Pulina jatkukoon!

Joka ainoan vaalin jälkeen joku toteaa: “kansa on puhunut, pulinat pois.” Lause ei sovellu moderniin demokratiaan eikä varsinkaan työyhteisöihin.

Demokratian paradoksi sanoo, että äänestyksen jälkeen vähemmistön on mukauduttava enemmistön tahtoon. Toiminnan tasolla näin tehdäänkin, koska muuten ei synny linjakasta tekemistä. Pulinan lopettaminen on kokonaan eri asia. Myös vähemmistöön jääneet ovat kansaa, jolla on oikeus pulista innokkaasti.

Pulinademokratialle on hienompikin nimi: deliberatiivinen eli keskusteleva demokratia. Pulinasta jalostuu dialogi, jossa kehitetään uusia ratkaisuja havaittuihin epäkohtiin. Kukaan ei tunne jääneensä syrjään, koska ovi uuden kehittämiseen on kaikille avoinna.

Jotta pulisemisessa olisi tolkkua, pulisijan tulee saada ajantasaista luotettavaa tietoa organisaation asioista. Pulinasta tulee joutavanpäiväistä höpinää, jos se ei koske oikeita asioita.

Yrityksessä hyödyllinen pulisija on vastuunkantaja. Hänellä on paljon autonomiaa omassa työssään, ja suuren vapauden mukana tulee suuri vastuu. Pulisija tietää, että keskusteluilmapiiri on hänen vallassaan: hän ilmaisee asiansa avoimesti ja kunnioittavasti.

Joskus olisi mukava päästellä höyryjä pulisemalla, mutta olisiko lenkkipolku tai punttisali parempi paikka tunteiden purkamiseen? Pulisija kysyy itseltään, mitä oma puhuminen vaikuttaa muiden tunteisiin ja ajatuksiin. Haluanko koko ympäröivän yhteisön sortuvan mielimurteisiin ja pessimismiin?

Puliseminen ei motivoi, jos kukaan ei kuuntele. Jos vain äänekkäimpiä kuunnellaan, pieniääniset jäävät kuulematta, vaikka heillä olisi loistavaa sanottavaa. Harvasanaisuus on perinteisesti suomalainen hyve, koska uskotaan, että punnitut sanat putoilevat harvakseltaan. Voivat ne putoilla tiuhaankin, jos puhumisesta palkitaan kuuntelemisella.

Missä pulina taukoaa, siinä ongelmat alkavat versoa.

Pulina on pienten yritysten valtti, kun se osataan hyödyntää. Kun kaikki tuntevat toisensa, toiminta on kaikille läpinäkyvää. Uskalletaan puhua pelotta ja avoimesti. Jokainen ymmärtää bisneksen tarpeet ja osallistuu strategiseen pohdintaan. Näin organisaatio on parhaimmillaan itseohjautuva. Se on ketterä reagoimaan ulkomaailman muutoksiin, koska kaikkien erilaiset kokemukset hyödynnetään. Yritys kehittyy, kun huomataan kysyä uudenlaisia, olennaisia kysymyksiä. (Tämän koneet osaavat huonosti, jos ollenkaan.)

”Missä järki loppuu, siinä alkaa väkivalta.” Sanontaa mukaillen väittäisin: missä pulina taukoaa, siinä ongelmat alkavat versoa. Innokkaasti keskustelevan ja osallistuvan joukkueen johtaminen on joskus kaoottista, aina haastavaa. Hyödyt ovat kuitenkin haittoja suuremmat. Pulisemisen tarkoitus on luoda osallisuutta, yhteisyyttä ja sitoutumista yhteiseen tekemiseen. Kun yhteinen pulina loppuu, vetäydytään kuppikuntien hiljaisuuteen ja salaisuuden verhon taa.

Entä jos työskentelee yksinään? Kun hiljentyy kuuntelemaan, pään sisältä kuuluu valtavaa pulinaa.