Hammurabin jälkeen mikään ei ole muuttunut

27.1.2009
pauli
Pauli Vahtera

Asiakkaani pienyrittäjä oli joutunut kaupparekisteribyrokratian kiusaamaksi. Hänelle heräsi ajatus byrokratian synnystä ja sen ikuisen jatkuvuuden mekanismista: ”Kirjoitettu laki, Hammurabista ja roomalaisista lähtien, on antanut työtä lainlaatijoille, mutta ennen kaikkea lainlukijoille, tulkitsijoille kuten lakimiehille ja virkamiehille. Nämä ovat taidoissaan ja tiedoissaan ylivertaisia, ja käyttävät tavallisia lakeihin perehtymättömiä ”toimijoita” eli esimerkiksi yrittäjiä, kuten minua, typeränä massana, jolle voi esittää mitä vaan, kunhan se on ”lain ja säännösten mukaista”. Töitä riittää silloin opiskelukaverillekin, virastot paisuvat, arkistot paisuvat ja kun tätä paperikräsää kerääntyy näillä itseriittoisilla säännöstöillä määrättömästi, niin siitähän voi aina ja loputtomasti veloittaa kirjaamismaksuja, veroja, lisäveroja, myöhästymismaksuja ja muita kuluja, joilla kaikki kustannetaan. Nimikkeitä löytyy ja keksitään lisää, kun vanhat loppuvat. Näin se mekanismi käsittääkseni menee ja on vuosituhansia mennyt. Eläköön ja elättäköön byrokratia!”

Juristit ovat luoneet itselleen loistavat markkinat. Pelkästään pienyritysten toimintaa säädellään yli 10 000 sivulla lakeja, ohjeita ja määräyksiä. Tämän päälle tulevat meitä kaikkia kansalaisia säätelevät lait. Aina löytyy joku pykälä, joka takaa juristeille töitä, usein yhteiskunnan maksamina. Eniten minua on jäänyt vaivaamaan yrityselämän konfliktit, jotka olisi järkevää sopia yhteisymmärryksessä vanhemman elämää kokeneen ihmisen välityksellä. Mutta kun molemmilla osapuolilla on juristit, riita kasvaa ja pitkittyy. Molemmat juristit hymyilevät itsekseen – kun riitaisuus kasvaa, setelit taskuumme vilahtaa. Juristeja käytetään myös pienten ihmisten litistämiseen. Kun kaksi pörssiyhtiön juristia käy pienen ihmisen kimppuun, ei siinä voi menestyä, vaikka oikeassa olisikin. Eräs suomalainen huippujuristi tunnusti minulle, että etenkin käräjäoikeuksissa yritysriitojen lopputulos on täysin sattumanvaraista. Liian usein asiaan vaikuttaa se, kummalla on paremmat todistajat.

Kaupparekisteri helppoa vain juristeille

Kaupparekisteri on paikka, johon ei-juristi ei saa yhdellä kertaa mitään läpi. Asiaa perustellaan sillä, että kaupparekisteri tarkastaa huolellisesti kaikki asiakirjat ja kuulemma me “asiakkaat” haluamme juuri sitä. Joskus tulee mieleen, että kyse on enemmänkin siitä, että kaupparekisteriasiat halutaan monopolisoida juristeille, mikä kilpailun rajoitus tapahtuu tehokkaasti tämän tarkistuksen kautta. Kerrankin sain yhtiöjärjestyksen läpi vasta neljännellä kerralla, enkä enää ymmärtänyt, mistä oikein kiikastaa. Samanlaiset paperit olivat menneet myös kerralla läpi. No tein robottimaisesti “hauki on kala” ja jopa kelpasi.

Vuonna 2007 kiertelin reppuni kanssa Intiassa. Asiakkaani oli tehnyt kahden vuoden yritysjärjestelyhankkeen, jonka viimeinen silaus – kolmen yhtiön sulautumisen rekisteröinti – tapahtuisi matkani aikana. Juuri siksi asioiden kirjurina tein viimeiset asiakirjat erityisen huolellisesti. Olimme tehneet sulautumissuunnitelmaan kirjallisen säännön osakemäärien lopulliseksi määrittämiseksi arvopaperisijoitusten arvonmuutosten varalle. Säännös johti oikeudenmukaiseen yhden osakkeen tarkkuuteen kaikissa tilanteissa ilman minkäänlaista epäselvyyttä.

Ja mitä ihmettä. Sain Intiaan tiedon, ettei päätettyjä osakemäärien muutoksia hyväksyttäisi. Suunnitelmassa olisi kuulemma pitänyt määrien muutokset ilmoittaa numeroina, ei kirjaimina. Esimerkiksi “1 – 1 000 000″ olisi hyväksytty. Kaikki sulautuvien yhtiöiden osakkaat, jotka olivat myös hallitusten jäseniä, olivat koko sulautumisprosessin aikana allekirjoittaneet yksimielisesti kaikki asiakirjat. Ajoiko virkamies vain byrokratian etua? Kaikki muuthan olivat tyytyväisiä, eikä yhtiöillä ollut edes euroa velkaa.

