Intohimoa myös kirjanpitoon – Il Postino-elokuvan innoittamana

Kirjoituksen taustaa:
Alkuvuodesta 1998 olin katsomassa Il Postino elokuvaa. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Lähdin elokuvista tunnekuohujen vallassa kotiin. Kirjoitin saman tien tämän kolumnin, jota pidän edelleen parhaana kolumninani. Mitään kolumnia en ole kirjoittanut näin nopeasti: 20 minuutin jälkeen juttu oli valmis. Kirjoitusvirheitäkään ei tullut. Runon olin kirjoittanut jo aiemmin ja otin sen pöytälaatikosta kolumnin loppuun.

Vauhti kuulostaa uskomattomalta. Mutta olen kirjoittanut sähkökirjoituskoneella 17.000 merkkiä puolessa tunnissa ja ihan tavallisella käsikoneellakin 11.000 merkkiä. Tätä kirjoitusta kirjoittaessani jouduinkin pidättelemään sormiani, etteivät näppäimistöt olisi alkaneet sauhuta.

Runoa fiilailin ja tein siitä kaksi erilaista versiota (pitkä pitkän tililuettelon ja lyhennelmä lyhyen tililuettelon ystäville) ja julkaisin ne postikorteilla muutama vuosi myöhemmin. Postikorteista otin 1200 kappaleen painoksen ja ne menivät kuin kuumille kiville.

PV

—

Miten säilyttää intohimo parisuhteessa kun perhe kasvaa ja arjen huolet vievät liikaa aikaa. Ruokakasseja, päivähoitoon viemisiä, harmaantuvia hiuksia, ylimääräisiä kiloja. Ajatelkaa vaihtoehtoja: nainen katsomassa Kauniita ja rohkeita ja mies jääkiekkoa olutpullo kädessään. Tai runoilijan metaforat – hellä kosketus ja sanat: olet kaunis kuin kesäinen iltatuuli, kasvojesi yli lentää rakkauden perhonen.

Myös tilitoimistoissa katoaa intohimo, jos sitä ei pidä yllä. Tilitoimiston perustaja on hyvinkin ollut intohimoinen yrittäjien auttaja, joka sisäistää asiakkaansa ongelmat ja löytää niille parhaat ratkaisut. Sana kiertää: Pablo Neruda on suuri runoilija, johon kaikki naiset rakastuvat. Sana kiertää: yhä uudet yritykset haluavat intohimoisen tilitoimiston asiakkaaksi.

On pakko ottaa avuksi henkilökuntaa. Miten saada henkilökunta suuren runoilijan kaltaiseksi: edes posteljooniksi, joka valloittaa kylän kauneimman naisen sen karisman avulla, jonka runoilijasta omaksuu. Se onnistui, koska runoilija piti posteljoonistaan huolta. Ehtiikö tilitoimiston intohimoinen perustaja huolehtia henkilökunnastaan, vai sammuuko hänen intohimonsa hänen liidellessään kukasta kukkaan (yhä uusia asiakkaita halutessaan). Kohtaako hän suuren rakkauden, tunnekuohun, intohimon asiakkaansa tavatessaan, vai onko kyse vain ohikiitävästä hetkestä, johon kumpikin osapuoli on tyytymätön.

Intohimosta tulee arkea: tositteita, muistioita, tiliöintejä, laskelmia, selvityksiä, täsmäytyksiä, ikivanhoja atk-järjestelmiä, hyväksymisiä, tarkistuksia, tarkastajien urputuksia. Leimoja, paperia, ilmoituksia. Rutiini tuhoaa luovuuden, kiinnostuksen, intohimon. Hukumme pölyisiin papereihin, vaikka meidän pitäisi temmeltää tuoksuvien silkkilakanoiden välissä.

Liian monet hyvätkin tilitoimistot minimoivat laadun: kerran viikossa, ehkä kuukaudessa, riittäköön. Se saattaa riittää joillekin, mutta useimmat ovat tyytymättömiä. Onneksi he eivät tiedä, mitä menettävät. Vasta kohdatessaan suuren rakkautensa he huomaavat, että 10 vuotta yrittäjyyttä on mennyt tyydyttävästi, mutta niin paljosta ilman jääden. Yrittäjän intohimon siirtymisestä seuraajille ei ole huolehdittu. On pakerrettu laskukoneella ja kynällä ja paperilla, vaikka käytettävissä olisivat olleet keltaiset ruusut, chardonney-valkoviini, valkosipulietanat, seksikkäät yöasut, kiihottavat tuoksut ja runojen intohimo.

