Maatalouden erityispiirteet vaativat talous-hallinnolta yhä enemmän

Maatalouden tuloverolaki (MVL) on vuodelta 1967. Maatalouden muistiinpanokaava on tuoreempi, mutta sekin kokenut vuosien saatossa ainoastaan kosmeettisia muutoksia. Maatalous on tullut hieman jälkijunassa sähköisen taloushallinnon käyttöönottamisessa, vaikka osa yrityksistä on soveltanut sitä jo vuosia. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimivat maatilatalouden harjoittajat eivät ole kirjanpitovelvollisia samalla tavalla kuin muut yritykset, mutta muistiinpanokaavan kautta kuitenkin velvoitettuja pitämään yllä muistiinpanoja, joista maatilan verotettava tulo on minimissään yhdenkertaisten kirjausten kautta johdettavissa.

Yleisesti maatalouden verokirjanpito pitäisi nähdä entistä enemmän maatilayrityksen sisäistä laskentatoimea palvelevana asiana. Kirjanpidon tuottama materiaali on ensiarvoisen tärkeää, jotta lukuja on mahdollista hyödyntää yrityksen tulevaisuutta koskevissa laskelmissa. Maatilayritysten toimintaympäristö muuttuu nopeasti, ja sekä tuottajahintojen että tuotantopanosten hintamuutokset voivat olla hyvinkin suuria lyhyelläkin aikavälillä. Venäjän hyökkäyssodan alkaminen pari vuotta sitten antoi kerrointa muutoksille, mutta nopeita muutoksia on ennenkin nähty. Vuonna 2014 Venäjän hyökkäys Krimille pudotti maidon hintaa yhdessä yössä yhdeksän senttiä, mikä sadan lehmän maitotilalla kymmentuhannen litran keskituotoksella tarkoitti yhtäkkiä noin 90 000 euron suuruista pudotusta liikevaihdossa.

Kahdenkertainen kirjanpito paikkaa normiston puutteita

Nopeatempoisemmaksi muuttunut toimintaympäristö ja maatilojen kokoluokan kasvu vaativat maatilayrityksen johtamiseen yhä enemmän ajantasaista tietoa sekä tuotannosta että taloudesta. Maatalous on hyvin pääomavaltainen toimiala, ja maatilayritysten kasvussa velkavipu näyttelee usein isoa roolia. Yhdenkertainen maksuperusteisesti tehty kirjanpito ei anna oikeaa ja riittävää kuvaa ison maatilayrityksen taloudesta – varsinkin, jos yritys toimii arvonlisäveron osalta vuosimenettelyn piirissä. Isompien tilojen osalta suositeltavaa on siirtyä kuukausimenettelyyn. Sähköinen taloushallinto helpottaa yrittäjän ja kirjanpitäjän kannalta aineiston kuukausittaisen yhteenvedon ja tarvittavien raporttien koostamisessa.

Yhdenkertainen kirjanpito ei huomioi varastoja, ostovelkoja tai saamisia. Maksuperusteisesti laadittu verokirjanpidon tulos saattaa näyttää hyvältä vain sen vuoksi, että laskuja on kroonisesti maksamatta. Koska yhdenkertaisen kirjaustavan kautta ei muodostu tietoa ostoveloista, oleellista talouden kokonaiskuvaan vaikuttavaa informaatiota jää pimentoon. Toisaalta verokirjanpidon tulos saattaa näyttää huonolta, jos merkittävä osa tuotantopanoksista on hankittu päättyneen verovuoden puolella odottamaan seuraavaa kasvukautta tai syksyn sato on vielä laarissa odottamassa myyntiä. Muussa elinkeinotoiminnassa tämäntyyppiset tekijät oikaisevat tulosta, mutta maatalouden 2-lomakkeen muodostamisessa nämä jäävät huomioimatta. Yhdenkertaisessa kirjaustavassa myös yksityistalouden rahaliikenne jää helposti pimentoon. Henkilöomisteisella maatilalla yksi keskeisin tiedostettava luku on yksityistalouteen vuosittain käytettävä rahamäärä.

Ketterää budjetointia

Nykyaikaisen taloussuunnitteluohjelmiston avulla budjetti on päivitettävissä ketterästi vaikka joka kuukausi, kun edellisen kuukauden tiedot ovat valmiit. Isolla tilalla budjettia ja sen toteumaa on hyvä seurata vähintäänkin kolmen kuukauden välein, kvartaaleittain. Vuosittaisesta tilinpäätösaineistosta on mahdollista vetää yhteen tarkempia lukuja maatilayrityksen tilanteesta.

