Ahneellä on paskane loppu

17.10.2006
pauli
Pauli Vahtera

MONET TALOUSHALLINNON AMMATTILAISISTA ovat uskoneet, että byrokratian lisääminen tuo lisää työtä ja lisää tuloja. Siksi byrokratiaa ei vastusteta, vaan päinvastoin se hyväksytään taputuksin tai hiljaa mitään tekemättä. Fiksuinta onkin antaa likainen työ jonkun ulkopuolisen tehtäväksi, jolloin voi itse levitellä käsiään: emmehän me, mutta kun EU vaatii, IASB kehittää ja eduskunta säätää.

Vuonna 1997 aloitettiin veronkorotukset, joissa verottaja ryhtyi perimään erilaisia virhemaksuja mitättömistäkin ilmoitusvirheistä. Asia rauhoittui vähäksi aikaa, mutta tänä vuonna kiusanteko on saanut uudet mittasuhteet. Simputus on lisääntynyt, koska verottaja on kehittänyt virheiden etsintää varten massiiviset tietokonejärjestelmät ja koska asenteet ovat jyrkentyneet.

Virhemaksuja ei saa nähdä vain helppona keinona lisätä tuloja valtion pohjattomaan kassaan. Virhemaksun ja virheen välillä tulee olla jokin kohtuullinen yhteys ja virhemaksun tulee olla suhteessa yhteiskunnassa rikoksista määrättäviin rangaistuksiin. Ei voi olla niin, että voit potkia mummoja kadulla saamatta ehdollista tuomiota kummempaa, mutta tekemällä näppäilyvirheen vuosi-ilmoituksessa saat 600 euron virhemaksun tuloista riippumatta. Keskituloinen saa yhtä paljon sakkoa rikoksesta, josta määrätään 32 päiväsakkoa. 30 päiväsakkoa on määrätty muun muassa pyssymiehelle, joka ampui miehen olkapään tohjoksi.

Ystävätilitoimistoni oli talvella tehnyt asiakkaalleen netissä sähköiset TYVI-palkkailmoitukset. Hän tulosti asiakasarkistoon yhteenvedot paperille, mutta ei tulostanut palkansaajakohtaisia ilmoituksia. Kevättalvella yksi kolmen palkansaajan yritys uhattiin poistaa ennakkoperintärekisteristä sen takia, etteivät palkkailmoitukset ole täydelliset. Ilmoitus uusittiin ja syyksi todettiin tekninen virhe palvelun sisällä. Se ei riittänyt verottajalle, ja yritykselle määrättiin 600 euron veronkorotus ilmoitusvirheestä. Tilitoimisto joutui itse maksamaan sakon, koska yritys oli luovuttanut taloushallintonsa tilitoimiston hoitoon. Tällaisia virhemaksuja määrättiin kesällä 15 000 yritykselle.

Sakotus johtaa moniin mietteisiin:
– miksi ylipäätään on tehtävä yhteenveto, koska tietokoneet osaavat laskea yhteen
– miksei eläke-, palkka- ja muita vuosi-ilmoituksia yhdistetä, jolloin työn ja virheiden määrä vähenisi olennaisesti
– miksi ilmoituksesta ei saa kuittausta
– onko sähköisistä ilmoituksista otettava paperiset kopiot ja todistavatko nekään mitään
– miksi näin ankarat sakot, kun kyseessä oli ensimmäinen vuosi veroehdotusten laatimiseksi ilmoitusten perusteella
– miksi taas lisättiin tilitoimistojen talven töitä ja samalla kiristettiin rangaistuksia
– tilitoimistot tekevät aiemmin verohallinnon itse tekemät työt, mutta ainoa korvaus työstä on korkeat sakot
– miksi sakkojen määrä on näin suuri, kun ei voida osoittaa, että virhe on tapahtunut tilitoimistossa
– kannattaako tilitoimiston hoitaa palkkoja lainkaan, kun tulot menevät sakkoihin.