Kirjanpito on steriilin kaunista: päivä- ja pääkirjoja on tulostettu enemmän kuin asiakkaalla on tositteita. Sen lisäksi on tulostettu päiväkirjaviennit, päiväkirjavientien tositeluettelo, tapahtumaluettelo, pääkirjavientien yhteenveto, pääkirjaviennit kululajeittain, tositteet arvonlisäverottain, arvonlisäverot kuukausittain, verot tarkkailulaskelmin, tuloslaskelmaerittely tileittäin, tuloslaskelmayhteenveto tiliryhmittäin. Ja tietenkin vientimuistio. Kaikki tylsiä loitsuja, joissa ei ole mitään runollisuutta. Niitä lukemalla rakkaus ja intohimo juoksevat kilpaa karkuun ovista ja ikkunoista.

Kaikki kulut on jaettu sadoille pääkirjatileille, joista puolelle on riittänyt kirjattavaksi alle 2000 markkaa vuodessa. Menetelmäkuvaus on kopioitu tilinpäätöksen loppuun. Suunnitelmapoistot on tehty 15 %:n menojäännöspoistoin. Taskulaskimet on aktivoitu käyttöomaisuuteen. Tehtaan sisäkaton maalaus on aktivoitu rakennusten perusparannuksiin. 800 markkaa maksava tietokoneohjelma on jaksotettu viiden vuoden tasapoistoin. Kännykän oman käytön vero 22 markkaa kuukaudessa on kirjattu joka kuukausi.

Ja jokaisessa kuitissa on selostus siitä, miten juuri tämä meno palvelee yrityksen toimintaa. Fiksumpaa olisi kopioida jokaisen kuitin liitteeksi Pablo Nerudan runo. Tai Eino Leinon.

Ja yritys on maksanut enemmän liikaa veroja kuin yrittäjä nostaa yrityksestä tuloja. Tai ainakin verot on maksettu 5-20 vuotta liian aikaisin. 20 vuoden jälkeen yrittäjästä ei ole ehkä jäljellä muuta kuin tekemättömät suunnitelma- ja verotuspoistot. Mutta kirjanpito on oikein pidetty. Tietokoneella ja auktorisoidussa tilitoimistossa. Eikä liioilla veroillakaan olisi merkitystä. Maksullinen rakkaus on halvempaa kuin suurenmoisen intohimon säilyttäminen. Mutta intohimo on monin verroin suloisempaa, antoisampaa. Mitä liioista veroista, jos tulos ja elämänmaku ovat moninkertaiset.

Ja yrittäjistä on edelleen olemassa mielikuva veroja kiertävästä vähintään puolirikollisesta ammattikunnasta. Vaikka he eivät ymmärrä kirjanpidosta mitään. He ovat intohimoisia makkaramestareita, thairuoan taikojia, suuria elämyksiä tuottavia elämäntaiteilijoita, virtuaalimaailmanmestareita. He ovat siirtäneet kaiken vastuun tileistään tilitoimistolleen, joka ei ota vastuuta yrittäjää kohtaan, koska hän haluaa varmistaa, ettei yhdestäkään markan viennistä tule huomautusta verotarkastuksessa. Se varmistus juuri johtaa liian aikaisin tapahtuvaan veron maksuun. Ja tarpeettomaan kalliiseen kirjanpitoon.

Kun elämä on tylsää tarvitaan ammattiauttajia. Ihmissuhdekonsultteja. Avustuksia. Starttirahoja. Terapeutteja. Tukia. Poronsarviuutetta. Vaikka paljon hienompaa olisi pärjätä itse. Sillä kaikki mitä ajattelet, lisääntyy. Intohimosta kasvaa vielä suurempi intohimo.

Pahinta on, että tällainen kirjanpitäjä tuhoaa omankin elämänsä. Siksi jokaisen pitäisi kokea suuri intohimo mahdollisimman nuorena, jotta tietäisi, mitä tavoitella koko ikänsä. Ei ole mitään järkeä saada kauppakamarin 40-vuotisjuhlamerkkiä siitä, että on hoitanut rutiinilla yhdet ja samat kirjanpidot. Sillä elämä on tarkoitettu elettäväksi joka päivä – iloisesti ja intohimolla. Myös työssä.

Elämän kirjanpidon debet
on suurenmoinen rakkaus,
jonka olen antanut läheisilleni
ja kredit se ihana olo
jonka olen voinut tuntea, aistia, kokea.
On ihanaa haluta
mutta ihanampaa on olla haluttu.
Eilisen kirjanpito on suuri sammio
josta voi ammentaa iloa ja intohimoa
tälle päivälle ja huomiselle.
Eilistä ei kannata merkitä muistiin turhan tarkasti
koska sitä ei voi muuttaa.
Tärkeää on tehdä kirjaa tästä päivästä
ja ottaa vastaan suloinen huominen.