Mitä pysyvät vastaavat kertovat yhtiön toiminnasta?

Kirjanpitoa ja tilinpäätöstä on moitittu sen perustumista historiatietoon ja että se ei anna esimerkiksi sijoittajille tietoa tulevaisuudesta. Tulkinta peräpeiliin katsomisesta ja tulevaisuuden unohtamisesta on virheellinen; tilinpäätöstä lukemalla oikein saadaan irti paljon tulevaisuuteen liittyviä tietoja ja odotuksia.
16.4.2021 Tuomas Honkamäki

Tilinpäätöksessä taseen tehtävänä on kertoa yhden hetken kuva yhtiön omaisuudesta ja kuinka omaisuus on rahoitettu. Tase esitetään kirjanpitoasetuksen mukaan niin sanotussa epälikvidiysjärjestyksessä, jossa ensimmäisenä esitetään omaisuuserät. Ne on lähtökohtaisesti hankittu yhtiön liiketoimintaa tukemaan ja tuottamaan tuloja useammalla kuin yhdellä tilikaudella (KPL 4:3 §). Artikkelissa käydään lävitse, mitä pysyvät vastaavat tilinpäätöksessä kertovat kokeneelle tilinpäätöksen lukijalle.

Pysyvät vastaavat sisältävät aineettomia hyödykkeitä, aineellisia hyödykkeitä ja sijoituksia. Aineelliset ja aineettomat hyödykkeet maa-alueita lukuun ottamatta arvostetaan poistoilla vähennettyyn hankintamenoon (KPL 5:5 §, KPL 5:5 a§ ja KPL 5:8–11 §). Maa-alueet ja sijoitukset on mahdollista arvostaa joko alimman arvon periaatteen (KPL 5:2 §) tai käyvän arvon mukaan (KPL 5:2a § ja KPL 5:17 §). Arvostusvaihtoehtojen olemassaolo saattaa vaikeuttaa yhtiöiden vertailemista toisiinsa.

Mitä tarkoittaa vertailukelpoisuus tilinpäätöksen yhteydessä?

Tilinpäätösten yhteydessä usein kuulee käsitteen vertailukelpoisuus. Periaatteen mukaan tilinpäätösten tulee olla vertailukelpoisia keskenään. Itsekin olen kannattanut periaatetta vankasti. Viime aikoina olen alkanut miettimään, mitä itseasiassa vertailukelpoisuus tarkoittaa. Pitäisikö yhtiöiden esimerkiksi laatia tilinpäätöksensä samoilla poistoperiaatteilla, jotta tilinpäätökset olisivat vertailukelpoisia? IFRS:n (International Financial Reporting Standards) määrittelee vertailukelpoisuuden käsitteellisessä viitekehyksessä seuraavasti: ”vertailukelpoisuus on laadullinen ominaisuus, joka mahdollistaa sen, että käyttäjät tunnistavat ja ymmärtävät erien välisiä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Toisin kuin muut laadulliset ominaisuudet vertailukelpoisuus ei liity yksittäiseen erään. Vertailuun tarvitaan vähintään kaksi erää.” Periaate soveltuu hyvin myös kotimaiseen kirjanpitoon, vaikkei periaatetta ole suoraan kirjanpitolaissa määritelty. Vertailukelpoisuutta selittävänä tekijässä on keskeisessä roolissa liitetiedoista löytyvät laadintaperiaatteet. Laadintaperiaatteiden avulla voidaan yhtiön johdon aikomuksia ja näkemyksiä selvittää ja vertailla niitä esimerkiksi samalla toimialalla toimiviin muihin yhtiöihin. Onko yhtiön laskentaperiaatteet aggressiivisempia vai konservatismipa kuin kilpailijoiden? Miten johto näkee tulevaisuuden? Tulkinta vaatii lukijalta perehtyneisyyttä toimialaan, jotta voi tehdä tarvittavia vertailuja.

Kirjanpidossa ja tilinpäätöksen laatimisessa on ollut yli vuosisadan käynnissä kiivas kädenvääntö hankintamenopohjaisen ja käyvän arvon raportoinnin välillä. Kummallakin puolella on kannattajansa ja väittely on käynnissä edelleen.

Täydellistä raportointijärjestelmää ei ole vielä löydetty. Keskustelu tyypillisesti kulminoituu merkityksellisyyden ja luotettavuuden väliseen kamppailuun. Hankintamenoon tukeutuvaa informaatiota pidetään tyypillisesti luotettavampana, mutta vähemmän merkityksellisenä päätöksenteossa.

Hankintamenoon vai käypään arvoon arvostaminen

Keskustelu käyvän arvon ja hankintamenoon pohjautuvan arvon välisestä soveltavuudesta ulottuu Suomessa pysyviin vastaaviin, koska kirjanpitolaki sallii maa-alueiden, osakkeiden ja sijoituskiinteistöjen arvostamisen tilinpäätöksessä käypään arvoon. Sijoituskiinteistöt voivat olla osakemuodossa (Kila 1963/2016) tai suoria kiinteistöjä.

Käyvän arvon käyttämisessä sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole saatavilla ulkopuolista markkina-arvostusta (esimerkiksi pörssi tai muun verifioitavissa olevan informaation perusteella) on pidetty epäluotettavana. Mielestäni epäluottamus ei liity niinkään käypään arvoon käsitteenä, vaan käyvän arvon määrittämiseen. Käyvän arvon epäilijät arvelevat johdon manipuloivan lukuja ja näin lukuihin liittyy epäluottamusta. Toisaalta voidaan myös tulkita käyvän arvon määrittäminen johdon toimesta antavan tietoa johdon näkemyksestä omaisuuserästä. Usein kuultu väite erityisesti sijoituskiinteistöjen kohdalla on, että kyse on Excel-rahasta. Tällä viitataan tilanteeseen, jossa tunnetulla laskentaohjelmalla määritellään kiinteistöjen käyvät arvot ja tehdään kirjaukset kirjanpitoon ja vielä tulosvaikutteisesti. Oikea tulos muodostuu arvostelijoiden mukaan vasta myydessä.

Itse olen käyvän arvon kannattaja informaatioarvon näkökulmasta. Ymmärrän silti hyvin esitetyn kritiikin käypää arvoa kohtaan kyseisissä tilanteissa. Yhtenä ratkaisuna voisi olla annettavan tiedon lisääminen tilinpäätöksissä. Informaatiota lisäämällä olisi mahdollista pienentää epäluottamusta yhtiön johdon arvioihin. Olenkin joissakin tilaisuuksissa puhunut, että epäluottamusta voisi pienentää raportoimalla avoimesti sijoituskiinteistöjen kohdalla toteutuneet kaupat, kirjanpitoarvot ennen kauppaa ja kaupan transaktiokulut. Tämän tiedon avulla olisi mahdollista viestiä johdon arvioinnin osumatarkkuudesta. Kun historiatietoa alkaisi kerääntymään yhtiön johdon arvioiden tarkkuudesta suhteessa toteutuneisiin kauppoihin, voisi tämä lisätä luottamusta käytettyihin käypiin arvoihin. Silti jonkinasteinen epäilys varmaan johdon lukuihin säilyisi. Avoin raportointi voisi tuoda myös johdolle uudenlaisen kannustimen arvioidessa kiinteistöjen käypiä arvoja. Tuskin kukaan haluaa, että julkisesti arvostellaan epäonnistuneista arvioista. Vaikka toivon vapaaehtoiseen tietojen julkistamiseen, niin pelkään pahoin tarvittavan lakisääteisen ohjeistuksen asiasta. Raportointivaatimus koskee toki myös kaikkia muita käyvän arvon kohteita kuin sijoituskiinteistöjä.

