Ennen oli paremmin – nyt mikään ei riitä
Pakinoitsija Knapsu vietti lapsuutensa 1970-luvulla elementtilähiössä Vantaan Martinlaaksossa. Kerrostalopiha oli täynnä poikia ja tyttöjä. Jonkun isä tai äiti oli johtaja, toisen poliisi. Oli tehdastyöläisiä, toimittaja ja professori. Asujaimisto oli siis sosioekonomisesti monenkirjavaa.
Pihalla ja koulussa kaikilla oli jonkin sortin ulkoiluvaatteet – kauhean näköiset, kun vanhoja kuvia nyt katselee. Ketään ei kuitenkaan asiasta kiusattu, ei edes sitä, jonka äiti pakotti käyttämään Marimekon vaatteita. Yleisesti ottaen oltiin aika tyytyväisiä siihen mitä itsellä oli, eikä muita juuri kadehdittu tai ylenkatsottu. Olihan kaikilla elämä kuitenkin aineellisesti aika kurjaa nykymittapuulla.
Toista se on nykypäivänä, ainakin Espoossa. Mikään ei riitä. Kersoilla pitää olla Palacen tai Supremen vaatteet. Jos ei ole, katsotaan nenävartta pitkin. Ei riitä enää edes Vansit tai Adidakset. Pikku prinsessoille ja keisaripojille pitää olla oikeat merkkivaatteet, oikeat harrasteet ja oikeat matkakohteet. Sääliksi käy niitä lapsia, jotka eivät näissä kisoissa pärjää.
Miten tämä asia sitten liittyy talouteen ja taloushallintoon? Miksi en pakinoi tästä Vauva-lehden keskustelupalstalla? Koska tämä sama ilmiö vallitsee myös taloudessa.
Helsingin pörssin painorajoitettu indeksi on kohonnut 1970-luvun puolivälistä tähän päivään inflaatiokorjattuna yli kymmenkertaiseksi. Pörssiyhtiöt takovat melkein ennätystuloksia. Ja silti ollaan taas painamassa paniikkinappulaa ja pörssikurssit vaappuvat alas. Ei riitä mikään, ei.
Viedäänpä asiaa yleisestä yksityiseen. Vuonna 1973 Pohjoismaiden Yhdyspankin vuosivoitto oli 31,3 miljoonaa markkaa eli 5,3 miljoonaa euroa. Vähältä tuntuu nykysilmin, mutta silti pääjohtaja Mika Tiivola kehtasi kirjoittaa vuosikertomukseen ”vallinneet olosuhteet huomioon ottaen pankin tulosta viime vuodelta on pidettävä tyydyttävänä”. Vallinneita olosuhteita olivat vuonna 1973 muun muassa öljykriisi ja valtoimenaan laukannut inflaatio. Ja tuonkin tuloksen tekemiseen tarvittiin kokonaista 4835 henkilöä ”varsinaista pankkihenkilökuntaa” eli 4835 kassaneitiä tai kamreeria.
Pohjoismainen yhdyspankin eli PYPin jälkeläisen Nordean liikevoitto vuodelta 2018 oli puolestaan 3 953 miljoonaa euroa. Ajatteliko toimitusjohtaja Casper von Koskull, että eipä hullumpaa? Lagom? That will do? En tiedä, kun en miestä tunne, mutta hän lausui pörssitiedotteessa sen sijaan: ”Vuoden 2018 tulos ei silti vastaa tavoitettamme.” Ei siis ollut kyllin hyvä. Suurta omistajaa edustava aktivistisijoittaja Christer Gardell pirskoi vielä suolaa haavoihin. ”Anteeksipyyntöjen aika on ohi. Nyt johdon ja hallituksen on tartuttava toimeen.” Jo edellistä osavuosikatsausta oli suurimman osakkeenomistajan edustaja Kari Stadigh ehtinyt luonnehtia pohjanoteeraukseksi.
Ei ole helppoa Casperin ja muiden elämä.
Ehkä Casperia nyt kiusataan hänen hiekkalaatikollaan? Ehkä isot pojat SEBiltä ja Handelsbankenilta huutelevat nyt Casperille pilkkahuutoja? Ja analyytikot, pörssitoimittajat ja muut hännystelijät komppaavat ivallisesti?
Ei ole helppoa Casperin ja muiden elämä, jos kaiken pitää kasvaa, olla entistä paremmin ja mikään ei riitä. Suomessa hedelmällisyysluku on nyt 1,49 eikä se useimmissa muissa kehittyneissä maissa ole merkittävästi suurempi. Suomessa siis keskimääräinen kahden hengen pariskunta tuottaa maailmaan keskimäärin 1,49 jälkeläistä. Tämä tarkoittaa sitä, että väki alkaa vähetä, mikä sinällään ilahduttaa linkolalaisuuteen taipuvaista ja automaatiouskoista pakinoitsijaa. Mutta ei se kansantaloudelle ja yritystaloudelle hyvää tee.
Tuloskasvua nauttivat jatkossa vain harvat ja valitut. Ehkä on syytä palata ajattelussa 1970-luvulle. Että se harmaa talousarki on ihan ok. Että ei sillä naapurillakaan sen kummemmin mene. Eikä enää ressata niin kauhiasti.
Ps. Perspektiiviä kaiken suhteellisuudesta saa sijoittajaguru Kim Lindströmin kirjoituksesta ”Sata vuotta vuoristorataa Helsingin pörssissä”. Saat sen googlattua esimerkiksi hakusanoilla ”vuoristorata pörssi”. Luettuasi kirjoituksen voit kysyä sijoitusta tai taloushistoriaa harrastavilta tuttaviltasi kompakysymyksen. Milloin Suomen inflaatiokorjattu pörssi-indeksi oli huipussaan? Viiden pisteen vinkki: Nokia ei tehnyt silloin matkapuhelimia.
