Oikea ja vaara
Ei, otsikossa ei ole painovirhettä. Se ilmaisee yhden tavan määritellä väärät teot: on väärin aiheuttaa vaaraa. Kaikki elävä pyrkii parhaansa mukaan säilyttämään elämänsä, joten vaaran välttäminen on myös ihmisen tehdasasetuksissa. Joka päivä keskustelemme kodeissa, työpaikoilla ja yhteiskunnissa siitä, mikä on vaarallista, ja miten vaara voidaan välttää.
Suurpedot väijyvät vain harvoja työmatkalaisia, joten olemme varsin erimielisiä nykyisistä, abstrakteista vaaran aiheuttajista. Kuuman kesän jälkeen on havahduttu ilmastonmuutoksen uhkaan uudella tavalla, koska hitaasti etenevä ilmiö tuntui yhtäkkiä konkreettiselta. Elon Muskin mielestä tekoälyn kehitys on ihmiskunnan suurin uhka, mutta on vaikea hahmottaa ilmiön mahdollisuuksia ja vaaratekijöitä täsmällisesti. Jonkun mielestä kiristynyt kansainvälinen ilmapiiri tuottaa suurimman vaaran.
Vaaroista puhuttaessa ihmiset tuntuvat jakautuvan kahteen leiriin: turvallisuus- ja vapaushakuisiin. Turvallisuuden tavoittelu johtaa kasvavaan kontrollin tarpeeseen. Vladimir Iljitš Lenin ilmaisi asian ytimekkäästi: ”luottamus hyvä, kontrolli parempi”. Vapaushakuiset ovatkin huolissaan juuri yksilöiden autonomian jatkuvasta kapenemisesta kontrollin kasvaessa. Yhteiskunnat pitäisi rakentaa nimenomaan luottamuksen varaan. Digimaailma kaikkine mahdollisuuksineen ei toimi ilman luottamusta.
Yritysten strategian tekijät pohtivat jatkuvasti, miten suurella riskillä uusia bisnesmahdollisuuksia kannattaa tavoitella. Yksimielisyyteen on taaskin vaikea päästä, koska on vaikea ennustaa, mikä on erilaisten tapahtumien todennäköisyys tulevaisuudessa. Paikalleenkaan ei voi jäädä, kun muut menevät menojaan.
Joskus suurin vaara piilee siinä, ettei tehdä mitään.
Joskus suurin vaara piilee siinä, ettei tehdä mitään. Etiikassa tekemättä jättäminenkin on teko. Liekö luterilainen hurskausihanne vaikuttanut siihen, että tuntuu turvallisimmalta olla toimimatta? Kymmenen käskyäkin alkavat sanalla ’älä’. Nyt on kuitenkin turvallisuuden nimissä toimittava. Omalla hoidettavien asioiden listallani ylimpänä ovat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato. Ne uhkaavat ihmiselämää yhtä lailla kuin kaikkea muutakin elämää maapallolla.
Vaaran välttämiseen liittyy merkillinen paradoksi: on lakattava pelkäämästä, jotta voisi toimia. Suurten uhkien torjuminen edellyttää laajaa kansainvälistä ja monenkeskistä yhteistyötä. Jos peloissamme eristäydymme ja vetäydymme, emme kykene yhdistämään voimiamme. Jäämme poteroihimme väistämään pieniä vaaroja, kun suuret vaarat huomaamattamme toteutuvat. Toinenkin paradoksi ilmenee: jotta voisimme kontrolloida ei-toivottuja tapahtumia, meidän on voitava luottaa toisiin ihmisiin.
Jatkuvassa keskustelussa haemme turvallisuuden ja vapauden oikeaa suhdetta. Yhteiskunnallinen sääntely on välttämätön kontrollin muoto monissa yhteyksissä. Henkilökohtaisissa valinnoissa taidan kallistua vapausarvon puoleen. Perustelun ilmaisee psykoanalyytikko Clarissa Pinkola Estés: ”Jos elämää kovin paljon kontrolloi, jää lopulta hyvin vähän kontrolloitavaa”.
Maija-Riitta Ollila
Twitter: @Mrollila
