Joulukauppaa

11.12.2012
Jaakko Heinimäki
Jaakko Heinimäki

Olenko tullut vanhaksi, liikunko väärissä piireissä vai ovatko ajat muuttuneet, sillä en muista hetkeen aikaan kuulleeni kauhistelua joulun kaupallistumisesta. Kun jotenkin tuntuu, että parikymmentä vuotta sitten siitä puhuivat kaikki. Ehkä kyse on siitä, että olin silloin kolmekymppinen. Ehkä kolmekymppiset moittivat joulua edelleenkin kulutuksen juhlaksi.Monen suomalaisyrityksen ja monen toimialan kannalta joulu on elintärkeä. Esimerkiksi oma alani, kirjallisuuden, elinvoima riippuu joulumyynnistä. Noin neljännes vuoden kirjoista myydään parin viikon aikana joulukuussa. Jos sitä paria viikkoa ja kassavirran neljännestä ei olisi, näyttäisi koko ala toisenlaiselta.Vielä kriittisempää aikaa joulu on lelukaupalle. Joulun aikaan myydään Suomessa kolme neljäsosaa koko vuoden leluista.Ja on se joulu toisenkin alani, siis papin hommien, kannalta aika tärkeä juhla. Jouluaatto on kirkkopyhistä kaikkein suosituin.Jouluna on tapana jakaa lahjoja. Tuolla tavalla on jouluakin vanhemmat juuret, sillä antiikin Rooman saturnalia-juhlaan liittyi pienten lahjojen antaminen. Kun kristinuskosta tuli Rooman imperiumin uskonto, vanhoja hyviksi havaittuja juhlia ei heitetty menemään, vaikka ne olisivat olleet kuinka pakanallisia, niiden viettämistä jatkettiin, mutta juhlille ja juhlaperinteille etsittiin uutta tulkintaa kristinuskosta.Muinaisten roomalaisten saturnalia-juhlassa poltettiin myös kynttilöitä, syötiin siirapilla, pippurilla ja kanelilla maustettuja possun muotoisia pikkuleipiä sekä leikittiin piirileikkejä.Joululahjojen jakamisen raamatullinen esikuva on itämaan tietäjien Jeesus-lapselle tuomissa kalliissa lahjoissa: kullassa, suitsukkeessa ja mirhassa.Yleensä ajatellaan, että tietäjiä oli kolme. Heidän lukumääräänsä ei kuitenkaan Raamatussa kerrota, se on päätelty lahjojen määrästä. Myöhempi perimätieto antaa tietäjille myös nimet. He olivat Kaspar, Melkior ja Baltasar. Kaspar kuvataan yleensä sileäleukaiseksi nuorukaiseksi, Melkior pitkäpartaiseksi vanhukseksi ja Baltasar mustaihoiseksi. Hän on se tiernapojista tuttu murjaanien kuningas.Vanhan kristillisen opetuksen mukaan tietäjien lahjoilla oli syvällinen symbolinen merkitys: vastasyntynyt Jeesus sai kultaa siksi, että hän on kuningas, suitsuke taas viittasi hänen jumaluuteensa ja mirha hänen ihmisyyteensä.Kulta on vallan ja rikkauden symboli, suitsuketta taas käytettiin temppelissä jumalanpalveluksissa. Mirha puolestaan on mirhapuun (Commiphora abyssinica) hartsia, jota antiikin aikana käytettiin lääkkeisiin, voiteisiin ja hajuvesiin. Sitä käytettiin myös ruumiiden palsamointiin. Niinpä mirhassa on nähty myös viittaus ristinkuolemaan.Keskiaikainen selitys tietäjien lahjoille on arkisempi: tietäjät toivat kultaa, koska Jeesuksen perhe oli köyhä, suitsuketta häivyttämään tallin hajuja ja mirhaa lääkkeeksi vastasyntyneelle.Myöhemmin joululahjabisnekseen on sotkeutunut myös joulupukki, jonka hahmossa puolestaan yhdistyy muinainen skandinaavinen sarvipääpukki ja vanha kristillinen pyhimys, pyhä Nikolaus. Erään legendan mukaan Nikolaus auttoi köyhää perhettä pudottamalla heille katolta rahanyytin. Siksi monet uskovat edelleen, että joulupukki eli Santa Claus pudottaa lahjansa katolta, usein savupiippua hyväkseen käyttäen.Olisiko tässä yksi tapa antaa joululahjoja: avun tarpeessa olevien jeesaaminen. Jaakko Heinimäki 

NäkökulmiaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki