Taloushallinto turbulentissa maailmassa

En ole yritysten toimitusketjujen tai kansantaloustieteen asiantuntija. Tässä siis uteliaan ja kiinnostuneen maallikon pohdintaa taloushallinnon toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista taloushallinnon ammattilaisen elämään.

Ennen korona-aikaa ehdimme elää pitkään aika vakaassa maailmassa. Edes vuoden 2009 Subprime-kriisi ei vaikuttanut läheskään kaikkiin yrityksiin. Toki kehitys kehittyi. Tuli uutta teknologiaa, globalisaatio jylläsi ja alusta­talous pantiin alulle. Mutta asiat kehittyivät kuitenkin mielestäni ennustettavasti ja vakaasti. Siinä oli taloushallinnon helppo toimia ja kehittää toimintaansa. Paineita tietysti loivat normaalit tehostamispaineet, yritysjärjestelyt ja viranomaisten jatkuvat kehityshankkeet.

Koronan myötä moni asia muuttui. Kaikki tietävät, että ravintoloiden, jääkiekkoseurojen ja teattereiden liiketoiminta meni mullin mallin puhumattakaan esiintyvästä taiteilijasta. Taloushallinnon ammattilaiset ­osoittivat arvonsa esimerkiksi rahoitussuunnittelun ja tukirumban saralla.

Näiden ilmeisimpien koronahaasteiden ohella tapahtui monta muutakin mullistavaa asiaa. Moni autotehdas on pysähtynyt, kun puolijohteita ei saa rahallakaan. Innokas autoilija odottaa turhaan uutta Ford Broncoa niin Santa Fessä kuin Saarijärvellä. Myös Uudenkaupungin autotehtaalla ongelma näkyy. Sama puolijohdepula vaivaa muillakin teollisilla toimialoilla, myös Suomessa. Monella kirjanpitäjälläkin jää uusi tietokone saamatta, koska puolijohdepula on hiljentänyt myös tieto­koneverstaat. Myös esimerkiksi polkupyöristä on pulaa. Kaikille tuttu XXL valitti osavuosikatsauksessaan ihan otsikkotasolla, että elämme globaalin polkupyöräpulan aikaa.

Kotoiluboomi on puolestaan räjäyttänyt monen yrityksen kysynnän taivaisiin. Harvialla tehdään kiukaita ja Rapalalla vaappuja pää märkänä. Näiden yritysten hr- ja palkkaosastoilla lienee ollut kiire ylitöiden ja rekrytointien kanssa.

Meillä on ehtinyt varttua polvi johdon ja talouden ammattilaisia, joille inflaatio ja korot ovat yhtä kaukaisia kuin talvisota millenniaaleille.

Merikontit ovat kasautuneet Eurooppaan ja niistä on pulaa Kiinassa, mistä tuotanto­ketjut alkavat. Kuljetusten hinnat ovat räjähtäneet käsiin. Konttikuljetuksen hinta ­Kiinasta Eurooppaan on noussut heittämällä 1 500 eurosta 15 000 euroon. Riippuen tuotteesta taloudellinen vaikutus on erilainen. Konttiin menee 80 000 t-paitaa mutta vain 250 polku­pyörää. Kustannusvaikutus merkki­vaatteita myyvälle vaatekauppiaalle on tyystin eri kuin pyöräkauppiaalle. Taloushallinnon ammattilaisille yrityksissä ja tilitoimistossa kaikki tämä myllerrys tarkoittaa kiireistä aikaa. Peräpeiliin katsomisen ja tulevaisuuden suunnittelun ohella pitää miettiä ensi viikon tilannetta, hintoja ja kustannuksia. Ja hr-ammattilaisen pitää reagoida nopeasti, jos tehtaalla ei ole töitä tavaraa odotellessa, tai jos tuotteiden kysyntä on räjähtänyt käsiin ja lisäkäsiä kaivataan kipeästi.

Kansantalouden saralla vanha ystävä inflaatio on tulossa kylään. Monien tuotteiden osalta hinnat ovat jo pompanneet, mutta moni kansantaloustieteilijä odottaa laajempaa hintojen nousua. Rahan aika-arvolla alkaa olla silloin merkitystä vaikkapa pitkäaikaisia sopimuksia tai investointilaskelmia tehtäessä. Jotkut jopa ennustavat korkojenkin kääntyvän nousuun jossain vaiheessa. Meillä on ehtinyt varttua polvi johdon, talousjohdon ja talouden ammattilaisia, joille inflaatio ja korot ovat yhtä kaukaista muisteloa kuin talvisota millenniaaleille. Mitään omakohtaista kokemusta siitä ei ole ja sitä ei ole pääkoppaan esiasennettu.

Elämme siis mielenkiintoisia ja ammatillisesti kehittäviä aikoja! Ja kohta kaksin verroin.