Mitä verohallinnossa mietitään? Onko ajatuksena se, että sakoilla kerätään lisätuloja valtiolle? Vai ajatellaanko, että maailma muuttuu virheettömäksi, kun kaikista inhimillisistä virheistä sakotetaan? Koska maapallolta virheet eivät katoa, on pakko uskoa, että tarkoituksena on lisätulojen kerääminen. Virheet vähenevät olennaisesti, jos byrokratiaa yksinkertaistetaan – nyt sitä kuitenkin koko ajan lisätään. Jos tarkoituksena olisi virheiden vähentäminen, siihen riittäisi pienempikin veronkorotus, sillä jo 60 euron sakko saa useimmat meistä pyrkimään parempaan. Palautammehan ostoskärrytkin puolen euron takia.

Sillä 600 euroa on iso summa. Kyse on yrittäjän nettotulosta, joten se vastaa verohallinnon virkamiesten nettotuloa. Suurin osa suomalaisista joutuu elämään tuolla summalla parin viikon ajan. Sen säästämiseen asunto- ja elinkustannusten jälkeen menee tavalliselta perheeltä kuukausia. Monet sakoista ovat samat isolle pörssiyhtiölle ja pienelle yrittäjälle.

Verohallinnon tulee hyväksyä meille verovelvollisille samat inhimillisyydet, jotka se hyväksyy itselleen. On kohtuutonta, että verottaja saa tehdä tuhansille yrityksille turhaa lisää työtä omasta virheestään, ja asia voidaan kuitata jonkin nettisivun alalaitaan kirjoitetulla pahoittelulla, mutta yrityksiä rangaistaan aivan turhanaikaisistakin asioista suurilla sakoilla. Hyvä esimerkki tästä on tilintarkastuskertomukset, joita koskaan ei ole tarvittu verotukseen mutta joiden lähettämisen unohtamisesta sai 150/300 euron sakon. Vuodesta 2006 alkaen kertomuksen toimittamispakko on poistettu, mikä osoittaa, että aiemmin määrätyt sakot ovat olleet tosiasiallisesti perusteettomia. Tosin tilalle tuli varsinainen sekamelska, jota verohallinnon PRH:lle toimittamat tilinpäätökset ryydittävät.

Verotuksessa näistä ylimääräisistä maksuista puhutaan nimellä ”veronkorotus”, vaikka tosiasiassa on kyse rangaistuksesta, jonka rinnastaminen sakkoon olisi oikeudenmukaista. Kun puhutaan veronkorotuksesta, on sen määräämiskynnys hyvin alhainen, eikä verovelvollisen oikaisuvaatimusta tarvitse ottaa huomioon – ei edes inhimillisiä syitä kuten pitkäaikaista sairastumista. Veronkorotuksista on tullut samanlainen automaatti kuin pysäköintivirhemaksuista ja ylinopeussakoista – erona tosin on se, että liikenteessä tiedetään, milloin sääntöjä rikotaan. Viranomaisilmoituksia ja -maksuja on yli 200 vuodessa, ja monet maksuista tulevat yrittäjille pyytämättä ja yllätyksenä.

Veronkorotuksia ei saa vähentää tuloverotuksessa. Näin rangaistus suurenee. 600 euron sakosta tuleekin 15 %:n myyntikatteen, arvonlisäveron ja tuloverojen jälkeen 5700 euron rangaistus. Korotuksen perusteiden selvittäminen ja vastineiden laatiminen maksaa paitsi työaikaa, myös selvää rahaa työveloituksina. Kaikki tämä on pois itse yrittämisestä, eli loppuasiakkaiden palvelusta, josta yritysten tulot tulevat. Näin yrittäjän tulot vähenevät kahta kautta. Teknisestä virheestä aiheutuu yrittäjälle kuukauden kahden pakkotyövelvoite ilman palkkaa.

Tilitoimistot ottavat vastuuvakuutuksia, jos saavat, ja toivovat, että niillä päästään lisäkustannuksista. Tilintarkastajat taas vaativat korvauskattoa, koska vakuutusmaksut ovat nousseet pilviin. Pahinta on, että vakuutuskorvauksia ei enää makseta, jos ei noudata alan itse laatimia pikkutarkkoja sääntöjä. Eli tätä tuskaa ei vakuutusmaksuilla voi hoitaa.

Mikä mekanismi synnyttää tällaisia kohtuuttomia käytännön toteutuksia?