Vaikka totesin yllä olevani käyvän arvon kannattaja, en ole sitä varauksetta ja kaikkialla. Olen käyvän arvon kannattaja tilanteissa, joissa käyvän arvon muutoksen raportoinnilla on informaatioarvoa ja se kuvastaa myös yhtiön liiketoimintalogiikkaa. Mielestäni kirjanpitolaki on rakennettu raportoinnin näkökulmasta nerokkaasti. Erät, kuten koneet ja laitteet sekä omassa käytössä olevat rakennukset tulee käsitellä kirjanpitolain mukaan hankintamenopohjaisesti. Tämä on erittäin perusteltua, koska omaisuuserät ovat yhtiön käytössä nimenomaan tulon tuottamiseen niitä käyttämällä. Käytössä olevien omaisuuserien käypien arvojen muutoksilla ei ole läheskään samanlaista merkitystä informaationäkökulmasta tuloksen muodostumisessa kuin esimerkiksi sijoituksina tehdyillä osakkeilla. Hyvänä esimerkkinä käy tilanne, jossa yhtiöllä on sijoituksissaan, vaikka Elisan osakkeita, joita yhtiö on saanut aikoja sitten hankkiessaan puhelinliittymän. Myöhempien vaiheiden jälkeen liittymä on muuttunut osakkeeksi, ja osakkeella ei ole enää suoraa yhteyttä yhtiön liiketoimintaan. Kun osake myydään ja raportoidaan merkittävä myyntivoitto, on pohdittava raportoinnin ajallista onnistumista. Voidaan kysyä, onko myyntivoitto syntynyt johdon myyntipäätöksentekohetkellä vai onko omaisuuserän arvo noussut jo vuosien varrella, ja tämä olisi pitänyt näkyä yhtiön kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä jo aikaisemmin? Mikä on ollut johdon kannustin myydä osake juuri nyt?

Oman näkemykseni mukaan pysyvissä vastaavissa on tilinpäätöksen näkökulmasta samoja piirteitä kuin eräässä sijoitusstrategiassa: ”osta ja unohda” voi olla toimiva, mutta tilinpäätöksessä ja erityisesti pysyvien vastaavien kohdalla strategia erityisesti informaation näkökulmasta voi olla huono. Kirjanpitolain 5:13 § edellyttää arvonalennusten tekemistä tilanteissa, joissa tulevaisuudessa omaisuuserän kerryttävä tulo on tasearvoa pienempi. Erilaiset tutkimukset2 osoittavat, että arvonalentuminen kirjataan yleensä aina turhan myöhään, jos ollenkaan. Tilinpäätöksen laatijoiden on hyvä muistaa, että poistojen tekeminen suunnitelman mukaan on samalla myös kannanotto siihen, että omaisuuserä tulee kerryttämään tulevaisuudessa vähintään tasearvon.

Laadintaperiaatteet ja tase tulevaisuuden sensorina

Palataanpa takaisin otsikkoon. Mitä pysyvät vastaavat kertovat yhtiön toiminnasta? Parhaimmillaan todella paljon. Pysyvät vastaavat kertovat yhtiön liiketoiminta- ja ansaintalogiikasta. Hankintamenopohjaiset erät kertovat tilinpäätöksen lukijalle omaisuuserät, jotka on hankittu tukemaan yhtiön liiketoimintaa hyödyntämällä omaisuuseriä ilman odotusta merkittävistä voitoista hyödykettä luovutettaessa. Käypään arvoon arvostetut omaisuuserät kertovat yhtiön johdon tahtotilasta myydä kyseiset omaisuuserät jossakin vaiheessa. Hankintamenopohjaisten omaisuuserien poistosuunnitelma kertoo myös tilinpäätöksen laatijasta yllättävän paljon. Kirjanpitolaissa olevien olettamasäännösten noudattaminen voi toki olla jossakin tilanteissa yhtiön liiketoimintamallin mukainen, mutta rohkenen väittää päätöksen soveltaa olettamasääntöjä olevan useammin tahaton kuin suunnitelmallinen.

Minulle tilinpäätöksen lukijana sellainen tilinpäätös, jossa poiketaan olettamasäännöksistä, tarkoittaa sitä, että johto on tehnyt työnsä harkitusti ja se on oikeasti arvioinut omaisuuserän tulontuottokyvyn.

En väitä, etteikö tilanne voi olla näin myös olettamasäännöksiä noudattamalla. Ilman tilinpäätöksessä olevaa lisätekstiä johdon harkinnasta, minulle jää tunne, että asiaan ei ole riittävästi paneuduttu. Merkittävät myyntivoitot liiketoiminnan muissa tuotoissa pysyvistä vastaavista voidaan tulkita aggressiiviseksi poistopolitiikaksi tai sitä, ettei poistoja ole oikein mitoitettu taloudellisen aktiviteetin osalta. Tiukimpien raportointiperiaatteiden mukaisesti tulisi vaikka omaisuuserän myyntipäätöshetkellä tehdä muutos poistosuunnitelmaan ja tuoda mukaan vaikkap tarkistettu jäännösarvo.

