Pienistä puroista se hallinnollinen taakka syntyy
Rohkenen sanoa, että mielestäni tulorekisteri oli kaikkine valuvikoineenkin tarpeellinen, ellei peräti välttämätön hanke. Kun ilmoittaminen saadaan kuntoon, Verohallinnolla on käytössään ajantasaisesti yksityiskohtainen tieto jokaisesta palkanmaksusta. Kuka on maksanut kenelle ja koska ja mitä ja niin poispäin. Ja tätä tietoa Verohallinto voi sitten filtteröidä, sortata, louhia, jalostaa ja analysoida – vaikkapa verotarkastuksen pohjatiedoksi.
Tulorekisteristä säädettiin Laissa tulotietojärjestelmästä. Kun virkamies lähti tätä lakia innoissaan kirjoittamaan, ei välttämättä ollut enää mielessä Asetus oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä, vaikka sekin oli niinkin tuore kuin joulukuulta 2016. Tämän asetuksen neljäs pykälä määrää edelleen pitämään jokaisesta palkansaajasta palkkakorttia. Palkkakorttiin on säädetty kirjoitettavaksi niin monia eri tietoja, että tälle pakinalle varattu tila ei anna myöten niitä kopioida. Mutta te palkanlaskijat tiedätte. Samainen asetus muistaa palkanlaskijaa lisääkin: tulee laatia palkkalista ja palkkakirjanpidon yhdistelmä ja niissäkin on vino pino pakollisia tietoja. Näissä listoissa sitten säilytetään ihan samaa tietoa samoista palkanmaksuista kussakin listassa vähän eri muodossa ja järjestyksessä. Ja niitä pitää arkistoida osana kirjanpitoaineistoa.
Suomen edistyksellisessä kirjanpitolainsäädännössä lakattiin vaatimasta tällaisia turhanpäiväisiä listauksia jo viime vuosituhannella. Riittää että kirjanpitoaineisto on tallessa ja audit trail toimii. Verolainsäädäntöön ne kuitenkin jätettiin, ilmeisesti helpottamaan verotarkastajan elämää. Mutta sanokaa arvoisa verolakienvalmistelijaviranomainen ministeriössä tai Verohallinnossa – mihin te näitä listoja vielä tarvitsette? Teillä on kaikki samat tiedot hallussanne tulorekisterissä ja voitte listata ne ihan miten tarvitsette. Ei tullut mieleen kumota noita asetuksen turhanpäiväisiä listavaatimuksia? Asiasta on muutamaan kertaan muistutettu ja ehkä ensi vuosituhannella asia on korjaantunut.
Mielestäni tulorekisteri oli kaikkine valuvikoineenkin tarpeellinen, ellei peräti välttämätön hanke.
Jokunen vuosi sitten tilitoimistojen iloksi säädettiin Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä – tuttujen kesken rahanpesulaki. Lain 3:2 pykälä säätää asiakkaan tuntemistiedoista ja niiden säilyttämisestä. Tämän säädöksen innoittamana tilitoimistot ottavat nyt kopioita tuttujen asiakkaidensa passeista tai hankkivat tietojärjestelmiä, joissa naapurin putkiyrittäjä Pertti tunnistetaan vahvan sähköisen tunnistamisen keinoin. Muistamme kuitenkin myös, että viime vuonna tai viimeistään ensi vuonna jokaisen tilitoimiston jokainen asiakasyrittäjä antaa tilitoimistolleen Suomi.fi-valtuutuksen. Tällöin hänet tunnistetaan vahvan sähköisen tunnistuksen avulla. Että jos siellä Suomi.fissä näytettäisiin, että nimenomaan toimitusjohtaja Teppo on antanut tilitoimistolleen Tepon Korjaamo Oy:n nimenkirjoittajana valtuuden Veroasioiden hoito, niin siinähän olisi sitten samalla tullut hoidettua tuo asiakkaan edustajan tunnistaminen – vaivatta ja ilmaiseksi. Mutta ei tietenkään – eihän siellä Suomi.fissä voi sitä valtuutuksen antajan nimeä näyttää. On sitä tietenkin viranomaiselle ehdotettu. Mutta ehkä jossain paremmassa maailmassa.
Että näin se syntyy vahingossa se hallinnollinen taakka. Ja nämäkin taakat luotiin porvarillisen ja yrittäjäystävällisen norminpurkuhallituksen aikana. Laittakaas arvon veljet ja sisaret lisää esimerkkejä Tilisanomien verkkosivujen kommenttiosiossa. Parhaimman (pahimman) esimerkin kirjoittajalle lähetämme palkinnoksi pullon tervasaippuaa ja sopivan 1970-lukulaisen poliitikon omaelämänkerran!
