Euro tulee – älkäämme pienyrityksissä tehkö mitään

Kirjoituksen taustaa:
Viime vuosisadan lopulla oli kaksi suurta rahastusta peräkkäin: Y2K ja euro. Jos vuosia aiemmin alkoivat seminaarit, kirjoitukset ja järjestelmämuutokset. Konsultit myivät kaikenlaisia toimeksiantoja, kuten euron vaikutus yrityksen strategiaan. Höpön höpöä riitti.

Koska olen tottunut elämään vastavirtaan enemmistön kanssa, kävi tässäkin niin, että aloin itse luennoida siitä, ettei pidä tehdä mitään ennen vuoden 2001 loppua. Vuosina 1996-97 pitämistäni luennoista tein yhteenvedon Tilisanomien ensimmäiseen numeroon vuonna 1998.

No, vuodet osoittivat, ettei tullut vuosituhannen vaihteesta eikä eurosta, kummastakaan sen suurempaa. Monet yritykset polttivat rahansa, ja vähimmällä pääsivät ne yritykset, joiden pokka kesti vuosien 2001-02 vaihteeseen asti.

Itse en muuten koe olevani vastarannan kiiski, vaan suuren taiteilijan Kari Suomalaisen tavoin sanon, että minkäs sille mahtaa, että muut ovat väärässä.

PV

—

EU ja Suomen valtio jakavat auliisti rahaa erilaisiin nollatutkimuksiin euron tiimoilta. Kun rahat on käytetty, on todettu, että pienyritykset ovat keskimäärin erittäin paljon sitä mieltä, ettei euron eteen ole tehty vielä mitään. Siitä sitten mm. suurten yritysten etujärjestöt vetävät johtopäätöksiä, että voi voi kun pitäisi jotain tehdä. Mutta pienyritykset ovat sopeutuvaisia. Kun niillä ei ole aikaa pohtia euroa, vaan harjoittaa yrittämistään, ne tekevätkin ihan oikean ratkaisun.

Kotimarkkinoilla toimivan pienyrityksen ei todellakaan tulekaan tehdä mitään ennen vuotta 2001. Ja silloinkin vasta vuoden loppupuolella. Silloin otetaan uudet euron ymmärtävät järjestelmät käyttöön. Ellei mullistusta sitten ole jouduttu tekemään jo vuonna 1999 sen takia, että vanhat järjestelmät eivät enää toimi Y2K. Tämä vuoden 2000 mullistuksen yhteydessä voitaisiin euromuutokset ottaa samalla käyttöön – jos ohjelmistotalot ovat kaikkia muutoksia pystyneet tekemään. Kuulemma COBOL-koodaajien vanhainkodistakin on kaikki vanhat koodarit valjastettu Y2K-ongelman ratkaisuun.

Atk-alan työtilanne on muuttunut kriittiseksi, jopa kriisiseksi. Vuodet 1999 ja Y2K vaativat runsaasti resursseja, joista suurillakaan yrityksillä ei enää olisi varaa maksaa. Kiirehtiminen johtaa hintakilpailuun niukoista resursseista, mikä nostaa atk-kustannuksia myös pitkällä tähtäimellä – atk-alan ylikorkeiksi nousevia palkkojahan ei saada alennettua kun suurimmat paineet ovat ohi. Siksikin passiivinen odottaminen on viisasta, saammehan lisäaikaa peräti vuoden 2001 loppuun asti.

Pienyrityksenkin eurosta on tehty liian hieno – riittää kunhan oppii jakamaan kuudella ja kertomaan kuudella. Sen sijaan pohtiminen yritysten eurostrategioista, hinnoista ja koroista ja kaiken maailman europuskureista on turhan aikaista. Olemme vuosisatojen kuluessa oppineet vaihtamaan taalerista rupliin ja ruplista markkoihin. Seteleitä on leikattu ja nollia pudotettu rahoista pois. Ja hyvin on pärjätty. Tosin ennen ei ollut tietokoneita, ei pankkikortteja, ei automaatteja, ei kassakoneita eikä konsultteja neuvomassa. Ja harvat virkamiehetkin elivät elämää, eivätkä kehitelleet norsunluutorneissa elämälle vieraita sääntöjä.

