Hallitusohjelma ja yritystalouden arki

Nykyisen hallituksen nelivuotinen elinkaari lähestyy vääjäämättä päätöstään.  Ottamatta kantaa aiempien hallitusten aikaansaannoksiin, uudelle tulevalle hallitukselle jää tehtäväksi iso savotta. 

Maamme talouden mittarit ovat lohduttomat: Suomella on maailman korkeimpiin kuuluva veroaste ja Suomi velkaantuu edelleen hyvää vauhtia. Meillä on  euroalueen suurin julkinen sektori, jonka yli 57 prosentin osuus bruttokansantuotteesta edelleen vain kasvaa. Lohduton tilanne pakottaa uuden hallituksen arvioimaan normaalia perusteellisemmin yritystoiminnan kilpailukykyä ja sen toimintaedellytyksiä, jotta työllisyyttä ja kasvua saadaan vihdoin aikaan.

Hyvällä taloudenpidolla sekä asiantuntevalla ja tehokkaalla talousohjauksella voidaan vaikuttaa yritysten pärjäämiseen kovassa ­kilpailuympäristössä. Tämä koskee kaikenkokoisia yrityksiä, joskin eniten potentiaalia löytyy pk-yrityksistä. 

Maan hallituksen rooteliin tässä savotassa kuuluu taata yritysten terve toiminta­ympäristö. Soisi tulevan hallitusohjelman laatijoiden nyt miettivän populististen yksityiskohtien sijaan erityisen tiiviisti yritysten toimintaan vaikuttavia asioita.

Esimerkiksi uusi kirjanpitolainsäädäntö luo talousasioiden hoitamisen perustan kaikelle yritystoiminnalle. Lainsäädännön tulee aidosti ohjata yritystalouden hoitoa hyvien käytänteiden suuntaan. 

Suomi ei ole kuulunut edelläkävijöiden joukkoon taloushallinnon digitalisoitumisen edistäjänä. Talousraporttien, mukaan lukien tilinpäätösten, muuttaminen sähköiseen rakenteelliseen muotoon työ hyötyjä kaikille osapuolille. Digitaalisen tiedon prosessointi tehostaa  sekä tiedon tuottajien että tiedon hyväksikäyttäjien työtä. 

Yritysten verotuksessa ja verotusmenettelyssä on myös koko joukko asioita, jotka kaipaavat kohennusta. Tulolähdejaon uudelleenarviointi, verotusmenettelyn viivästysseuraamukset ja veronkorotukset sekä niiden kohtuullistaminen ja yritys- ja pääomaverojärjestelmän kannustavuuden kehittäminen ovat asioita, jotka odottavat uudistajiaan.

Työnantajavelvoitteet ja erityisesti palkka­hallinto on todettu yhdeksi eniten hallinnollista taakkaa aiheuttavaksi osa-alueeksi. Menetelmät  ja lainsäädäntöbyrokratia kaipaavat tuuletusta. Työlainsäädännön käsiteviidakko on uskomaton puhumattakaan satojen työehtosopimusten – sinänsä työmarkkinajärjestöjen pelikenttää – moninaisista terminologisista eroista. Myös palkka­hallinnon digitalisointitalkoissa maan hallituksen tulisi olla mukana. 

Nämä olivat esimerkkejä taloushallintoalan tarpeista näin alkajaisiksi. Ei riitä, että ratkaisut näyttävät hyviltä. Niiden on oltava hyviä myös arjessa. Käytännön asian­tuntemukselle luulisi olevan tässä kohtaa kysyntää.