CTA Paikka

Lainvalmistelun taso – case rahanpesulaki

26.8.2008
Juha Ahvenniemi
Juha Ahvenniemi

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi eli niin sanottu rahanpesulaki tuli nopeasti voimaan 1.8.2008, kun tasavallan presidentti vahvisti lain vain kaksi viikkoa ennen sen voimaantuloa. Merkittävä uutuus tilitoimistoalan kannalta oli yrityspalveluiden tuottajia koskeva rekisteröitymisvelvollisuus Etelä-Suomen lääninhallituksen rekisteriin. Rekisteriin pääsylle on laissa omat kriteerinsä. Siksi kyse on käytännössä lupamenettelystä. Rekisteröitymisen määräaika on helmikuun alku 2009.

Taloushallintoliitto arvioi jo lain valmisteluvaiheessa ja sittemmin eduskunnan käsittelyssä hallituksen esityksen olevan epäselvän siltä osin, millaisia yrityspalveluyrityksiä lakiin sisältyvä rekisteröitymisvelvollisuus esitetyssä muodossa koskee. Liitto vaati lakiin ja vähintäänkin sen perusteluihin selkeämpää määritelmää siitä, ketä laki itse asiassa koskee.

Kysymys on siitä, koskeeko rekisteröitymisvelvollisuus kaikkia sellaisia tilitoimistoja ja muita yrityspalveluyrityksiä, jotka vain avustavat yrityksiä niiden perustamisasiakirjojen laadinnassa vai vain ns. valmiskauppaa käyviä yrityksiä vaiko pelkästään niin sanottua offshore-kauppaa käyviä yrityksiä, joita tiettävästi on yksi Suomessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rekisisröitymisvelvollisuus voisi koskea vähimmillään muutamaa yritystä tai laajimmillaan yli 4 000 yrityspalveluyritystä, lähinnä tilitoimistoa.
Nyt tämä asia jäi tulkinnalliseksi. Lain perusteluissa todetaan vain, että rekisteröitymisvelvollisuus koskee osaa tilitoimistoista, ei siis kaikkia. Tarkempaa johtolankaa ei lakiin vaatimuksista huolimatta kirjattu.

Liitto katsoi, ettei laissa voi jättää näin olennaista soveltamisalaa koskeva kysymystä pelkästään lääninhallituksen tulkinnan varaan vaan se tulee määritellä selkeämmin lailla. Eduskunnan hallintovaliokunta ei kuitenkaan nähnyt tarvetta tarkentaa hallituksen esitystä.

Kehno lainsäädännön valmistelun taso on samaan aikaan saanut vahvaa kritiikkiä muun muassa eduskunnan oikeusasiamieheltä. Kysymys on usein lain epäselvyydestä, jolloin hallintoalamaisten oikeusturva saattaa vaarantua. Sisäministeriössä valmistellussa rahanpesulaissa on luonnollisesti kysymys tärkeästä asiasta ja direktiivin implementointi täytyy hoitaa myös Suomessa direktiivin edellyttämällä tavalla. Jos kuitenkin joudutaan hakemaan rekisteröintiä vain varmuuden vuoksi epäselvän lain tai tulkinnallisten ohjeiden vuoksi on kysymys tarpeettomasta hallinto- ja lupabyrokratian kasvattamisesta.

Työ- ja elinkeinoministeriön vetämänä on samaan aikaan meneillään hanke, joka tähtää yritysten hallintobyrokratian keventämiseen 25 prosentilla muutamassa vuodessa. Epäselvät ja tulkinnalliset säännökset lisäävät byrokratiaa keskeisesti. Myös EU-tasolla pyritään luopumaan tarpeettomista lupa- ja ilmoitusmenettelyistä käymällä läpi kaikki nykyiset menettelyt.

Tällä kertaa laki ei nykymuodossaan tullut vahingossa näin muotoiltuna voimaan, koska alan edunvalvojat kiinnittivät asiaan vakavaa huomiota ja lakia olisi voitu haluttaessa täsmentää.

Syksyn mittaan nähdään, millaista selvyyttä asiaan saadaan ennen rekisteröitymisajan päättymistä. Ala käy varmasti vakavaa keskustelua aiheesta valvontaviranomaisten kanssa. Onnettominta olisi, jos yritykset joutuisivat lain epäselvyydestä johtuen ilmoittautumaan rekisteriin turhaan, vain varmuuden vuoksi. Yritysten kannalta on kuitenkin kyse puuttumisesta hallitusmuodolla turvattuun elinkeinovapauteen; lakien tulisi varsinkin silloin olla kristallinkirkkaat eikä aiheuttaa – kuten nyt – monia tulkintoja.

 

PääkirjoitusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki