CTA Paikka

Yritysrahoitus ja kirjanpito

Pankinjohtaja Ari Pauna kirjoitti uusiutuneesta yritysrahoituksesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Näin ne merkitään kirjanpitoon ja tilinpäätökseen.
18.8.2015

Jarmo Leppiniemi professori

Pankit tarvitsevat pitkää rahaa. Määräajaksi sidotut talletukset auttavat niitä pitkäaikaisten luottojen myöntämisessä. Yrityksen tasetta luettaessa vastaavaa-puolen alinta erää Rahat ja pankkisaamiset pidetään kaikkein likvideimpänä. Siihen sisällytetään käteinen raha ja heti taikka lyhyen ajan kuluessa nostettavissa olevat pankkitalletukset. Pitkäaikaisten määräaikaistalletusten, puhumattakaan esimerkiksi vuokravakuustalletuksista, sisällyttäminen tähän erään voi vääristää tilinpäätöksen yrityksen maksuvalmiudesta antamaa kuvaa. Siksi monen yrityksen jo noudattamaa tapaa sisällyttää erään vain enintään kolmeksi kuukaudeksi sidotut talletukset voidaan pitää suositeltavana ja hyvän kirjanpitotavan mukaisena. Tätä pidemmäksi ajaksi sidotut talletukset on suositeltavaa esittää vaihtuvien vastaavien erässä Lainasaamiset.

Yleensäkin on tärkeää varmistaa, että tasekäsittelyn ja ­liitetietojen avulla annetaan oikea ja riittävä kuva yrityksen taloudellisesta tilasta ja tuloksentekomahdollisuuksista. ­Kirjanpitolautakunta on esimerkiksi katsonut, että kun yritys oli antanut pitkän (kuusi vuotta) korottoman lainan liittyen voimajohtojen rakentamissopimuksen, lainasaaminen tulee esittää ryhmässä Muut pitkäaikaiset sijoitukset (eikä Lainasaamisissa, KILA 1975/123).

 

Vertaisvaluutat eli virtuaalivaluutat

Erikseen sääntelemätön ilmiö markkinoilla on vertaisvaluutan­ eli virtuaalivaluutan käyttö (tunnetuin bitcoin). Jos yritys hyväksyy virtuaalivaluutan maksuksi suoritteistaan, saatu valuutta merkitään erään Muut arvopaperit (koska ei ole kyse virallisesta valuutasta Rahoihin ja pankkisaamisiin virtuaali­valuuttaa ei saa sisällyttää).  Kun kirjanpito pidetään euroissa, virtuaalivaluuttakin on muutettava euroiksi maksupäivän kurssin tai kurssin puuttuessa kaupanosapuolten sopimuksen mukaisesti. Tilinpäätöstä laadittaessa arvostus on tarkistettava ja mahdollinen arvonalentuminen vähennettävä kuluna (KILA 2012/1895). Myös Verohallinto on antanut ohjeen virtuaali­valuutoista (Virtuaalivaluuttojen tuloverotus 28.8.2013).

Laina-aikojen lyhentymisen myötä, pankit ovat lisänneet marginaalejaan ja liittäneet lainaehtoihin erilaisia perusteita tarkistaa (yleensä korottaa) marginaalia, myös erinimisten provisioiden määrä on kasvanut. Korkokulut ja muut rahoitus­kulut esitetään tuloslaskelmassa yhtenä eränä. Korkokulujen­ ja muiden rahoituskulujen seuraaminen juoksevassa kirjanpidossa on silti perusteltua. Korko määräytyy pääoman, laina-ajan ja korkoprosentin mukaisesti. Näillä perusteilla se myös jaksotetaan eri tilikausien kuluksi, muut rahoitus­kulut ­puolestaan ovat yleensä könttäsummia, jotka vähennetään lainan nostovuonna. Jaolla voi olla myös arvonlisäveromerkitystä, esimerkiksi osamaksukaupassa korko on yleensä veroton, muut asiakkaalta perityt erät verollisia.

 

Tuotekehittely aiheuttaa epävarmuutta

Rahoitusvälineet ja rahoitusta koskevat sopimukset ovat jatkuvan tuotekehittelyn kohteita. Tämä aiheuttaa epä­varmuutta kirjanpitoratkaisuihin ja selittelyn tarvetta tilinpäätöksiin. Epävarma tilinpäätösratkaisu – ja joskus varmakin, jos asiaan liittyy merkittävä muuten piiloon jäävä riski – vaatii oikean ja riittävän kuvan varmistamiseksi liitetiedon antamista tai asian selostamista toimintakertomuksessa. Selostettava asia voi olla esimerkiksi suojaamaton valuuttariski (avoin valuuttapositio), ”jos se on huomattava asianomaisen kirjanpitovelvollisen toiminnan laatuun ja rakenteeseen nähden” (KILA 2007/1801).

