Vastuuta vai valtaa?

Olet vastuussa omasta terveydestäsi!

– Älä nyt sinäkin painosta. Minulla on vastuita jo ennestäänkin ahdinkoon asti.

– Entä jos sanoisin saman toisin: sinulla on valtaa omaan hyvinvointiisi, valtavasti valtaa. Miltä se kuulostaisi?

Valta ja vastuu voidaan määritellä monella tavalla, mutta kokeillaanpa paria määritelmää. Henkilöllä on vastuu jostakin teosta, kun hän on aikonut tätä tekoa ja aiheuttanut sen. Valta taas on kyky tehdä tai toimia tai aikaansaada jotakin. Vastuuta ei voi olla ilman valtaa.

Ihmistä keinuttaa tahto valtaan. Paavo Haavikon mukaan ”kaikki tosi herkut ovat raakoja: lohi, osterit ja valta”. On kuitenkin olemassa vallan muotoja, joissa ei ole raakuuden häivettä; valtaa ei tavoitella toisten yli. Valta oman elämän parantamiseen on rakentavaa ja rauhallista. On turha kutsua vastuuksi sellaista, mikä on silkkaa vaikutusvaltaa, runsaita mahdollisuuksia pulputen.

Kun vallan huumassa aloittaa elämänsä muuttamisen, voi aluksi valita itselleen mieleisen lauseen kahdesta seuraavasta, joita psykologi Jonathan Haidt ehdottaa.

”Ole kaikkea mitä voisit olla.”

”Ole uskollinen omalle itsellesi.”

Kumpi miellyttää enemmän? Ensimmäistä lausetta voidaan ryydittää vanhalla helvetin määritelmällä: helvetissä saat tietää, mitä sinusta olisi voinut tulla. On siis viisasta kehittää niin monia kykyjä ja taitoja kuin lyhyen ihmiselämän aikana ehtii. Kakkoslause sisältää sen, että ihmisen tulee olla aito, oma itsensä. Hän kelpaa juuri sellaisena kuin nyt on.

Kun tavoittelee kasvavaa hyvinvointia, valitsee lauseen yksi. Latinankielen potentia merkitsee valtaa, voimaa ja kykyä. Oman potentiaalin toteuttaminen on juuri valtansa käyttämistä.
Kun kuntokoulu mainostaa itseään lauseella ”tule sellaisena kuin olet”, piiloviesti on se, että ihminen lähtee erilaisena kuin tuli. Kuntoilijalle kehittyy muskeleita ja energiaa, joita ei ennen ollut. Hän on luonut persoonallisuuteensa uusia ulottuvuuksia.

Kun henkilöstönkehittäjät kannustavat työntekijöitä uuden oppimiseen, he kohtaavat usein sanatonta vastarintaa, jonka ytimessä on lause kaksi: Miksi meidän ei anneta vain olla? Miksi on pakko aina muuttua toisenlaiseksi? Tässä kohtaa hätääntynyt HR-väki saattaa viitata ulkoisista vaatimuksista syntyviin velvollisuuksiin ja vastuisiin. Jotta pysyttäisiin kilpailijoiden tahdissa tai kirittäisiin ohi, on hankittava nämä uudet kyvyt. Kannattaisiko vastuiden sijasta tarjota valtaa? Kun ihminen hankkii itselleen uusia valmiuksia, ne ovat jatkossa käytettävissä muuallakin kuin tämänhetkisessä työpaikassa. Ne ovat tulosta yksilön vallasta, ja ne antavat valtaa tulevaisuudessakin.

Tyytymisen kannattajat sanovat, että se vasta valtaa onkin, kun ei tarvitse muuttua ja mukautua. Jos on löytänyt sateenkaaren pään, miksi enää tavoittelisi muuta? Ihmisellä onkin kaikki valta valita elämänfilosofiansa. Kunhan muistaa, että vanhemmiten ihmistä tuppaa kaduttamaan kaikki se, mitä ei tullut tehdyksi. Ehkä aito ihminen onkin kokeileva ja leikkivä, tulvillaan nuppuja kuin keväinen luonto.