Eurokirjanpitoa vuonna 1999
Kirjanpidon ammattilaiset ovat käyneet koko vuoden ahkerasti kursseja valmistautuen vuonna 1998 tapahtuvaan merkittävään kirjanpitolain uudistukseen, jossa tuloslaskelma- ja tasekaavat taas laitetaan uuteen järjestykseen. Kukaan ei ole sanallakaan maininnut siitä, että jo vuonna 1999 joudumme pitämään kirjanpitoa euroissa – siihen saavat valmistautua ensimmäisenä ne tilitoimistot, jotka pitävät tilejä EU-maissa toimivien emojen suomalaisille tyttärille.
EMU, ERM ja Euro ovat sanoja, joita tuskin edes niitä ahkerasti käyttävät tuntevat sen kummemmin. Mutta Euro tulee mullistamaan kaiken. Vaikka Euro korvaakin markat vasta vuonna 2002 kolikoissa ja seteleissä, se on jo aivan nurkan takana ja tulee yllättämään meidät kaikki. Vaikka tilinpäätöksen voi tehdä vielä vuonna 2001 euroissa, tulevat tuhannet yritykset eri syistä ottamaan varaslähdön jo vuonna 1999. Viime numerossa Reviisori peräänkuulutti uusia atk-järjestelmiä tilitoimistoille: niiden tekeminen on aloitettava jo nyt, jotta ne ehtivät euroaikaan mennessä valmiiksi.
Kuvitellaanpa vähän kirjanpitoa vuonna 1999: lasku on lähetetty markoissa, suoritus tulee euroissa tilille, josta saadaan euromääräinen Tiliote tositteena kirjanpitoon. Kirjanpito on markoissa, jolloin eurosuoritus tulee muuntaa automaattisesti käsin koskematta markoiksi. Sitten päätetäänkin, että tilinpäätös esitetään sekä euroina että markkoina. Tai saamme laskun euroina ja maksamme sen markkatililtä. Tai lasku on lähetetty DEM:minä, suoritus tulee euroina markkatilille. Tai arvonlisävero euromääräisessä kuitissa kirjataan sillä surkealla nettoperiaatteella markkakirjanpitoon. Rahaliikenne on euroa ja markkaa, ja tiliotteet sen mukaan. Ja varmasti tullaan maksamaan 100 markan lasku 100 eurona ja päinvastoin – ihmiset ovat erehtyväisiä. Kassalaitteet vaihtuvat omaan tahtiinsa ja kassakuitit ja täsmäytykset tehdään sekä markoista että euroista. Kun vuonna 1963 leikattiin satanen markaksi puhuivat tuhannet ihmiset vielä 1980-luvulla vanhoista markoista. Entä miten toteutuu suuri kirjanpitäjän haave tilinpäätösten vertailukelpoisuudesta?
Eurokirjanpito antaa eväät heittää valuuttakurssierojen pikkutarkka käsittely ylipäätään historian syövereihin ja yksinkertaistaa samalla myös dollareiden ja jenien käytöstä tulevat kurssierot. Aivan kuin eurokurssi on vuodesta 1999 lähtien vakio voimme ajatella, että dollarikurssikin on koko vuoden vakio ja vasta tilinpäätöksessä tehdä yksi oikaisu niille dollarimääräisille erille, jotka kirjanpidossa vielä ovat avoimena. Helppoa ja yksinkertaista, vaikka vaihto-omaisuuden ja myyntisaamisten ja käyttöomaisuuden ja ostovelkojen eriin tuleekin kuhunkin sadan markan virhe, joiden nettovaikutus tilinpäätökseen on ±0, ei enempää eikä vähempää.
Ne harvat tili-ihmiset, jotka ovat päässeet Sinuiksi eurojen kanssa, ovat sortuneet siihen tavanomaiseen tarkkuuteen. Kun euromääräinen suoritus konvertoidaan markoiksi ja taas uudestaan euroiksi kirjanpitoa varten, saadaan jonkun laskeman mukaan jopa kuuden pennin eroja kirjanpitoon. Tämä on koettu todella suureksi ongelmaksi, jolle kuulemma pitäisi jotain tehdä. Taas on kaivettu pelotteluaseeksi historian roskatynnyristä kerran 1960-luvulla tapahtunut penninpyöristysten salamiointi eli siirtäminen omalle tililleen. Vaikka nämäkin pennintarkat ihmiset ovat nähneet, ettei maailmanloppua tullut kun penneistä siirryttiin viispennisiin ja edelleen kymmenpennisiin. Niillä kun ei saa edes yhtä salamimakkaran siivua ostetuksi.
Nyt olisi lopultakin oiva tilaisuus saada kirjanpitäjät ymmärtämään olennainen, sillä tähän merkittävään eroon voi suhtautua vain yhdellä tavalla: kirjataan se automaattisesti samalle täsmäytystilille, jonne kirjataan arvonlisäverojen pyöristykset, kymmenen pennin käytöstä johtuvat pyöristykset ja kaikki muutkin tärkeät ja olennaiset pennierot. Siitä ei kannata keskustella yhtään enempää. Toivokaamme totisesti, että eräässä suuressa suomalaisessa kaupungissa vielä anno domini 1996 tapahtunut kahden kaupunkitarkastajan yhdessä suorittama neljän päivän selvitystyö 30 pennin eron selvittämiseksi jää ikuisiksi ajoiksi Guinnesin ennätysten kirjaan.
On muistettava, että on elämää myös kesän 2002 jälkeen. Tietoliikenteen ja kirjanpidon kuormittaminen kahdella valuuttakentällä vain sen takia, että osalle penninpyöristyseroista löytyy käsin kosketeltava selvitys, on turhanpäiväisintä tuhlausta, mitä ensi vuosituhannella kirjanpidossa voidaan tehdä.
Ongelmamme on hiekkalaatikkomainen ajattelu. Kirjanpitolain uudistaja miettii vain EU:n kirjanpitodirektiivejä, elinkeinoverottaja vain elinkeinoverotusta, arvonlisäverottaja vain arvonlisäverotusta, verovalvontatiedon kerääjä vain omaa telefaksiaan – euron tekijä ei käytä kirjanpidon miettimiseen sekuntiakaan. Tästä surullisesta kapea-alaisuudesta joutuvat 200.000 yritystämme joka päivä kärsimään. Elämmekö me tili-ihmiset todella niin kuittiemme lumoissa, ettemme näe, että elämä on mappiemme ulkopuolella? Myös euroaikana.
Paperiton kirjanpito tulee Suomeen todella kreivin aikaan. Kun kirjanpitomme, tiliotteemme ja tositteemme ovat konekielisessä muodossa, ne muuttuvat nappia painamalla euroiksi ja markoiksi ihan sen mukaan kun tarve vaatii. Voi kunpa saisimme PK-yrityspoliittisessa ohjelmassa esitetyn konekielisen yhteisrekisterin tähän samaan yhteyteen: pääsisimme kerta heitolla 2000-luvulle.
Vuotta 2000 pidetään atk-järjestelmien räjähtämisvuotena. Euroon siirtyminen on paljon suurempi miettimisen paikka. Se koskettaa meitä kaikkia – jo vuotta aiemmin. Ellei sitten käy niin, että kaikkia uusia asioita varmuuden vuoksi vastustavat pääse niskan päälle ja hautaavat koko eurorahan.