Onneksi Skypellä voi soittaa edullisesti lanka- ja matkapuhelimiin Suomessa, joten vietin tuntikausia netin ääressä selvittämässä asiaa. Kaupparekisterin virkamiestä maaniteltiin, koska asia oli pakko hoitaa vuoden loppuun mennessä, eikä valittamisella olisi aikataulussa pysytty. Virkamies tiesi hyvin, että asiakirjat laatinut henkilö olisi jouluun asti Intiassa, uuden henkilön perehdyttäminen asiaan ei olisi helppoa, eikä uusien papereiden oikeellisuudesta saataisi varmuutta. Asia päättyi siihen, että virkamies uhkasi hylätä kaikki asiakirjat ja koko sulautuminen jouduttaisiin alkamaan alusta, jos ei tehdä niin kuin hän haluaa. Itse asiassa kaupparekisterin vaatimus oli outo, koska osakemäärät saatiin muuttaa suunnatulla (rahasto)annilla, jossa osakkaat saisivat eri määrän osakkeita. Päätin olla hiljaa, palasin etuajassa Suomeen ja tehtiin juuri niin kuin käskettiin. Asia päättyi muuten hyvin, mutta menossa ollut romanssi Sri Lankassa keskeytyi ennenkuin se oli alkanutkaan.

Kaupparekisterin puhelinneuvonnasta saa samat tiedot, jotka voi lukea internetistä viraston sivuilta. Jos haluaa tietää muuta kuin on jo lukenut, voi päästä peruspalvelun kautta neuvontalakimiehen puhelinpalveluun, jahka jaksaa odottaa pahimmillaan puoli tuntia hokemaa “Olette edelleen jonossa”.

Viimeinen pisara, joka sai byrokratiavastaiset tunteeni liekeille, oli asiakkaani simputtaminen siitä, että toimitusjohtajuudesta luopunut perheyrittäjäisä oli jättänyt kaupparekisteriin yhtiökokouksen pöytäkirjan, jossa asia oli merkitty päätetyksi. Yhtiön kaikki omistajat ja hallituksen jäsenet olivat samoja henkilöitä ja olivat samalla kertaa päättämässä tilinpäätöksestä niin hallituksen kuin yhtiön kokouksissa. Kenen oikeusturvaa virkamies turvasi? Virkamies menee tällaisissa tilanteissa tunnetusti lakipykälien taakse, ja unohtaa talonpoikaisjärjen, jota onneksi sentään uudessakin osakeyhtiölaissa on (OYL 5 luku 15 § Muotovaatimusten sivuuttaminen). Tietoisesti unohdetaan myös se, että virkamiehillä itsellään on suurin valta saada eduskunta säätämään pykäliä, jotka ovat koneistolle mieluisia.

Kohtuuttomat käsittelyajat

Ihmetystä herättää myös se, että virkamiehet saavat käsitellä asioita kuukausi-, jopa vuosikaupalla, mutta yrittäjälle annetaan parhaaseen kesäloma-aikaan kaksi viikkoa aikaa antaa selvitys, tai kaikki raukeaa ja maksut alkavat alusta. Verotuksessa on
automaattisena rangaistuksena veronkorotus tai laiminlyöntimaksu. Tällainen aikavelvollisuuksien eriarvoisuus johtaa kansalaisen oikeusturvan merkittävään heikentymiseen. Tsaarin byrokratian perinnöksi tehdään laki, joka antaa mahdollisuuden valittaa pitkästä käsittelyajasta. Viranomaiselle voidaan määrätä uhkasakko. Vuonna 2006 tuli voimaan säännös, jonka mukaan yli kymmenen vuotta kestäneet käräjäoikeusjutut vanhenevat, jos siihen mennessä ei tuomiota ole annettu.
EU on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on vähentää byrokratiaa 25 prosenttia. Tästä riittää juhlapuheita. Käytäntö on ihan muuta. Byrokratiaa lisätään eri tavoin koko ajan, ja sen tueksi määrätään yhä uusia rangaistusmaksuja. Ikään kuin virkamiehet eläisivät eri maailmassa kuin päättäjät. Pääsyynä tähän paradoksiin on talousrikollisuudella pelottelu. Sen takia lakeihin kirjataan virkamiehille suuria vapauksia päättää siitä, millä tavoin talousrikollisuutta kitketään. Keinoina nähdään valvonnan ja byrokratian lisääminen. Kierre on valmis jatkumaan.

Pienyritysbyrokratian kokonaisuudesta ei Suomessa juuri kukaan välitä, koska jokainen ajaa lähinnä omaa etuaan. Esimerkiksi maallikkotarkastajista luopuminen, kun samanaikaisesti tilintarkastuksen pakollista byrokratiaa on hirmuisesti lisätty, johtaa tilintarkastuksen laadun heikkenemiseen ja kustannusten nousuun. Surkeaa lopputulosta tuskin kukaan on halunnut. Näin vain pääsi käymään. Juhlapuheiden ja käytännön ristiriita on järkyttävän suuri.