Poistoaikojen muuttaminen kertoo johdon muuttuneista odotuksista tulontuottamisessa. Tasearvo itsessään kertoo, että vähintään tasearvon verran odotetaan tulevaisuudessa tuottoja näistä omaisuuseristä.

Pysyvien vastaavien suhde taseen loppusummasta kertoo yrityksen kyvystä kestää ulkoisia shokkeja. Tunnusluvulle ei ole olemassa mitään eritysitä viitearvoa, mutta suurempi osuus yhtiön taseen loppusummasta kertoo sopeutumiskyvystä erilaisiin shokkitilanteisiin. Mitä enemmän on pysyvien vastaavien osuus taseen loppusummasta, sitä heikommin arvioidaan yhtiön kykenevän nopeasti reagoimaan erilaisiin muutoksiin.

Yhteenveto

Kokeneelle tilinpäätöksen lukijalle pysyvät vastaavat kertovat siis yllättävän paljon. Tehdyt arvonalentumiset kertovat laskeneista tuotto-odotuksista näistä omaisuuseristä, käyvän arvon käyttäminen kertoo liiketoiminnan ansaintalogiikasta, poistoajat johdon arvioista taloudellisesta hyödynnettävyydestä ja erityisen mielenkiitoisia ovat mahdolliset poistoaikojen muutokset, jäännösarvo kertoo oletuksen omaisuuserän luovuttamisesta pois käytön jälkeen. Tilinpäätös ei katso vain taaksepäin vaan tase on erittäin eteenpäin suuntautunut.

Esimerkki lentoliikenteestä – lentokoneen runkojen poistoajat

Otan esimerkiksi lentoliikenteen ja lentokoneiden poistot. Tarkastelin neljää yhtiötä: Finnairia, Air France – KLM, Lufthansaa ja IAG:tä, joka hallinnoi mm. British Airwaysia ja Iberiaa. Yhtiöiden poistoperiaatteet eivät ole täysin yhdenmukaiset. Ohessa on yhteen vedetty yhtiöiden lentokoneiden poistoperiaatteet.

Ohessa on lentokoneiden runkojen poistoajat edellä mainittujen yhtiöiden osalta (Yhtiön nimi, poistoaika, jäännösarvo, poistomenetelmä)
Air France – KLM: 20–25, n/a, tasapoisto
Finnair: 18–20, 10 %, tasapoisto
IAG: 23–29, 5 %, tasapoisto
Lufthansa, 20, 5 %, tasapoisto

Annettujen tietojen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että laskentakäytäntö on toimialalla samankaltainen, muttei täysin identtinen. On toki huomioitava, että myös lentokalusto vaihtelee yhtiöittäin ja siksi pelkästään poistoperiaatteiden lukeminen ei välttämättä anna täyttä kuvaa menettelystä. Mielenkiintoista on, että Air France – KLM toteaa, ettei heillä ole käytössään jäännösarvoa. Minulle tämä tarkoittaa, että koneet on tarkoitus käyttää loppuun ja romuttaa sen jälkeen. Poistojen vaihteluväli eri lentokoneiden osalta antaa luottamusta siihen, että asiaa on harkittu ja arvioitu taloudellisesta näkökulmasta.

Lähteet

Kansainväliset tilinpäätösstandardit (Internationla Financial Reporting Standards) – käsitteellinen viitekehys, IASB 2016

Francis, J., Hanna, D., & Vincent, L. (1996) Causes and effects of discretionary asset write-offs. Journal of Accounting Research, 34, 117–134.

Li, Z., Shroff, P. Venkataraman, R. Zhang, I ( 2011) Causes and consequences of goodwill impairment losses, Review of accounting studies, 2011-12, Vol.16 (4), p.745-778

Scott, W.R (2014) Financial Accounting Theory, Pearson

Asiantuntijana
Tuomas Honkamäki KHT, Aurinkolahden Tilintarkastus Oy
KirjanpitoUusimmat Artikkelit
Katso kaikki