Milloin pääomalaina on omaa pääomaa?
Voimassaolevat säännökset pääomalainasta osakeyhtiölaissa (624/2006) ja osuuskuntalaissa (421/2013) ovat samansisältöiset. Tilinpäätöskäsittelyyn niissä ei oteta kantaa muuten kuin velvoittamalla merkitsemään pääomalaina taseeseen ”erillisenä eränä” (OYL 12:2.4 § ja OKL 12:2.4 §). Osakeyhtiölain esitöiden (hallituksen esitys 109/2005, s. 120) mukaan ” – – pääomalainaa ei ehdoteta määriteltäväksi oman pääoman eräksi, vaan sen kirjanpitokohtelu riippuisi sovellettavasta kirjanpitosääntelystä”.
Pääomalainojen aiemmassa kirjanpitokäsittelyssä on ollut keskeistä kirjanpitolautakunnan kannanottojen kategorisuus. Osakeyhtiölain voimaantulon jälkeen vuonna 2006 lautakunta antoi lausunnon (KILA 2006/1787) ja yleisohjeen (21.11.2006) tuloslaskelman ja taseen esittämisestä, joiden mukaan pääomalaina esitetään aina vieraan pääoman ryhmässä omana eränään. Kategorisuus tukeutuu EU-komission vuoden 1998 tulkitsevaan tiedonantoon neljännen ja seitsemännen tilinpäätösdirektiivin tietyistä artikloista (98/C 16/04), jonka mukaan ”pääomalainoja ei saa merkitä omaan pääomaan” (16. kohdan toinen virke). Pääomalainat komission määritteli ”– – lainoiksi, jotka yhtiön joutuessa selvitystilaan maksetaan takaisin kaikkien muiden velkojien jälkeen, mutta ennen osakkaille maksettavia osuuksia” (15. kohta).
Säännökset ovat kuitenkin muuttuneet merkittävällä tavalla vuoden 2016 alusta. Lainmuutokset 1620/2015 myötä KPL 5 luvun uusi 5c § mahdollistaa nyt OYL:n ja OKL:n mukaisten pääomalainojen merkitsemisen – tietyin edellytyksin – omaan pääomaan, erilliseksi kohdaksi taseessa. Kyse on nimenomaan tahdonvaltaisesta, ei pakottavasta normista. Pääsääntönä olisi, kuten aiemminkin, että pääomalaina merkitään vieraan pääoman erilliseksi eräksi.
Edellytykset omaan pääomaan merkitsemiselle
Arvion siitä, onko OYL:ssa tai OKL:ssa säädetyt edellytykset täyttävä pääomalaina merkittävissä oman pääomaksi, tekee asianomainen yritys itse. Kirjanpitolain uuden 5:5c §:n perustelujen mukaan ehtojen aineellinen sisältö on ratkaiseva. Säännöksen sanamuoto ohjaa perustamaan tulkinnan IFRS-standardistoa vastaaviin seikkoihin luokittelussa.
Perusteluissa ei nimetä tarkemmin asianomaista IFRS-standardia. Tämä on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon, että standardeihin tehdään jatkuvasti muutoksia ja on mahdollista, että standardeja kumotaan kokonaisuudessaankin. Tällä hetkellä oman ja vieraan pääoman jaottelua ohjataan standardissa IAS 32 – ”Rahoitusinstrumentit: esittämistapa”.
Hallituksen esityksessä (89/2015, s. 88) IFRS:n mukaisiksi tekijöiksi lainan oman pääoman ehtoisuudelle perusteluissa nimetään seuraavat:
- ”Lainan takaisinmaksun takasijaisuus”: tämä koskee maksunsaantijärjestystä muihin velkoihin ja velvoitteisiin nähden konkurssissa ja selvitystilassa.
- ”Eräpäivättömyys”: kirjanpitovelvollisen yksinomaisessa päätösvallassa on se ajankohta, jolloin pääoma maksetaan takaisin lainanantajille.
- ”Lainalle maksettavan tuoton maksu on ollut mahdollista ainoastaan tilanteissa, joissa kirjanpitovelvollisella on ollut olemassa myös mahdollisuus osingonmaksuun”: Toisin sanoen koron- ja muun tuotonmaksun rajoittuminen jakokelpoiseen vapaaseen pääomaan osingonmaksussa ja muussa varojenjaossa noudatettavien rajoitusten tavoin.
Kohdat 1 ja 3 toteutuvat poikkeuksitta OYL:n ja OKL:n mukaiset velvoitteet täyttävissä pääomalainoissa. Osakeyhtiölain 12:1.1:n 1 ja 2 kohtien nojalla pääomalainan ehdottomiin edellytyksiin kuuluu, että:
”pääoma ja korko saadaan maksaa – – selvitystilassa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella” – siten kaikki muut lainat korkoineen maksetaan velkojille ensin, mutta tämän jälkeen pääomalainan pääoma ja korko maksetaan ennen osakkeiden omistajien mahdollista jako-osuutta; ja
”pääoma saadaan muutoin palauttaa ja korkoa maksaa vain siltä osin kuin – – vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä ylittää – – viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän”.