Olen jo vuosia sitten keskustellut verohallituksen johdon kanssa siitä, että kuluvan tilikauden ennakkoverojen määrääminen edellisen tilikauden tilinpäätöksen perusteella on lähtökohtaisesti kohtuutonta, koska vuodet eivät ole veljeksiä. Aiemmin lisäennakot maksettiin marras- ja joulukuussa siten, että marraskuun erän maksuaika oli pahimmillaan alle viikon. Verohallituksen johto myönsi, että maksuaika on kohtuuton ja se tulee muuttaa. Huomaamatta oli jäänyt, että valtio saa omansa muutamaa kuukautta myöhemmin, kun tarkat vuoden verotiedot on laskettu. Ja että valtio lähtökohtaisesti ottaa omansa etukäteen, kun huomioidaan se, miten yritykset saavat vastaavat tulot käyttöönsä.

Nyt lisäennakkoja määrätään jo heinäkuussa. Se onkin vihoviimeinen kuukausi, koska tuhannet yrittäjät pitävät heinäkuussa lomaa. Ennakoiden alentaminen edellyttää välitilinpäätöksen laatimista ja epämääräistä loppuvuoden ennustetta, mutta myös tilitoimistoissa ollaan lomilla. Tässä taitaa käydä niin, että kun yrittäjä tulee kesälomalta, on ulosottomies jo ovella maksamattomien lisäennakoiden takia. Toki tilitoimistojen lomat on pilattu jo kuukausittaisilla ilmoituksilla ja maksuilla, joten voidaanhan ne lopullisesti typistää lisäennakkolaskennan vuoksi. Mitäpä sitä turhaan lähteä lomalle lainkaan, tärkeintä on se, että laskutettavat työt lisääntyvät.

Meidän talousammattilaisten tulisi kaikin keinoin vastustaa nykyistä byrokratia- ja rangaistuskehitystä. Mutta ei, teemme ihan päinvastoin. Pienyritysten IFRS-säännökset saivat kesällä lisäpuhtia, kun Suomen puheenjohtajuuskaudella valtiovarainministerimme piti kokouksen, jossa IASB:n rahoitus siirrettiin veronmaksajille, kun IAS ulotetaan pörssiyhtiöiden ulkopuolelle. EU piti kohtuuttomana sitä, että sääntöjä oli kehitetty tilintarkastustoimistojen lahjoituksin. Pörssiyhtiöiden IFRS-tilinpäätökset ovat kaksinkertaistaneet isojen yritysten tilintarkastajien tulot ja pieni-IFRS tekisi saman kaikille tilintarkastajille.

Pienyritysten IAS:n lisäksi ammattikuntamme on lisännyt tilintarkastuksen byrokratiasuosituksia niin, että niiden noudattaminen vie jo puolet tilintarkastuslaskusta. Jos ei 1000 sivun ohjeita noudata, menettää oikeutensa toimia tilintarkastajana. Tilitoimistotkaan eivät tee kehityksen katkaisemiseksi mitään, koska IAS-byrokratian lisääminen tulee lisäämään myös heidän tulojaan.

Ja mitä saimmekaan? Kesällä julkistettiin kummallisia osavuosikatsauksia. Pörssiyhtiöiden 3 kk:n tulokset alenivat 100 miljoonaa euroa, kun korot nousivat ja kun omat osakekurssit alenivat. Analyytikot oikaisevat IAS-tulokset vanhoiksi tuloksiksi, jos se ylipäätään on mahdollista. Tieteellinen typeryys lisääntyy kovalla vauhdilla ja tästä typeryydestä kaikki maksavat yhä enemmän. Maksajista, suomalaisista yrittäjistä, tuskin kukaan on kiinnostunut – onhan kyse suuremmasta viisaudesta, jota vain KTT, KHT ja KLT voi ymmärtää.

Yhteiskunnan tulisi ymmärtää, että virheetön maailma on paitsi mahdottomuus, myös ikävä paikka elää. Yrittäjyys on yhteiskunnan kivijalka. Sakottamisen sijasta pitää yksinkertaistaa byrokratiaa ja katsoa virheitä sormien läpi. Opastamalla saadaan parempia tuloksia kuin rankaisemalla. Siinä on työsarkaa myös järjestöille.

NäkökulmiaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki