Miten taseet kestävät tulevan talousmyllerryksen – ja mihin tase-eriin tulee erityisesti kiinnittää huomiota?
Talousartikkelien kestoteema on tuloksen ja taseen analysointi sen arvioimiseksi, onko yhtiön toiminta kannattavaa vai ei. Erityisesti kysymys taseesta ja sen ”kuranttiudesta” nousee esille vaikeina taloudellisina aikoina. Analyyseissä keskitytään tahdonvaltaisiin taseen eriin eli käytännössä niin sanottuihin aineettomiin hyödykkeisiin, kuten kehitysmenoihin, muihin pitkävaikutteisiin menoihin sekä liikearvoon. Erityisesti aktivoidut kehityskulut sekä liikearvot ovat asioista perillä olevien tahojen eritystarkkailussa. Varsinkin haastavissa taloudellisissa tilanteissa vapaaehtoisesti tehdyt aktivoinnit nostavat kysymyksiä esille. Onko aktivointi alun perin tehty oman pääoman suojelemiseksi vai onko tarkoituksena ollut yhtiön johdon informointi sidosryhmille, että heillä on merkittäviä kehityshankkeita ja näihin liittyy tulonodotuksia?
Talouden myllerrykset vaikuttavat yhtiöihin ainakin kahta eri reittiä pitkin, jotka tosin voivat myös yhdistyä. Ensinnäkin haastavat ajat saattavat vaikuttaa asiakasyritysten maksukäyttäytymiseen tai jopa saatavien rahallisen arvon alenemiseen. Maksukäyttäytymisen heikkeneminen asiakasyrityksissä vaikuttaa vakavaraiseen yritykseen heikentämällä yhtiön maksuvalmiutta. Maksuvalmius tai sen puute on todellinen uhka. Yhtiöiden tilinpäätöksiä tulkittaessa onkin syytä aina arvioida yhtiön maksuvalmius. Pelkkä vakavaraisuus ei kerro yhtiön kyvystä selvitä haastavissa taloudellisissa tilanteissa. Vaikka taseella on merkittävä vaikutus arvioinnissa, niin kassavirta ratkaisee lopulta yhtiön selviämisen vaikeissa ajoissa.
Taseen perusteella tehtävien analyysien heikkoudet
On syytä tunnistaa taseen perusteella tehtävien analyysien heikkoudet. Merkittävä heikkous liittyy siihen, että yhtiön tase on aina yhden hetken kuva yhtiön varoista ja siitä, kuinka yhtiön on rahoitettu (oma pääoma ja velat). Tilanne seuraavana hetkenä voi olla jo täysin toisenlainen. Toki on huomioitava, että yleensä taseiden rakenteet eivät vuodesta toiseen hirveästi muutu, vaikka usein muistutetaan taseen yhden hetken kuvasta. Toisin kuin yleensä väitetään, niin yhtiön kirjanpito on myös tulevaisuuteen suuntautunutta eikä pelkästään peräpeiliin katsomista. Vaikka tase on tosiaan yhden hetken kuva varallisuudesta ja sen rahoittamisesta perustuen historiallisiin kustannuksiin tai käypiin arvioihin (kuten esimerkiksi rahoitusinstrumentit ja sijoituskiinteistöt), niin tase kertoo tulevaisuuden tuotto-odotuksista. Toimiva johto saattaa jopa pyrkiä informoimaan sidosryhmiä siitä, mikä sen näkemys tulevaisuudesta on. Taseen vastaavaa puoli kertoo kokeneelle lukijalle tulonodotuksista johdon silmin. Kaikki vastaavaa puolen erät edellyttävät arviota tulontuottokyvystä. Niinpä taseen omaisuuspuoli kertoo tulevaisuuden odotuksista vähintään yhtä paljon kuin historiallisesta hankintamenosta. Erityisesti tämä tulee esille käypiin arvioihin arvostetuissa omaisuuserissä, kuten rahoitusinstrumenteissa ja sijoituskiinteistöissä, joiden arvonmuodostus perustuu ainakin teoriassa tuleviin kassavirtoihin. On syytä havainnoida, että muut omaisuuserät ovat käyneet saman arvioinnin tulontuottokyvystä kuin käypään arvoon arvostetut omaisuuserät. Näissä omaisuuserissä ei vain huomioida positiivisia arvonnousuja, ainoastaan negatiiviset arvonmuutokset tulevat huomioiduksi.
Konservatiivisuus eli varovaisuuden periaate
Konservatismi (eli eräällä tavalla varovaisuus) on keskeinen tutkimusalue sekä tilipäätösten että tilintarkastuksen akateemisessa tutkimuksessa. Konservatismi jakautuu kahteen eri kategoriaan: ehdolliseen ja ei-ehdolliseen. Eräällä tavalla konservatismi esiintyy tilinpäätöksissä siten, että sekä kirjanpitäjät että tilintarkastajat edellyttävät arvonnostamiselta (niin sanotut hyvät uutiset) korkeampaa varmuuden astetta kuin alaskirjauksilta (huonoilta uutisilta). Ehdollinen konservatismi tarkoittaa lyhyesti määriteltynä sitä, että mahdollinen alaskirjaus tehdään mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin (pakon sanelemana eli ei-ehdollisena konservatismina). Varovaisuuden periaate on suomalaisessa kirjanpidossa yksi keskeinen periaate, sillä onhan se mainittu yhtenä tilinpäätösperiaatteena kirjanpitolaissa. Varovaisuuden periaatetta on kehuttu siitä, että taseet eivät sisällä piiloarvoja ja luvut ovat tällöin luotettavia.
Konservatiivisuus eli varovaisuuden periaate on syytä ymmärtää tilinpäätöksen, taseen ja erityisesti taloudellisen aseman arvioinnissa syvällisesti. Kun kirjanpitolaissa edellytetään oikeaa ja riittävää kuvaa kirjanpitovelvollisen taloudellisesta asemasta, niin varovaisuuden periaate ja konservatiivisuus saattavat jopa heikentää tilinpäätöksen lukijan arvioita taloudellisesta asemasta. Esimerkki valaisee toivottavasti sitä, mitä tarkoitan. Kuvitellaan, että yhtiö käy aktiivista kauppaa arvopapereilla. Yhtiö ei sovella vaihto-omaisuuteen käyvän arvon mahdollisuutta, vaan arvostaa osakkeet niin sanotulla alimman arvon periaatteella. Ajatellaan vielä, että yhtiö on vuosien varrella hankkinut osakkeita hankintahinnaltaan 500 000 euroa jakautuen 10 noteeratun yhtiön osakkeisiin. Näistä yhden osakkeen alkuperäiseltä hankintamenoltaan 85 000 arvo on tilinpäätöshetkellä 32 500 euroa. Arvonalentumista on 52 500. Muiden yhdeksän osakkeen käypä arvo on merkittävästi hankintahintaa suurempi ja on tilinpäätöshetkellä 1 350 000 euroa. Osakesalkun kokonaisarvo on 1 382 500 euroa. Varovaisuuden periaatteen mukaan tilinpäätöksessä esitetään 447 500 vaihto-omaisuusosakkeiden arvona. Alaskirjaus näkyy tulosta huonontavana. Voidaan kyseenalaistaa, antaako tilinpäätös pelkän alaskirjauksen jälkeen oikean ja riittävän kuvan yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja onko se edes luotettavaa? Minusta tilanne ei ole ollenkaan niin selvä, kuin konservatismin puolestapuhujat antavat ymmärtää tietojen luotettavuudesta ja oikea-aikaisuudesta.
Yhtiön varallisuus ja sen muoto
Toinen seikka, johon taseessa on syytä kiinnittää huomiota, on yhtiön varallisuus ja missä muodossa varallisuus on. Varallisuuden muoto on tärkeätä kahdesta syystä. Ensiksi yhtiön varallisuusasema kertoo yhtiön kyvystä mukautua taloudellisesti haastaviin tilanteisiin. Käytännössä mukautumiskyky tarkoittaa varallisuuserien suhdetta pysyvien ja vaihtuvien vastaavien (pitkäaikaisissa ja lyhytaikaisissa omaisuuserissä). Yhtiöihin, joiden omaisuus on helposti realisoitavissa, ei tyypillisesti liity suuria uhkakuvia taloudellisesti heikkenevässä maailmassa. Toki, jos omaisuus on esimerkiksi vaihto-omaisuudessa verrattuna myyntisaamisiin, niin vaihto-omaisuuden realisointi ei ole yhtä helppoa kuin myyntisaamisten kassaan kerääminen. Helpompaa vaihto-omaisuus on silti yleensä realisoida kuin esimerkiksi toimitilat, koneet ja laitteet, aineettomista omaisuuseristä nyt puhumattakaan.
Toiseksi yhtiön varat kertovat niihin liittyvistä arvostusperiaatevaihtoehdoista. Vaikka myyntisaamisiin liittyy arvonalentumisuhka talouden heiketessä, niin suurempi uhka taseessa syntyy näkemykseni mukaan pysyvissä vastaavissa. Pysyvissä vastaavissa huomattavien alaskirjausten uhka vaihtelee riippuen yhtiön valitsemasta laskentaperiaatteesta. Jos yhtiö soveltaa kirjanpitolain sallimiin omaisuuseriin käyvän arvon arvostamisvaihtoehtoa, niin taloudellinen taantuma voi aiheuttaa merkittäviä arvonmuutoksia tilinpäätöksessä ja tasearvot saattavat muuttua merkittävästi lyhyellä aikajänteellä. Erityisen herkkä toimiala arvonmuutoksille on kiinteistösijoitustoiminta. Olemme saaneet viime aikoina lukea kauppahintojen laskuista kasvukeskuksissa, ja tällä tulee olemaan huomattavia vaikutuksia toimialan yritysten tilinpäätöksiin ja tasearvoihin. Jos nousukaudella kasvu ja positiiviset arvonmuutokset ovat olleet reippaita ja tulokset hyviä, niin laskukaudella tilanne on toinen. Tulokset saattavat olla erittäin huonoja sekä kiinteistöjen negatiivisen arvonmuutoksen myötä että velkaisen yhtiön korkojen nousun takia. Tuplanegatiivinen vaikutus on ikävä yllätys.
Käypä arvo
Sama seikka saattaa tulla esille myös yhtiöissä, jotka soveltavat rahoitusarvopapereihin käyvän arvon arvostamismahdollisuutta. Arvopapereissa on turbulenssi ollut viime aikoina melkoista ja käyvät arvot ovat monien sijoitusten osalta pienentyneet, jotkut jopa olennaisesti. Arvonmuutokset ovat tuoneet heilahtelua tulokseen.
Myöskään yhtiöt, jotka ovat valinneet niin sanotun konservatiivisemman lähestymistavan kuin käypien arvojen käyttämisen arvostuksille, eivät ole immuuneja arvonmuutoksille. Samalla tavalla alaskirjaukset on tehtävä konservatiivisessa vaihtoehdossa kuin käypien arvojen yhteydessä, heilahtelut tuloksessa ovat vain pienempiä alimman arvon periaatetta noudattavien yhtiöiden osalta.
Taloudellisesti heikot ajat aiheuttavat tilinpäätöksissä painetta omaisuuserien kriittiselle tarkastamiselle. Paineella tarkoitetaan tietysti arvonalentumistestausta. Yleisessä keskustelussa usein erityisesti aineettomia hyödykkeitä, kuten esimerkiksi kehitysmenoja ja liikearvoa kohtaan esitetään kritiikkiä niiden arvoihin. On syytä huomata, että kirjanpitolaki kieltää vain arvonalentumisen palautuksen liikearvoon. Huonossa taloustilanteessa muihin tase-eriin tehtäviin arvonalentumisiin sääntö ei koske ja taloustilanteen parantuessa talousluvut paranevat, kun aikaisemmin alaskirjattuja eriä palautetaan kirjanpitoon.
Taseen perusteella tehdyt analyysit
Taseen vastaavaa puoli kertoo paljon yhtiöstä ja sen tulevaisuuden uskosta. Taseen velkapuoli (vastattavaa) on tärkeässä roolissa arvioidessa yhtiön selviämistä taloudellisesti haastavissa tilanteissa. Erittäin velkaantuneella yhtiöllä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia rahoittaa taloudellisesti haastavissa tilanteissa yhtiön toimintaa kuin pienemällä velkalastilla toimivalla yhtiöllä. Joitakin tunnuslukuja voidaan yhtiön velkarakenteesta toki määritellä, mutta yhtiön velkaisuutta tulee arvioida kokonaisuutena. Velkainenkin yhtiö voi selvitä hyvin, jos yhtiön varsinainen liiketoiminta on riittävän kannattavaa.
Usein taseiden perusteella tehdään erilaisia analyysejä yhtiön maksuvalmiudesta ja ollaan huolestuneita yhtiön heikosta maksuvalmiudesta pelkän taseanalyysin perusteella. Yhtiön maksuvalmiuden, esimerkiksi Quick ration (rahat ja saamiset jaettuna lyhytaikaisilla veloilla) huono luku ei vielä yksistään kerro yhtiön tosiasiallisesta maksuvalmiustilanteesta. Aina tulee tarkastella, tuottaako yhtiön liiketoiminta riittävästi positiivista kassavirtaa kattamaan velat. Yhtiön johdolla saattaa olla lisäksi muita suunnitelmia, jolla yhtiön maksuvalmiutta pyritään varmistamaan.
Edellä esitetyt seikat tuovat nopeasti mieleen yhtiön kyvyn laatia tilinpäätös jatkuvuusperiaatteen mukaan. Toiminnan jatkuvuuteen tulee liittyä olennainen epävarmuus ja olennainen ei suinkaan ole mikään yksiselitteinen käsite. Taloustieteen käyttäytymistieteellisessä tutkimuksessa on havaittu olennaisuuden käsitteen perusteella tehtyjen ratkaisujen yksityiskohtien vaihtelevan valtavasti. Yhtenä merkittävänä tekijänä on yksilön henkilökohtainen riskinsietokyky, joka vaikuttaa hänen päätöksentekoonsa. Toiminnan jatkuvuuteen liittyvä olennainen epävarmuus onkin yksi haastavimmista arvioinneista, joka tilinpäätöstä laadittaessa joudutaan tekemään.
Lopuksi
Pelkkä taseen tuijottaminen ja analysoiminen saattaa johtaa todella virheelliseen arvioon yhtiön taloudellista asemasta. Yhtiön selviäminen taloudellisesti haastavista ajoissa edellyttää ymmärtämistä niin yhtiön toiminnasta, kannattavuudesta, toimialan herkkyydestä taloudellisille muutoksille ja taseen erien syvällistä ymmärtämistä. On tunnistettava omaisuuserät ja arvioitava valitut arvostusperiaatteet. Erityisesti omaisuuserät, joissa on merkittävä arvonnousumahdollisuus, on syytä analysoida tarkasti yhtiön taloudellista asemaa arvioitaessa. Ei ole helppoa ymmärtää yhtiön taloudellista asemaa, mutta siksi sen analysointi onkin niin hauskaa.