Kun kukaan ei laskuta euroissa, ei kukaan myöskään saa eurolaskuja. Jos kukaan ei tee mitään, ei tule ongelmiakaan. Kun joku kuitenkin aina haluaa olla moderni niin tästä periaatteesta kuitenkin livetään, niin ensi hätään käytetään taskulaskinta ja sitten euronappia.

Euronapin tarve kasvaa pikkuhiljaa vuoden 2001 aikana. Jos osaamme pitää pään kylmänä, emmekä ota varaslähtöä euroon siirtymisen kanssa, ei uusia napin sisältäviä ohjelmaversioita tarvita ennen vuoden 2001 loppua.

Euronapin idea on se, että sen avulla aineisto voidaan muuntaa markoiksi tai euroiksi tarpeen mukaan. Jos ostolasku on euroja, voidaan se muuttaa markoiksi ilman taskulaskimen käyttöä sillä, että lasku kirjataan euroina kirjanpitoon ja sitten napin painalluksella kaikki muuttuukin markoiksi.

Tai päinvastoin, jos olemme iso firma ja olemme jo eurossa ja saamme ostolaskun pieneltä suomalaiselta yritykseltä, joka vielä elää markkamaailmassa. Silloin lasku kirjataan markkoina ja napin painalluksella se muuttuu euroiksi. Siksi euronappi tarvittaisiin juuri euroon kiirehtivien suurten yritysten taloushallinnon järjestelmiin, jotta pienet yritykset voisivat elää omaa elämäänsä euroista ja euronapeista välittämättä. Euroon siirtynyt suuryritys taas voi yksinkertaisesti tulostaa markkalaskuja niille asiakkailleen, jotka eivät vielä euroile. Suuryrityksen oma kirjanpito voi olla euroissa ja laskut vain tulostetaan markoissa.

Jos laskussa on pankkiviivakoodi, joka kertoo viivoituksen olevan markkoja tai euroja, tulee viivakoodin purkavan ohjelmanpätkän toimia euronapin tavoin sen mukaan, mikä isännän kirjanpitovaluutta on.

Valuuttareskontran hoitajille euro tuottaa ongelmia, jos pankeista automaattisesti vastaanotettavat valuuttakurssit 1.1.1999 alkaen ovat vain valuuttojen määrä suhteessa euroon. Olisi kovasti järkevää saada rinnakkaisvaluutat myös markkoihin suhteutettuna. Näin vältyttäisiin turhanaikaisten ohjelmamuutosten teolta. Näiden temppujen pitäisi toimia jo muutaman kuukauden kuluttua! Valtiovarainministeriön tietotekniikan euro-oppaassa kuitenkin kielletään käänteiskertoimetkin kun 7,5 miljoonan markan muunnoksessa tulee peräti kahden pennin ero. Kalliita tulevat viimeiset suomalaiset pennit meille olemaan, vaikkei niitä rahapaja ole vuosikymmeniin valmistanutkaan.

Eurolakien mukaan Saksan markat on käännettävä jo 1999 euron kautta Suomen markoiksi. Tämä turha koukero ilmeisesti estää meitä vastaanottamasta valuuttakursseja markkapohjaisina. Ok, siirrytään sitten kiinteään kurssiin koko tilikaudeksi. Se on muutoinkin viisas idea – ei tarvitse tehdä näpertelyä, jossa pohditaan aiheutuuko kurssiero myynnin vai oston oikaisusta, vai onko kyse rahoituskulusta vai -tuotosta. Kun niiden nettovaikutus tilikausitasolla kuitenkin jää tuhansiin markkoihin.

Odottajat voidaan palkita yksinkertaisilla europohjaisilla järjestelmillä vuoden 2002 alussa. Ensin tehdään pikkujakolaskuajo, jolla kaikki tietojärjestelmien sisältämät markkatiedot jaetaan vajaalla kuudella. Sen jälkeen otetaan käyttöön vanhat ohjelmat, joissa ainoa muutos on se, että markan sijasta kuvaruuduilla ja kassakuiteissa lukeekin euro. Eikä kassaohjelmaakaan ole pakko muuttaa, kyllä me muutoinkin tiedämme, että vuonna 2002 saadun käteiskuitin rahamäärä on euroja, vaikka siinä vielä lukisikin mk.

Vuonna 2002 ollaan jo paperittomassa kirjanpidossa, joten tulosteita ei kuitteja ja joidenkin vielä tekemiä paperilaskuja lukuunottamatta tarvitse edes muuttaa. Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan on koko pienyrityksen euro. Simsalabim.