Mitä talous­hallinto odottaa julkis­hallinnolta?

ääsin hiljattain valtionhallinnon ValtioExpo-tapahtumaan kertomaan, mitä odotuksia yritysten talousosastoilla ja tilitoimistoilla on julkishallinnolle. Innostuin aiheesta niin pahasti, että jatkan teemaa pääkirjoituksen muodossa. Näkökulmana ovat prosessit ja järjestelmät, koska niihin suurin osa viime vuosien isoista julkishallinnon muutoksista on liittynyt.

Yritysten ja tilitoimistojen niskaan on sälytetty viime vuosina melkoinen nippu isoja muutoksia ja niiden myötä pakollisia muutoshankkeita – maahantuonnin alv-muutos, tietosuoja-asetus, tulorekisteri, Suomi.fi ja rahanpesulainsäädännön päivitys muutamia mainitakseni. Osa muutoksista tulee EU-lainsäädännöstä, halusimme tai emme. Osa perustuu kansalliseen päätöksentekoon, jota valmistellaan eri ministeriöiden alaisissa virastoissa. Näistä ministeriöistä työ- ja elinkeinoministeriö ja valtiovarainministeriö ovat keskeisimmät taloushallinnon näkökulmasta. Niiden alla operoivat virastoina esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallitus, Verohallinto tulorekisteriyksikköineen, Digi- ja väestötietovirasto DVV sekä Valtiokonttori.

Yhdessä nämä tahot valmistelevat ja toimeenpanevat suuren joukon yrityksiin vaikuttavia isoja ja pienempiä muutoksia. Olen koettanut selvittää, onko julkishallinnon piirissä ketään, joka koordinoisi näitä hankkeita hallintoalamaisten eli yritysten näkökulmasta. Miten eri hankkeet olisi kohtuullista aikatauluttaa yritysten kannalta? Millaisia keskinäisriippuvuuksia hankkeilla on? Miten hankkeet vaikuttavat yritysten prosesseihin kokonaisuutena? En ole lukuisista yrityksistäni huolimatta saanut vastausta. Rohkenen siis väittää, että kukaan ei suunnittele muutoshankkeita kokonaisuutena yritysten näkökulmasta. Jokainen virasto ajaa omia hankkeitaan murehtimatta siitä, miten yritykset ja niiden työntekijät selviävät hankkeiden kokonaiskuormasta. Tai miettimättä sitä, millä aikataulutuksella hankkeiden yrityksille tuomat hyödyt maksimoitaisiin ja haitat minimoitaisiin. Toivoisin, että joku taho julkishallinnossa ottaisi vastuun yritysten taloushallintoon ja muuhunkin liiketoimintaan vaikuttavien muutosten koordinoinnista. Minimissään niin, että niistä edes pidettäisiin kirjaa ja tämä aikataulukartta pidettäisiin yritysten saatavilla. Eikä pitäisi olla utopiaa, että hankkeita myös suunniteltaisiin kokonaisnäkökulma huomioiden.

Miten sitten yksittäisten isojen hankkeiden osalta on mennyt? Hankkeiden monimutkaisuuteen nähden esimerkiksi tulorekisterin ja Suomi.fi:n toteutuksessa onnistuttiin varsin hyvin. Virheiden ja toimintakatkosten määrä oli hankkeiden monimutkaisuuteen nähden kohtuullinen. Suurimmat haasteet liittyivät tiedotukseen, ohjeistukseen ja neuvontaresurssien riittävyyteen. Toivon, että seuraavissa isoissa hankkeissa yritysten ja tilitoimistojen asiantuntijoita otetaan mukaan suunnitteluvaiheeseen vielä varhaisemmassa vaiheessa ja sankemmin joukoin. Toivon, että viranomaiset varaavat tiedotukseen, ohjeistukseen ja puhelinneuvontaan huomattavan määrän henkilöitä hankkeen lanseerausvaiheeseen. Myös tilitoimistojen asiantuntijakaartia on hankittavissa virkamiesporukan jatkeeksi, kun asia huolella valmistellaan. Myös testi- ja harjoitteluympäristö olisi paikallaan jokaisessa isossa järjestelmähankkeessa. Näin toiminta tulisi tutuksi jo ennen julkaisua ja virhetilanteiden selvittely olisi joustavampaa. Halukkaat voisivat tehdä tarpeensa mukaista ohjeistusta.

PS. Risujen ohella myös ruusuja. Työ- ja elinkeinoministeriö – kiitos maailman parhaista kirjanpidon menetelmäsäännöksistä! Verohallinnon rajapintatyö, loistavaa käytännön tekemistä yhdessä ohjelmistotalojen kanssa. Valtiokonttori vie verkkolaskua ja eKuittia eteenpäin myös yritysten etu mielessään – ketterästi ja aloitekykyisesti.

Kiitos näistä!