Taistoon päin harmaata taloutta
Maan hallitus vahvisti viime vuoden lopulla periaatepäätöksen harmaan talouden torjuntaohjelmaksi. Ohjelmaan sisältyy pitkä lista toimenpide-ehdotuksia, joista ainakin osa herättää kysymyksiä. Kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että harmaan talouden torjunta on tärkeää ja kannatettavaa. Se on sitä niin valtion verotulojen kertymisen kuin rehellisten yrittäjien toimintaedellytysten kannalta.
Harmaan talouden torjuntaohjelmaan 2010–2011 liittyvä esitys rakennusalan käänteiseksi arvonlisäverotukseksi on yksi kiintoisimpia ehdotuksia. Sehän merkitsisi kokonaan uuden verotusjärjestelmän luomista muista poiketen lähinnä yhtä toimialaa varten. Jo entuudestaan monimutkaisten arvonlisäverosäännösten monimutkaistaminen edelleen on vastoin yritysten hallinnollisen taakan keventämiseen tähtäävää koko EU:n kattavaa tavoiteohjelmaa.
Lisättäessä yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia on erityisen tärkeää, että esitysten vaikututtavuus selvitetään perusteellisesti. Muistiossa on arvioitu aliurakoitsijoiden laiminlyönneistä aiheutuvaksi arvonlisäveron vajeeksi 142 miljoonaa euroa ja muistion mukaan järjestelmän käyttöönotto voisi lisätä arvonlisäveron vuotuista tuottoa 80–120 miljoonaa euroa.
Arvioitu lisätuotto lienee optimistinen ajatellen, että järjestelmään jo tällä hetkellä tiedetään jäävän aukkokohtia, joita harmaan talouden yritykset voivat hyödyntää. Valtiovarainministeriö on vielä toissa vuonna 2008 pitänyt järjestelmän käyttöönoton tehokkuutta epävarmana ja esittänyt vaikuttavuudesta olevan hyvinkin ristiriitaisia arvioita.
Suomeen esitetty käänteinen arvonlisäveromalli on käytössä myös Ruotsissa ja sieltäkin ensimmäiset vaikutusarviot järjestelmästä saadaan vasta ensi keväänä. Olisi ollut erityisen tärkeää, että Ruotsin arviointitulokset olisivat olleet jo käytettävissä muistiota laadittaessa ja ennen valtioneuvoston periaatepäätöksen tekemistä.
On vaarana, että käänteinen arvonlisäverotus siirtää harmaan talouden yrittäjät käyttämään uuden mallin myötä uusia veronkiertomuotoja. Pahimmillaan kaikkien alan yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia lisätään ja järjestelmiä monimutkaistetaan samalla, kun tavoiteltavat tulokset harmaan talouden torjunnaksi jäisivätkin vaatimattomiksi.
Siksi olisikin tärkeää, että vaikuttavuusarviot tehtäisiin perusteellisemmin uudelleen ja arvioitaisiin avoimesti järjestelmän käyttöönoton vaikutukset myös Ruotsin tulosten perusteella. Suomessa harmaata taloutta torjutaan muun muassa tilaajavastuulain avulla, joten vertailussa tulee ottaa huomioon maakohtaiset erot.
Eksoottinen ehdotus on sertifioitujen kassakoneiden käyttöpakko tietyillä kaupan ja palvelualoilla, mikä on vasta otettu käyttöön Ruotsissa. Näin ollen senkään vaikuttavuudesta ei juuri vielä ole kokemuksia. Pahimmillaan se lisää kaikkein pakon piirissä olevien yritysten kustannuksia tuhansilla euroilla samalla, kun harmaa talous saattaisi rehottaa kuten ennenkin – kassakoneen valvontajärjestelmän ulkopuolella.
Taisto harmaata taloutta vastaan on tärkeää, mutta keinovalikoima täytyy valita huolella, ettei tarpeettomasti lisätä koko yritystoiminnan kustannuksia ja byrokratiaa ilman että tavoiteltavia hyötyjä saadaan ainakaan riittävässä määrin. Siinä haastetta kerrakseen.
