Toivo ja joutsenet

Toivo on riski, joka pitää ottaa, sanoi kirjailija Georges Bernanos. Hän tarkoitti itse asiassa epävarmuutta, koska unelmien toteutumisen todennäköisyys ei useinkaan ole tiedossa.  Yhtä kaikki: ankarinakaan aikoina turvallisuuden haku ei saa nitistää uusiin mahdollisuuksiin tarttumista.

Tuntemattomat epävarmuudet – Nassim Nicholas Talebin mustat joutsenet – ovat erittäin epätodennäköisiä tapahtumia, joita on jokseenkin mahdoton ennustaa ja joilla on valtava vaikutus. Jälkeenpäin keksimme näille tapahtumille selityksiä saadaksemme ne vaikuttamaan ennustettavilta.

Mustat joutsenet voivat olla hyödyllisiä siivekkäitä, mutta tulemme suhtautuneeksi niihin eri tavoin. Jokainen ihminen suosii epävarmuutta ja riskiä eri määrissä: toiset ovat riskin rakastajia ja toiset sen kaihtajia. Miksi yksi ryhtyy hullunrohkeisiin hankkeisiin ja toinen pelaa mielestään varman päälle?

Oma suhde riskiin voi muuttua ryhmän vaikutuksesta. Jos on jäsenenä huonosti toimivassa ryhmässä, ryhmän polarisaatio muuttaa koko ryhmän suhdetta riskinottoon. Riskin arviointi voi polarisoitua kumpaan suuntaan tahansa: ryhmä voi muuttua joko riskinottajaksi tai riskinkaihtajaksi. Jos ryhmässä on ihmisiä, jotka kaihtavat riskiä, heistä voi keskustelun jälkeen tulla entistä varovaisempia. Riskinottajista voi sukeutua entistä riskihakuisempaa väkeä.

Yksilötasolla omat aivomme huijaavat meitä. Esimerkiksi ajattelumme vahvistusharha saa meidät hamuamaan informaatiota, joka vahvistaa ennakkokäsityksiämme, olivatpa tosiasiat mitkä tahansa.

Ihmislaji huomaa nopeasti ja vaistonvaraisesti negatiiviset asiat ja asettaa niille suuren painon. Yksilöillä on taipumus kokea tappiot merkittävämmiksi asioiksi kuin vastaavan suuruiset voitot. Menettämisen pelossa ihmiset eivät halua tehdä niitäkään muutoksia, jotka olisivat heille hyväksi.

Lisäksi ihmiset ovat taipuvaisia salaamaan huomaamiaan riskitekijöitä, jos ovat itse niitä aiheuttaneet tai eivät tiedä, miten niitä pitäisi käsitellä.

Käsillä olevien asioiden painottaminen saa ihmiset huolestumaan sellaisesta, mikä parastaikaa on läheisesti läsnä heidän omassa elämässään. He arvioivat riskin todennäköisyyttä sen perusteella, miten helposti esimerkkejä tulee mieleen. Tutun tuntuiset riskit vaikuttavat varteenotettavilta, kun taas etäisiksi koetut riskit mielletään vähemmän vakaviksi. Esimerkiksi vakuutuksia halutaan ottaa läheltä koettujen viimeaikaisten riskien kattamiseen.

Yli keskitason -efekti puolestaan saa ihmiset luottamaan liikaa omiin kykyihinsä ja osaamiseensa: he uskovat onnistuvansa riskialttiissa tilanteessa, jossa muut eivät pärjäisi. Liiallisen itsevarmuuden harha toimii samaan suuntaan. Varsinkin asiantuntijat saattavat sortua suuren luokan riskinottoon siksi, että uskovat ylivertaiseen tietämykseensä.

Toivo ei ole strategia, tietää vanha viisaus. Toiveikas mieliala auttaa kuitenkin nappaamaan heikot signaalit toiminnan uudistamiseksi. Vaaralliset mustat joutsenet vaativat valpasta reagointia, mutta niin vaativat uudet mahdollisuudetkin. Oikealla hetkellä on noustava lentoon.

Maija-Riitta Ollila (Twitter: @Mrollila) on luennoitsija ja tietokirjailija, joka harsii kokoon maailmankuvaa erityistieteiden aineksista.