Vastaavat säännökset sisältyvät myös osuuskuntalakiin (OKL 12:1.1 kohdat 1 ja 2). Siten uuden KPL 5:5c §:n perusteluissa tarkoitettu ”eräpäivättömyys” – edellä esitetyn luettelon 2. kohta – näyttäisi jäävän ainoaksi lisäehdoksi, jonka täyttyminen on tarpeen OYL- ja OKL-perusteiselle pääomalainalle sen merkitsemiseksi omaan pääomaan. Sen myötä täyttyy IAS 32 -standardiin perustuva vaatimus siitä, että omaan pääomaa saadaan merkitä vain sellaisia sitoumuksia, jonka haltija ei voi saada maksua yrityksen varoista, ellei yritys tee päätöstä varojenjaosta.
Sisältöpainotteisuus ja näyttötaakka
Merkitseminen omaan pääomaan edellyttää KPL-muutoksen perusteluissa tarkoitettujen seikkojen sisällyttämistä lainaehtoihin tai sitä, että osakeyhtiö tai osuuskunta voi muutoin todentaa lainansa oman pääoman ehtoisuuden. Selvää on, että sellaista sitoumusta, joka on selkeästi velkaa, ei voida lukea omaan pääomaan, vaikka se olisi nimetty pääomalainaksi. Toisin sanoen otsikointi arvopaperin tai muun sitoumuksen ehdot esimerkiksi ”oman pääoman ehtoiseksi pääomalainaksi” ei ole riittävää.
Uusi pykälä (kts. oheinen kainalojuttu) perustuu KPL 3:2.1 §:n 3 kohdassa tarkoitetulle sisältöpainotteisuuden periaatteelle. Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan KILA 2006/1775 selventänyt yleisesti, että epäselvissä tilanteessa tulee noudattaa kolmiportaista harkintaketjua merkintätavasta päättämiseksi: sopimuksen tai muun asiakirjan nimikkeen sijasta on määräävää sen sisältö, joka puolestaan on alisteinen sopimusehtojen tosiasialliselle soveltamiselle. Tätä vastaavasti OYL:n perusteluissa pidetään pääomalainan luonteen ratkaisukriteerinä ennen kaikkea osapuolten tarkoitusta (hallituksen esitys 109/2005, s. 109).
Jos osakeyhtiö tai osuuskunta merkitsee pääomalainansa erilliseksi eräksi taseen omaan pääomaan, sillä on tosiasiallinen näyttövelvoite niistä perusteista, joilla tähän on päädytty. On tarkoituksenmukaista sisällyttää hallituksen pöytäkirjaan selvitys perusteista, koska hallitus on vastuussa oman pääoman riittävyydestä osakeyhtiö- ja osuuskuntamuotoisissa yrityksissä. Vahingonkorvausriidoissa hallituksen tarkoitukselle, joka ilmenee pöytäkirjoista, on tässä suhteessa annettu erityistä merkitystä (esim. Helsingin hovioikeus 19.6.2013 – S 11/1969, S 11/1971 ja S 12/1972).
Olettama vieraasta pääoman luonteisuudesta ja varovaisuusperiaate
Edellä todetun kaltaista näyttövelvollisuutta ei ole silloin, kun osakeyhtiö tai osuuskunta merkitsee pääomalainansa vieraaksi pääomaksi. Tämä merkintätapa on olettama. Sen mukaan saadaan toimia, vaikka pääomalaina olisi kiistatta oman pääoman ehtoinen.
Olettama kuvastaa KPL 3:3.1 §:n 4 kohdassa säädettyä varovaisuusperiaatetta taseinformaation kannalta. Olettaman mukaan menettelevä ei voi tilinpäätöksellään johtaa ulkopuolista rahoittajaansa – olipa tämä oman tai vieraan pääoman ehtoinen – harhaan, sillä osakeyhtiön tai osuuskunnan taseesta ilmenevä oma pääoman määrä on tällöin ilmoitettu mahdollisimman konservatiivisesti. Näin yritysjohto minimoi riskiä siitä, että ulkopuolinen voisi luulla oman pääoman kuvaamaa vakavaraisuutta paremmaksi kuin se todellisuudessa on.
Muuttuuko verotuskohtelu?
