Ammattiylpeys – katoava luonnonvara?
Asiakas soittaa ongelmalliseksi kokevansa asian kanssa. Ymmärrät asian haasteellisuuden, mutta samaan aikaan olet tietoinen siitä, että asia on hoidettavissa. Se vaatii kenties perehtymistä uuteen asiaan, uuteen ohjelmistoon tai soittoa Verohallintoon, tilintarkastajalle tai muulle asiantuntijalle. Asia vaatii aikaa ja uuteen perehtymistä. Tuntien työn jälkeen soitat asiakkaalle ratkaisun kanssa. Hän on enemmän kuin tyytyväinen. Ja sinä taloushallinnon asiantuntija – olet parhaimmillasi!
Olipa kyseessä yksin tai yhdessä kollegoiden kanssa tehty työ, parhaimmillaan tällaisessa projektissa syntyy tekemisen flow, ilo uuden asian oppimisesta ja haasteen ratkaisemisesta, asiakkaan auttamisesta ja työn imusta. Tästä tulee se tunne, jolloin tekisi mieli nousta lähimmän talon katolle ja huutaa koko maailmalle: ”I am the king of the world!”
Kun työssä syntyy onnistumisen tunne, se vaikuttaa omaan asenteeseen ja motivaatioon tekemäämme työtä kohtaan. Ammattiylpeys rakentuu substanssiosaamisesta ja sen kehittämisestä, itsetuntemuksesta, työkokemuksesta ja niistä arvoista, joihin ammattiosaamisemme nojaa. Ammattiylpeys vaikuttaa suoraan oman työmme arvostukseen ja mielekkyyteen sekä siihen asiakaskokemukseen, jonka voimme asiakkaillemme tuottaa. Ja loppujen lopuksi tulokseen.
Toimialasta riippumatta kysymys kadonneesta työn laadusta ja ammattiylpeyden puutteesta nostaa päätään. Monella alalla ammattilaiset joutuvat häpeämään tehdyn työn jälkeä. Ammattiylpeyttä ei ole, tehdään sutta ja sekundaa sekä peitellään virheitä. Taloushallinnon alalla asia on varmasti noussut myös esiin, mutta onko asia oikeasti näin?
Ammattiylpeys on sitä, että ihminen voi ylpeänä seisoa tekemänsä työn takana ja kantaa vastuun sen oikeellisuudesta ja siitä, että on tehnyt parhaansa. Se tunne rakentuu palasista. Siitä, että olemme tehneet sen mitä olemme luvanneet ja niin hyvin kuin osaamme. Siihen kuuluu myös kiitos ja arvostus tehdystä työstä. Ammattiylpeyteen kuuluu myös epätäydellisyyden sietäminen sekä mahdollisten virheiden myöntäminen ja niiden korjaaminen – toden puhuminen.
Perinteisesti taloushallinnon ammattilaiset ovat olleet ammattiylpeitä. Ja varmasti ovat sitä edelleen. Substanssiosaaminen on ollut hallussa ja arvomaailma, johon ammattiosaaminen nojautuu, on selkeä. Oma osaaminen ja itsetuntemus työkokemuksen kautta ovat tukeneet ammattiylpeyttä.
Miksi ammattiylpeyden puutteesta siis puhutaan? Johtuuko laadun laskeminen siitä? Voisiko olla niin, että työntekijöillä ei ole aina työkaluja tehtäviensä suorittamiseen tai mahdollisuuksia toimia kuten ammattiylpeys vaatisi toimimaan? Onko uusien alalle tulevien ihmisten kohdalla hoidettu perehdytys niin, että yrityksen arvojen merkitys työntekijän toiminnalle on selkeä ja sen tärkeyttä korostettu työntekijän toiminnassa? Kerrottu, mitä arvot ovat ja miten ne arjessa ilmenevät. Ja että arvojen mukaan toimitaan, vaikka kukaan ei sitä näkisikään. Jos työnantajan toiminta on ristiriidassa sen esittämien arvolupausten kanssa, miten toimii yksittäinen työntekijä silloin? Entäpä jos taloushallinnon asiantuntijalla on liikaa asiakkaita ja tehokkuusvaatimukset tapissa? Kiireessä huolimattomuusvirheet lisääntyvät ja laatu sakkaa.
Taloushallinnon asiantuntijan ammattiylpeys on monen asian summa. Siihen vaikuttaa asiantuntija itse, työnantaja, asiakkaat ja muut sidosryhmät. Tärkein rooli on kuitenkin asiantuntijalla itsellään – sekä työnantajalla. On tärkeää tunnistaa ammattiylpeyden merkitys työn laadulle ja myös sitä mahdollisesti heikentävät seikat. Organisaation arvojen täytyy tukea ammattiylpeyden kokemusta. Vastuullinen yritys toimii arvojensa mukaisesti. Ja ammattiylpeyttä voi kokea, vaikka ei sinne naapuritalon katolle tekisi mieli kiivetäkään.
Kädet savessa -kirjoituksissa käsitellään tilitoimistoarjen iloja, pettymyksiä ja sattumuksia. Niin kuin me niitä havainnoimme. Ja varmasti moni teistäkin.
