Tilinpäätöksen illuusio

Vuosi vaihtuu joulukuun viimisen ja tammikuun ensimmäisen päivän välisenä yönä, vaikka eihän silloin mikään oikeasti pääty eikä ala, kysymyksessä on pelkkä ajanlaskuun liittyvä sopimus..

Silti uuden vuoden alkamisessa on oma taikansa. Illuusio vanhan nollaamisesta ja puhtaalta pöydältä aloittamisesta. Vähän niin kuin tilikausissa: valheellinen tunne siitä, että minkä taakseen on jättänyt, sitä ei enää koskaan tarvitse edestään löytää.

Joka puolelta vastaan tulevat laihdutusvinkit eivät johdu ainoastaan joulun mässäilyistä vaan kuvitelmasta, että vuodenvaihde on uusien alkujen aikaa. Silloin on helppo tehdä hyviä päätöksiä ja antaa suuria lupauksia.

Vuoden vaihtuminen keskellä talvea on vanha roomalainen tapa. Taitekohta tuntuu ennen kaikkea valon määrässä, kun päivä alkaa pidentyä.

Ikiaikainen suomalainen vuodenvaihde on ollut syksyllä. Kun sato on saatu korjattua, alkaa vuodenkierto alusta. Monet muinaisten suomalaisten vuodenvaihteen eli kekrin juhlaperinteistä siirtyivät kristinuskon myötä vakiintuneen joulun tapoihin, esimerkiksi palvelusväen pitkät vapaat, yötä myöten syöminen sekä piirileikit.

Kouluvuosikin alkaa syksyllä eikä kalenterivuoden vaihtuessa. Se on muistuma vanhasta suomalaisesta vuodenvaihteesta. Jos yhtään seuraa luontoa, on aika luontevaa ajatella juuri syksyä vanhan kuolemisen ja uuden alkamisen aikana. Myös juutalaisen kalenterin vuosi vaihtuu syksyllä.

Työskentelen yksityisyrittäjänä, ja yhden miehen yhtiössäni tilikausi on sama kuin kalenterivuosi. Firman vuosi vaihtuu yhtäältä ilotulitusrakettien paukkuessa, mutta toisaalta se varsinainen uusi alku ainakin omissa mielikuvissani sijoittuu vasta tilinpäätöksen valmistumiseen. Takarajana siis lain edellyttämä neljä kuukautta tilikauden päättymisestä eli käytännössä vappuaatto.

Eikä se kevätkään ole huono aika uuden vuoden juhlimiseen. Sehän on kylvöaikaa. Luonnon heräilemisen aikaa. Itse asiassa ammoiset babylonialaiset, jotka eivät olleet ollenkaan hullumpaa sakkia, aloittivat vuotensa kevätpäiväntasauksesta, siis maaliskuun lopulla. Muinaiset egyptiläiset taas viettivät vuodenvaihdetta kesäpäivänseisauksena, siis kesäkuun 20. päivän tienoilla. He taisivat olla enemmän juhannus- kuin jouluihmisiä.

Minä pidän tilinpäätöksestä. Ja varsinkin, kun olen antanut yritykseni talousasiat ammattilaisen hoidettavaksi, voin tykätä tilinpäätöksestä vaivattomasti. Olkoon vaan vaikka millainen illuusio, tilinpäätösillallista seuraava päivä tuntuu aidosti kokonaan uudelta. Entinen on mennyt, siitä ei tarvitse enää murehtia, uusi aika on alkanut. Potentiaalisesti hieno vuosi on edessä.

Kunpa oppisi oikeasti sellaista asennoitumista elämään, joka elää vanhassa luostarihurskaudessa. Illan tullen munkit ja nunnat ovat kammiossaan asettuneet yöpuulle ruumisarkkuun, joka on valmiina odottamassa lopullista käyttötarvettaan. Ennen sitä se saa palvella vuoteena. Jos siitä arkusta on aamulla herännyt, on se tuntunut silkalta armolta, mitä jokainen uusi päivä toden totta onkin. Ei ainoastaan jokainen uusi vuosi vaan jokainen uusi päivä.

Puhtaalta pöydältä aloittamisen ei tarvitse olla mikään illuusio. Kysymys on asennoitumisesta.