Olen­naista, kohtuullista ja tavan­omaista

Näin tilinpäätösajan lähestyessä ensimmäinen ajatus tästä sanakolmikosta hyppää tietysti kirjanpitoon ja verotuksen kiemuroihin. Tässä vaiheessa vuotta olisikin erinomainen hetki tehdä näistä asioista substanssinostoja ja tulkinnan ohjeistuksia (ja tietysti esittää nasevasti eriävä näkemys Verohallinnon tulkinnoista ja linjan sekavuudesta). Päädyimme kuitenkin nostamaan sanakolmikon koko työelämän kontekstiin. Sinne se sopii paremmin kuin hyvin. Pysähdymme hetkeksi miettimään, mitä parannuksia nämä substanssin parista tutut sanat toisivat työhömme ja elämäämme, jos voisimme niitä noudattaa.

Viime vuosina työelämä on yleisesti mennyt varsinaiseksi tavoitteiden ja pelkän rahan perässä juoksemiseksi ja selkänahasta vetämiseksi. Huippusuorituksia ja joustamista peräänkuulutetaan lähes joka sektorilla päiväkodeista ja harrastuksista työpaikalle. Työuupumus- ja masennusdiagnoosien määrät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lisäksi tilitoimistoarjessa alkavat nyt kiireisimmät ajat. Perinteisesti ahdistuskäyrä nousee joulun pyhien jälkeen. Pahimmissa uhkakuvissa ja toisaalta alamme sankaritarinoissa emme pidä vapaapäiviä emmekä juuri nuku ennen vappua.

Ihmettelemme kovasti tätä ylisuurten tavoitteiden ja liiallisen suorittamisen ihannointia yhteiskunnassamme, mediassa sekä omalla alallamme. Olemme suhteellisen tavallisia ihmisiä jokainen – eikö työelämän ja yhteiskunnankin pitäisi olla tavallisia ihmisiä varten? Tuiki tavallisina tallaajina emme veny emmekä pysty jatkuvasti parempaan ja parempaan, vaan joskus on hengähdettävä ja tehtävä asioita ihan rauhallisessa ja kohtuullisessa tahdissa, olennaiseen keskittyen.

Unelmoimme alasta ja yhteiskunnasta, jossa työtä voi tehdä hyvin, mutta kohtuudella ja tavanomaisesti, ilman huippusuoritusten narratiivia. Paikasta ja ympäristöstä, jossa on aikaa auttaa ja neuvoa muita, olla tukena ja kannustaa sekä oppia uutta asiallisessa tahdissa. Unelmoimme sankaritarinoista, joissa mietitään, kuinka hyvin ja normaalissa työajassa tilinpäätösaika sujuikaan ja lapsetkin sanoivat, että äiti olipa ärsyttävää, että olit niin paljon kotona. Haluamme lisätä yhteiskunnallista keskustelua nykyisen tavoitekeskeisyyden ja suorituspaineiden haitallisuudesta kaikkien hyvinvointiin ja muuttaa ainakin itsellemme rakasta alaa raskaasta hyvinvoivaksi, inhimilliseksi ja tekijöidensä näköiseksi.

Kannustammekin kaikkia pohtimaan nyt tilinpäätösaikana, mitä tekemistä voimme vähentää tai jättää kokonaan pois, siten rauhoittaen työmäärää, stressiä ja ahdistusta. Kannustamme ihmisiä rohkeasti liputtamaan avuntarvetta ajoissa, ettei tarvitse yksin sinnitellä ja romahtaa työuupumukseen. Kannustamme myös siihen, että ennakoiden asiakkaan kanssa voidaan sopia hiukan väljempiä aikatauluja ja toisaalta olemaan jämäköitä viivästysten kanssa silloin, kun ne johtuvat asiakkaistamme. Kannustamme yritysten johtajia miettimään kohtuulliset ja tavanomaiset tavoitteet, jotka ohjaavat toimintaamme, mutta antavat työrauhan ja sallivat myös virheet, lounastauot ja kahvihetket ja mahdollistavat oppimisen.

Haluamme mennä kohti tavanomaista ja kohtuullista työelämää nauttien yhdessä tekemisestä ja ongelmien ratkaisusta. Haluamme työelämää, jota ohjaa työrauha, inhimillisyys ja keskeneräisyyden tunnustaminen eikä jatkuva huippusuorituksen toitotus. Tällaisessa maailmassa on mukava myös nauttia onnistumisista ja asioiden kehittymisestä oikeaan suuntaan.

Maailman paras bändi ei soita nopeammin tai kovempaa kuin muut, eikä tansseihin mennä siksi, että ehditään ensimmäisenä tanssiparina valmiiksi. Myös työelämässä parhaat asiat tapahtuvat samalla tavalla – tavallisina työpäivinä, tavallisten ihmisten välisessä tavanomaisessa vuorovaikutuksessa. Huippuhetket puskevat kyllä esiin myöhemmin yllätyksenä ja iloisina oivalluksina keskittymällä olennaiseen, tekemällä kohtuullisia työpäiviä tavanomaisella otteella. Kannustetaan toisiamme nauttimaan itse matkasta, eikä pelkästä perille saapumisesta.