Tavara­varaston inven­tointi

Kirjanpitolaissa määritellään, että vaihto-omaisuutta ovat sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut hyödykkeet. Tässä artikkelissa käsitellään yrityksen tavaravaraston inventointia, sen eri vaihtoehtoja ja inventointitapoja – ehkä hieman kauppiaskielellä. Käsittely koskee siis yrityksiä, joiden tavaravarasto on niin sanottua myyntitavaraa.
24.11.2023
Sirpa Koponen KLT

Työtarvikkeista koostuva tarpeistovarasto

Monilla aloilla ostetaan tarvikkeita, jotka tulevat yrityksen varsinaiseen käyttöön, mutta jotka eivät varsinaisesti ole myyntitoiminnassa käytettäviä. Näitä ovat esimerkiksi suunnittelutoimistoille hankitut materiaalit, tili- ja tilintarkastustoimistojen tarvikkeet, fysioterapiayrityksen suojavälineet ja kaikenlainen vähäinen määrä tavaraa. Näiden inventoinnilla ei ole kirjanpidon olennaisuuteen perustuen merkitystä.

Vuosittain samalla rahamäärällä käsiteltävä varasto

Vaihto-omaisuuden aineisiin tai tarvikkeisiin voivat kuulua samanlaiset ja hankintamenoltaan vähäiset hyödykkeet, joita kirjanpitovelvollinen hankkii jatkuvasti. Jos niiden määrän ja yhteenlaskettujen hankintamenojen muutokset ovat vähäisiä, saadaan ne merkitä taseeseen samaan rahamäärään tilikaudesta toiseen. Tähän ryhmään voisivat kuulua kampaamoyritysten vähäiset myynti-ja työtarvikkeet sekä pienet määrät myyntitarvikkeita esimerkiksi konekorjaamoissa, joissa tarvikkeet hankintaan asiakkaan tarpeen mukaan.

Varsinainen varasto

Vaihto-omaisuuden hankintameno on säännösten mukaan hankintahinta tai sitä alempi käypä arvo. Arvonlisäverollista toimintaa harjoittavat yritykset inventoivat hyödykkeet arvonlisäverottomina. Mikäli yhtiö harjoittaa arvonlisäverotonta toimintaa, hyödykkeet inventoidaan arvonlisäverollisina.

Arvonlisäverollista toimintaa harjoittavat yritykset inventoivat arvonlisäverottomina ja arvonlisäverotonta toimintaa harjoittavat inventoivat arvonlisäverollisina. Epäkuranttiudet tulee siis ottaa vuosittain huomioon. Niin sanottu epäkurantti varasto, jota todennäköisesti ei saa kaupaksi, tulee käsitellä vähäisellä tai jopa nollahinnalla.

Käytettiinpä lähes mitä tahansa inventointitapaa (fifo, lifo tai keskihankintahinta), on tavaroiden ja laskujen saapumismerkinnät syytä ottaa huomioon. Tavaralasku, jossa on toimituspäivä, ei välttämättä ollenkaan ole se päivä, jolloin tavara on saapunut yrityksen varastoon ja on inventoitavissa. On siis otettava huo­mioon nämä kauppiaskielellä käsiteltävät ”katkot”, eli tavaran tosiasiallinen varastoon saapumispäivä laskussa esitetyn toimituspäivän sijaan.

Varsinainen inventoitava varasto ja sen inventointitavat

Inventointi tilinpäätöspäivänä

Jotkut, varsinkin vähäisillä varastomäärillä toimivat yrityksen inventoivat varastonsa tilinpäätöspäivänä. Tällöin varasto lasketaan ja se hinnoitellaan.

Inventointi muuna kuin tilinpäätöspäivänä

Mikäli inventointi tehdään muuna kuin tilinpäätöspäivänä, on tuon päivän joko jälkeisten tai edeltävien päivien tapahtumat otettava huomioon yrityksen katelaskentaa käyttäen.

Juokseva inventointi

Mikäli yritys käyttää varastonhallintajärjestelmää, toteutetaan inventaari tyypillisesti juoksevasti tilikauden aikana tuoteryhmä kerrallaan. Tilikauden aikana päivitetään järjestelmän luvut vastaamaan tuotteiden todellisia saldoja. Mikäli tilikauden päättymisen jälkeen havaitaan sellaisia eroja, jotka vaikuttavat varaston kokonaissaldoon olennaisesti, päivitetään luvut varastojärjestelmän lisäksi myös tilikauden päätöspäivän taseen varaston arvoon. Korjauksen laskentatapa tulee dokumentoida osaksi kirjausketjua.

Lyhyestä virsi kaunis -sarjassa esitellään napakasti taloushallintoalan käsitteitä. Minkä aiheen sinä haluaisit esiteltävän? Lähetä meille vinkkisi sähköpostitse info@taloushallintoliitto.fi.