Kymmenen vuotta sitten määrittelin sanomat, joilla tilinpäätökset voitaisiin ilmoittaa yhdellä ilmoituksella verottajalle, tilastokeskukselle ja kaupparekisteriin. Viranomaiset valitsivat heille helpoimman tien. Rangaistusmaksut. Ja digitaalisen kopioinnin. Niskuroijat saadaan kuriin sillä, että verotuksessa tarpeettomat tilinpäätökset kopioidaan ja siirretään kaupparekisteriin. Rangaistuksia on lisätty.

Paperikopioiduista tilinpäätöksistä luottotietoyritykset tallentavat tiedot uudestaan, ja myyvät näin saamansa tiedot yksityisille. Kaupparekisteri ei lähtenyt sähköistämään omaa asiakaspalveluaan vaan luovutti muutkin kaupparekisteritiedot suurten yritysten bisnekseksi. Kun ahneus voittaa aina järjen, ei pohdittu, pitääkö pienyritysten tietoja lainkaan julkistaa. Näin voidaan pienyritysten menoja lisätä ja samalla antaa suurille yrityksille enemmän kilpailuetua. Samasta syystä ajetaan pienyrityksille IFRS-tilinpäätössääntöjä.

Rangaistusmaksuilla nyhrääminen estää todelliset parannukset. Muutkin kuin verottaja tarvitsisi yhtiöiden omistajarekisteriä, mutta sellaisesta ei ole toivoakaan. Sen perustaminen veroilmoitusten ja ylläpitäminen varainsiirto- ja lahjaveroilmoitusten myötä olisi yksinkertainen asia.

Pienyritysten näkökulman huomioonottamista varten oikeusministeriöön on perustettu juristin virka. Työn tuloksia ei kuitenkaan näe. Eikä ihme, sillä viimeksi, kun asiaa tutkin, oli tämä asiamies keskittynyt tutkimaan eurooppalaisia pienyrityskäytäntöjä. Ikään kuin me Suomessa ei osattaisi muuta kuin kopioida.

PRH:lle kunniamaininta laatupalkintokilpailussa

PRH:n vuosikertomuksessa esitetään keskusviraston tuottavuuden kehittymistä ja sen saamia Euroopan laatupalkintoja. Mittaukset on tehty johdon ja henkilöstön itsearviointimenettelynä. Tuottavuus on lisääntynyt vuodesta 1988 yli kaksinkertaiseksi. Kaupparekisterin käsittelyajat ovat samassa ajassa lyhentyneet perustasosta sata (indeksi) alle viiteen.

Me dinosaurukset muistamme, että 20 vuotta sitten kaupparekisteristä ei saanut yksinkertaisia yhtiöjärjestyksiäkään läpi kuukausiin. Puolen vuoden odotus tuntui silloin lyhyeltä. Kaupparekisteriasioita hoitavilla juristeilla oli omat kanavansa, joilla he saivat asiat hoidetuksi viikossakin. Silloin tällöin tarjotuilla pullakahveilla oli iso merkitys. Juristit taas laskuttivat pikalinjastaan ylimääräistä asiakkailtaan.

Kun vertailupohjaksi otetaan surkeus, näyttää kaikki liian hyvältä.

Tuottavuuden lisäys on muutakin kuin ryhdikäs paperien käsittely. Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa olennaisesti siihen, ettei turhaa työtä tarvitse tehdä hitaasti eikä nopeasti. Hyvä esimerkki tästä on vanhojen yhtiöjärjestysten tilintarkastajapykälä, joka voidaan poistaa “edullisesti” yhtiöjärjestyksistä ja sen jälkeen jättää tilintarkastaja valitsematta. Samaan olisi päästy yksinkertaisella lakitekstillä ilman mitään muita rituaaleja, mutta sellaista ei jostain syystä haluttu kirjoittaa. Toinen esimerkki on kaupparekisterilomakkeisto, joista tuli hirviö, kun niihin vain yhdistettiin verohallinnon lomakkeet. Hyvä lomakesuunnittelija pystyisi vähentämään puolet yritysten tekemästä lomakkeiden täyttötyöstä. Ehkä sen jälkeen myös nähtäisiin, että on kohtuutonta, että iso pörssiyhtiö maksaa ilmoituksistaan saman hinnan kuin pieni yhden henkilön osakeyhtiö vakioyhtiöjärjestyksestään.

PRH:n hoitamien viranomaistoimenpiteiden vaatima aika on erinomaisella tavalla lyhentynyt. Siitä on annettava täysi tunnustus. Itse asiassa PRH on osoittanut, että lain toteuttaminen voidaan tehdä myös nopeasti. Se osoittaa, että kaikki on loppujen lopuksi viranomaisen johdosta kiinni. Jos on halua ja ahkeruutta, asiat voidaan hoitaa kansalaisten ja yritysten kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä asettaa paineita kaikelle muullekin viranomaistoiminnalle. Koska verohallinto, oikeuslaitos, kaavoitus, työvoimahallinto, lupaviranomaiset ja niin edelleen tekevät saman ryhtiliikkeen?

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki