakin lakeja viimeisen päälle. Siksi meille on erikseen sanottava, että lakien kanssa voidaan elää normaalia elämää.
Mikäli ostolasku ja sen maksu ovat saman yrityksen kirjanpidossa, ei kyseessä voi olla valtiota vastaan tehty veropetos, vaikka laskussa muotovirhe olisikin. Oston verovähennyksen epääminen johtaa kahdenkertaiseen arvonlisäverotukseen, mikä on lain vastaista.
Jos yritysten taloushallinto menee tällaiseksi, että meiltä suurten rangaistusten uhalla vaaditaan täydellisyyttä joka päivä, ja työtämme voidaan rangaista vuosia jälkikäteen, kadotamme lopullisesti inhimillisyyden kirjanpidosta. Mikseivät viranomaiset ja asiantuntijat voi tunnustaa, että mekin olemme vain ihmisiä ja laskut ovat vain laskuja. Kyse ei ole elämää suuremmasta asiasta.
