Acedia Oy

Yksi keskiajan seitsemästä kuolemansynnistä on niin hankala suomennettava, että yleensä se suomennetaan väärin. Sama tosin pätee muihinkin kieliin kääntämisessä. Latinaksi tuo synti on acedia, ja se merkitsee tympääntymistä, välinpitämättömyyttä, intohimottomuutta, lamaantunutta murehtimista, hengen velttoutta, hapannaamaisuutta. Sille ei ole olemassa yhtä suomenkielistä sanaa, joka tarkasti vastaisi acedian alkuperäistä merkitystä.

Seitsemän kuolemansynnin luettelossa acedia on tavattu kääntää laiskuudeksi, ja se on vakava käännösvirhe. Entisajan erakkomunkit kyllä yrittivät karkottaa acediaa pysymällä toimeliaina. Acedia tuli kuiskuttelemaan heidän korvaansa kysymyksiä siitä, mitä järkeä heidän kutsumuksessaan on, mitä hyötyä heidän kilvoittelustaan – ja ennen kaikkea muistuttamaan siitä, kuinka paljon paremmin asiat ennen olivat ja kuinka paljon aidompaa joku muu elämä olisi kuin sellainen, jota me juuri nyt elämme.

Varhaiset erakot kutsuivat acediaa myös “keskipäivän demoniksi”, tämän nimityksen he olivat saaneet Raamatusta. He lukivat kreikan kielelle käännettyä Vanhaa testamenttia ja iltarukoukseksi he lausuivat psalmin 91. Nykyisessä suomennoksessa siinä sanotaan tähän tapaan: ”Se joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ’Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.’ Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa joka liikku pimeässä, et tautia joka riehuu keskellä päivää.”

Kreikankielisessä Raamatussa tämä keskellä päivää riehuva tauti ei ollutkaan tauti vaan “keskipäivän demoni”. Erämaan erakkoyhteisöissä asuvat munkit ajattelivat keskipäivän demonin konkreettiseksi aaveeksi, joka iskee silloin, kun aurinko porottaa suoraan zeniitistä ja kupu on täynnä lounaslinssikeittoa. Silloin iskee sellainen luovuttamisen kiusaus, jolla ei ole mitään tekemistä hyvän itsekritiikin kanssa. Keskipäivän aave saa aikaan tympääntymistä ja turhasta murehtimista. Suru on yksi acedian puvuista.

Jotkut ovat soveltaneet vanhaa ajatusta keskipäivän demonista ihmisen elämänkaareen. He puhuvat keskipäivän demonista keski-iän tympiintymisenä ja hengen velttoutena. Eltaantuneena nuoruuden perään haikailuna.

Seitsemässä kuolemansynnissä – joita acedian lisäksi ovat ylpeys, ahneus, kateus, vihamielisyys, irstaus ja kohtuuttomuus – taitaa sittenkin olla kyse vain parista tai korkeintaan kolmesta paheesta, joilla on sen seitsemät kasvot. Ylpeys, kateus ja ahneus muodostavat selvästi kolmikon, kokonaisedullisen pakettiratkaisun, jossa yhden kyljessä tulee kaksi muuta pahetta. Irstaus ja kohtuuttomuus ovat parivaljakko, jossa minä erehdyn kuvittelemaan, että koko ympäröivä todellisuus on olemassa vain minun tarpeitani tyydyttämässä.

Viha ja acedia muodostavat hapannaamaisen parin. Acediassa happamuus on tosin mennyt jo niin pitkälle, että ei viitsi edes vihata. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vanhat viisaat ajattelivat acedian vastakohdaksi toivon. Acedia ei silti ole epätoivoa, sillä epätoivossa on aina intohimoa, jota acediassa ei milloinkaan ole. Acedia on toivottomuutta, sitä että ei usko mitään hyvää, ei näe toivon kipinääkään missään – eikä välitä mistään.

Oman yrityksen perustamista miettiville vinkiksi: viimeksi, kun tarkistin, oli Acedia vielä kaupparekisterissä vapaana. Latina tai sinne päin kun näyttää olevan nyt muotia.