KPL-muutosehdotuksen perustelujen mukaan ”rahoitusvälineen tilinpäätökseen merkitsemispaikalla ei ole tarkoitettu olevan vaikutuksia arvopaperin verokäsittelyyn” (hallituksen esitys 89/2015, s. 88). Tämä lausuma ei kuitenkaan sido lainsäätäjää eikä verottajaa. Verohallinnon 4.9.1997 esittämän kannanoton (Tiedote 5/1997 – ”Osakeyhtiölain uudet rahoitusvälineet verotuksessa”) perusteella onkin mahdollista, että tasekäsittelylle – merkitty omaan vai vieraaseen pääomaan – tullaan antamaan merkitystä.
Verohallinnon tiedotteessa todetaan yleisesti, että ”verotuskohtelu on ratkaistava pääomalainan todellisen luonteen mukaisesti. Pääomalaina voidaan luokitella verotuksessa yleensä vieraaksi pääomaksi, koska pääomalaina perustuu velkasuhteeseen, eikä se tuota lainanantajalle osakasoikeuksia. Pääomalainalla voi tapauskohtaisesti tarkastellen olla oman pääoman piirteitä, mutta siitä huolimatta se on verotuksessa katsottava pääsääntöisesti vieraaksi pääomaksi.” (Kohta 11.1, neljäs kappale).
Vaikka verotuksessa olettamana on vieraan pääoman mukainen käsittely, lähtökohtana on – kuten tiedotteesta ilmenee – kuitenkin yhteisö- ja kirjanpito-oikeudesta riippumaton erillisarvio. Jos pääomalaina merkitään omaan pääomaan, ei siten ole poissuljettua, että se kyseenalaistaa muun muassa lainasta maksettavan koron vähennyskelpoisuuden elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 18.1 §:n 2 kohdassa säädetyllä tavalla.
Pääomalainan merkitseminen taseeseen
Uusi säännös (KPL 5:5c §) kuuluu seuraavasti:
”Omaan pääomaan saadaan merkitä erilliseksi eräksi sellainen pääomalaina, jota osakeyhtiö tai osuuskunta pitää ehdoiltaan oman pääoman luonteisena siten kuin IAS-asetuksella hyväksytyissä tilinpäätösstandardeissa omaan pääomaan luettavilta arvopapereilta edellytetään. Muussa tapauksessa tällainen laina merkitään vieraaseen pääomaan.”
Lainmuutosta valmistellut työryhmä selvitti omassa mietinnössään pääomalainan tilinpäätöskysymyksiä. Jäsenistön enemmistön kannan mukaisesti päädyttiin siihen, ettei nykysäännöksiä tule muuttaa. Kuitenkin mietinnön mukaan ”– – johtopäätöksenä – – on, että luokiteltaessa pääomalainaa vieraaseen tai omaan pääomaan, on tarkasteltava asianomaisen sopimuksen kaikkia tosiasiallisia ehtoja. Vain niiden tarkastelu johtaa kirjanpitolain mukaiseen oikean ja riittävän kuvan antamiseen taloudellisesta asemasta ja täyttää laissa todetun sisältöpainotteisuuden periaatteen.” (Pienyrityshelpotukset ja vuoden 2013 tilinpäätösdirektiivi – Kirjanpitolainsäädännön muutokset -työryhmän mietintö, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 48/2014 s. 14).
Työryhmän jälkeen kysymyksen käsittely jatkui virkamiestyönä ministeriössä, jossa päädyttiin siihen, että on syytä selventää oikeustilaa. Siten hallituksen esitykseen eduskunnalle 89/2015 sisällytettiin asiasta ehdotus, jonka eduskunta hyväksyi KPL: n uudeksi 5:5c §:ksi. Pykälässä on merkillepantavaa, että se täyttää valmisteluryhmän edellä mainitun enemmistökannan mukaisen vaatimuksen luokittelun perustamisesta kokonaistarkasteluun. Toinen yleinen huomio on, että uusi pykälä ei tarkoita puuttumista OYL:n eikä OKL:n nykyiseen yhtiöoikeudelliseen sisältöön edes tulkinnallisesti. Kuten tämän kirjoituksen alussa siteeratussa OYL:n perusteluissa todetaan, pääomalainan tilinpäätöskäsittely riippuu sovellettavasta kirjanpitosääntelystä.
Uusi säännös on tarkoitettu ohjaamaan tulkintaa. Samansisältöiseen tulemaan olisi kuitenkin periaatteessa ollut mahdollista päästä sillä, että kirjanpitolautakunta olisi muuttanut vuonna 2006 omaksumaansa tulkintaa. Kannanmuutos lautakunnassa ei sinänsä olisi edellyttänyt tukea uudesta lainsäädännöstä. Voidaan sanoa, että pykäläehdotus purkaa sen lukkiutuman, johon tilinpäätöskäytäntö on syntynyt EU-komission vuoden 1998 tiedonantoon perustuvan kategorisen tulkinnan myötä.