Politiikka, hyvät tavoitteet ja todellisuus
Yritysten hyvän ja kilpailukykyisen toimintaympäristön turvaaminen on yksi tärkeimmistä elinkeinopolitiikan tavoitteista. Hallinnollisen taakan keventäminen on tärkeä osa tätä tavoitetta. Tähän liittyvät hankkeet ovat täydessä vauhdissa. Sitoutumisen asteen on uskottu olevan kovaa luokkaa näihin EU:n liikkeelle panemiin kansallisiin hankkeisiin.
Politiikka siihen kuuluvine lehmänkauppoineen sotkee kuitenkin tätä jaloa tavoitetta yhtenään. Hyvä esimerkki viime ajoilta tästä on arvonlisäverokantojen muutospaketti osana laajempaa poliittista pakettia. Elintarvikkeiden arvonlisävero laskee ensin 17 prosentista 12 prosenttiin ja sitten ensi vuonna sitä taas vaihteeksi nostetaan 13 prosenttiin.
Yhden prosentin veivaamiskustannus nousee varovaisestikin arvioiden miljooniin euroihin niin kaupoissa, atk-taloissa kuin tilitoimistoissakin. Miksi yritystoimintaa sitten kiusataan tällaisella? Järkisyitä tähän tarpeettomaan byrokratiaan ei ole – jos ei sitten poliittisia ”lehmänkauppoja” tällaisina järkisyinä voida pitää. Ei kai kuitenkaan. Kai poliittisissa lehmänkaupoissakin jokin tolkku tulisi olla, ettei ihan menisi hölmöläisen hommaksi.
Uuden rajulla aikataululla käyttöön otettavan verotilin osalta koetellaan myös elinkeinoelämän hermoja. Vasta juuri ennen kesälomia vahvistettu verotililaki ja siihen lisäksi kytkeytyvät valtuutusmenettelyt muuttavat verotusmenettelyprosessit totaalisesti. Uuden järjestelmän käyttöönottoon valmistautuminen lyhyen syksyn aikana kouluttautumisineen, teknisine ja palvelusopimusten muutoksineen, sekä valtuutusmenettelyjen hoitamisineen panee niin verohallinnon kuin yritykset ja ennen kaikkea näiden veroasioita hoitavat tilitoimistot todella kovan paikan eteen. Toivotaan parasta. Kiire tulee.
Verolainsäädäntö ylipäätään, jos mikä on poliittinen asia. Kuka maksaa ja kuinka paljon, on tietysti kysymys, joka saa niin poliitikot kuin erilaiset eturyhmätahot heräämään. Kun yritys- ja pääomaverojärjestelmää aiotaan uudistaa lähivuosina, jännitys kohoaa taas. Jo nyt puhutaan, että verojärjestelmän keskeinen tavoite tulisikin olla neutraalisuus eri veronmaksajatahojen välillä.
Taloudellisen kasvun ja sitä kautta kansalaisten hyvinvoinnin ja työllisyyden edistämiseen puolestaan tarvitaan verokannusteita – epäneutraalisuutta – riskinottajille. Vain riskiä ottamalla voidaan luoda uutta kasvua. Siihen kannustaminen taas tuntuu meidän kaikkien hyvinvoinnin ja työllistymisen kannalta erittäinkin hyväksyttävälle.
Myös EU:n suunnalta on uhkia olemassa. Lontoossa majaansa pitävän yhdistyksen IASB (International Accounting Board) lanseeraamaa pk-IFRS:ää on jo alettu markkinoida voimallisesti eri suuntiin. Jotta sillä tulisi olemaan enemmän merkitystä, tulisi se myydä myös EU:lle. Aiemmat standardiversiot saivat kitkerää palautetta kokonaan vääristä lähtökohdista ja monimutkaisesta sisällöstä monilta tahoilta myös EU:n komissiolta. Uusi standardi on nyt joka puolella suurennuslasin alla.
Hyvät poliitikot ja tavoitteet ovat tärkeitä, mutta niiden mukana eläminen on haasteellista varsinkin, kun poliitikkojen kansansuosio mitataan neljän vuoden välein eduskuntavaaleissa. Populismin vaara uhkaa paitsi vaaleissa myös vaalien välillä.
J.K. Tilisanomat-lehti on ilmestynyt 30 vuotta. Tänä aikana lehti on kehittynyt jäsentiedotteesta taloushallintoalan johtavaksi erikoisaikakauslehdeksi. Kolmenkymmenen vuosikerran kokemus taloushallinnon ammattilehden teosta luo vahvan perustan vaativien lukijoidemme hyvään palveluun myös tulevaisuudessa. Lämmin kiitos kaikille lukijoillemme osoittamastanne luottamuksesta! Pysytään ajan hermolla myös tulevaisuudessa!