Oikean ja riittävän kuvan vaatimukseen saattaa liittyä ansa pienille kirjanpitovelvollisille. Kirjanpitolautakunta on tulkinnut, että oikean ja riittävän kuvan vaatimuksen nojalla pienen kirjanpitovelvollisen on selostettava tilinpäätöksensä liitetiedoissa sellaisiakin seikkoja, joiden esittämisestä se on kirjanpitoasetuksen nimenomaisella säännöksellä vapautettu (KILA 2011/1878). Kirjanpitolautakunnan lausunnossa oli kyse määrältään olennaisista ei-suojaamistarkoituksessa tehdyistä koronvaihtosopimuksista (johdannaissopimuksista). Meneillään olevan kirjanpitolain uudistuksen myötä pienimmät kirjanpitovelvolliset saattavat vapautua oikean ja riittävän kuvan vaatimuksen nojalla annettavien harkinnanvaraisten­ liitetietojen esittämisvelvollisuudesta. Kun vaatimus nyt kuitenkin on voimassa, erityisesti rahoitusratkaisujen osalta on syytä harkita liitetietojen ja toimintakertomusselostusten antamista, koska ratkaisuihin saattaa liittyä olennaisia ja epätavallisiakin riskejä (vaikkakaan ei yleensä kovin todennäköisesti toteutuvia). Tiedolla voi olla tärkeä langettava tai vapauttava merkitys, jos epätodennäköisenä pidetty riski kuitenkin toteutuu ja vastuukysymyksiä aletaan selvittää.

Lainaan liitetyt kovenantit, erityiset ehdot, joiden täyttyminen oikeuttaa luotonantajan esimerkiksi irtisanomaan lainan tai muuttamaan korkomarginaalia, ovat sellaisia ­riskitekijöitä, joista tulee mainita liitetiedoissa oikean ja riittävän kuvan varmistamiseksi yrityksen tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

 

Joukkovelkakirjalainat

Rahoitusmarkkinoiden muuttumisen myötä yhä pienemmät yritykset voivat laskea liikkeeseen joukkovelkakirjoa. Näin yritykset voivat saada sellaista lainarahoitusta, jollaista ei pankista saisi tai voivat saada rahoituksen pankkirahoitusta edullisemmin ehdoin. Tämä on myös pankin etu: oma tasehallinta ja tulojenmuodostus on edullisempaa ilman luottoriskiä, jos pankki voi myydä yritykselle joukkovelkakirjan liikkeeseenlasku- ja hallinnointipalvelut (ja luottoriskin kantaa velka­kirjan ostaja). Joukkovelkakirjalainat esitetään taseessa omana erilliseränään ja ne esitetään liitetiedoissa eriteltyinä. Joukkolainan pääoma-alennus (esimerkiksi jos 100 rahayksikön ­velkakirjasitoumuksen saa liikkeeseen laskijayritykseltä 98 rahayksiköllä, liikkeeseenlaskijalle aiheutuu pääoma-alennus kaksi rahayksikköä) ja liikkeeseenlaskumenot voidaan jaksottaa erityistä varovaisuutta noudattaen. Jos puheenaolevia menoja jaksotetaan, niiden poistoaika ei saa olla laina-aikaa pitempi.

Pankkien lainarahoitusperiaatteiden muuttuminen on ajanut yrityksiä monipuolistamaan rahanlähteitään, jo perinteisiä laajennuksia ovat leasingsopimukset, myyntisaamisten myynti tai lainan nostaminen niitä vastaan (factoring-luotto) sekä osamaksusopimusten jälleenrahoittaminen.

Jos yritys myy saatavansa, ne kirjataan pois saamisista samalla tavalla kuin asiakkaan maksaessa. Ellei hinta ole sata prosenttia saatavien määrästä vaan palkkion verran vähemmän, erotus kirjataan rahoituskuluksi. Jos luottotappioriski jää joiltakin osin saamisten myyjälle, tästä vastuusta tulee antaa liitetieto.

Ellei myyntisaamisia myydä, vaan niitä vastaan saadaan luottoa (saatavat toimivat luoton vakuutena), saatavat säilyvät factoring-rahoituksen käyttäjän taseessa myyntisaamisina. Factoring-luotto kirjataan muiden lainojen tavoin vieraaseen pääomaan ja siitä aiheutuvat kulut vähennetään tuloslaskelmassa Korkokuluina ja muina rahoituskuluina.

 

Leasingsopimukset

Leasingissä on kyse vuokraamisesta. Leasingkohde (kone, auto tai muu sellainen) säilyy leasingrahoittajan taseessa, koska tämä omistaa kohteen. Vuokralaisen taseeseen ei tule merkintöjä. Leasingmaksut vuokralainen vähentää vuokrakuluina tuloslaskelman erässä Liiketoiminnan muut kulut. Liite­tietona on esitettävä leasingvastuu, parhaiten ilmoittamalla vuosikohtaisesti tulevien sopimusten mukaisten leasingmaksujen­ kokonaismäärä. Tähän meneillään olevassa kirjanpitolain uudistuksessa liittyy työryhmäehdotus, jonka mukaan leasingsopimuksia voisi vaihtoehtoisesti määrättyjen ehtojen täyttyessä käsitellä kuin ostettuja ja myytyjä hyödykkeitä. Tällä hetkellä mahdollisuus koskee ainoastaan IFRS-tilinpäätöstä. Vaikka uudistus toteutuisi, nykyinen vuokrakäsittely mahdollisuus jäänee voimaan. 

KirjanpitoUusimmat Artikkelit
Katso kaikki