Kirjanpitäjälle on tarjolla merkittävä rooli yrittäjän tukena ja sparraajana. Monessa asiassa kirjanpitäjällä on mahdollista olla eturintamassa havainnoimassa maatilayrityksen talouteen vaikuttavia asioita ennakoivalla otteella. Kalliiksi käyviin virheliikkeisiin ei olisi varaa. Kun mahdollisiin ongelmiin päästään pureutumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, on käytettävissä enemmän keinoja tilanteen helpottamiseen. Otettaessa käyttöön ostoreskontra päästään käsitykseen ostovelkojen kehityksestä. Erityisesti eläinluoton määrää on tarpeellista seurata erikseen, jotta tämä ei pääse yllättämään. Tilikauden aikana on sopivien raporttien kautta mahdollista seurata tuloksen kehittymistä edelliseen kauteen verrattuna. Tuleeko vaik-kapa ostorehukustannusten nousu lukujen valossa yllätyksenä?

Opi menneisyydestäsi – tunne nykyisyytesi – ennakoi tulevaisuutesi

Kirjanpitäjän ja maatila-asiakkaan välisessä keskustelussa on hyvä nostaa esiin muutama jatkuvasti seurattava raportti. Yrittäjän on tärkeä saada koostettua oikeaa informaatiota rahoittajan suuntaan, sillä maatilayrityksen investoinnit voivat olla yksittäisinäkin suuria. Nyt olisi kassassa rahaa vaihtaa traktori, mutta onko oikeasti varaa? Velkaantuminen ei saisi riistäytyä käsistä vauhtisokeuden vuoksi. Jotta vauhtisokeus ei pääsisi yllättämään, on nopeusmittareiden syytä olla ajan tasalla. Toiminnan kannattavuuden ja lainojen välisen suhteen arvioinnissa on tärkeä tunnistaa, miten käyttökate muodostuu ja mikä on käyttökatteen suhde lainamäärään. Jos suhdeluku on enemmän kuin 5, lisälainanoton kanssa on syytä olla varovainen. Investointien tavoite olisi yleensä parantaa käyttökatetta, mutta velkamäärän pitäisi pysyä aisoissa.

Maatalousyrittäjän on hyvä kirjausketjujen kautta tunnistaa, mistä raha tulee ja mihin se menee. Tuloslaskelman keskeiset komponentit on hyvä pystyä hallitsemaan vuositason lisäksi sopivalla tarkkuudella myös kuukausitasolla, mikä helpottaa jatkuvan budjetoinnin hahmottamisessa. Talousasiantuntija ja kirjanpitäjä eivät välttämättä ole aina tavoitettavissa, kun lukujen tarve on akuutti. Tämän vuoksi on syytä ottaa käyttöön ohjelmistoja, jotka kykenevät täyttämään tiedon tarpeen myös silloin, kun yhteistyökumppanit eivät ole tavoitettavissa. Parhaimmillaan tiedon käsittely ja sen jakaminen on ketterää eikä vaadi osapuolilta ylimääräisiä ponnistuksia. Kuukausittaisesta kirjanpidosta tieto siirtyy rajapinnan kautta ennusteiden poh-jaksi, ja tämänhetkisestä tilanteesta on saatavissa ajantasainen kuva tuossa tuokiossa.

SIJOITETUN PÄÄOMAN TUOTON OLLESSA ALHAINEN ON SYYTÄ POHTIA KRIITTISESTI, KANNATTAAKO MAATALOUTEEN SIJOITTAA ENEMPÄÄ RAHAA.

Talousasiantuntijaa ja kirjanpitäjää tarvitaan lukujen tulkinnassa, ja silloin on tärkeää, että keskinäinen kommunikaatio on toimivaa. Maksukäyttäytymisen merkitys on tänä päivänä suuri, ja myös kaupalliset toimijat muodostavat asiasta jatkuvaa dataa. Kirjanpitäjä pystyy tositeaineiston perusteella muodostamaan tästäkin yleiskuvan ja suosituksia tilanteen korjaamiseen.

Tunnuslukujen kautta maatilayrityksen johtamiseen

Eri tunnusluvuista on syytä erottaa erikseen kannattavuutta, maksuvalmiutta ja vakavaraisuutta koskevat mittarit.

Maatilan, kuten minkä tahansa muun yrityksen, keskeisin toimintaedellytys on kannattavuus. Heikon kannattavuuden jatkuessa pidemmän aikaa syödään ”konehuoneen seiniä” ja omaa pääomaa. Käyttökatteen lisäksi on hyvä tunnistaa yrittäjätulon merkitys, mikä korostuu tuetuissa investoinneissa. Maataloushallinnon vaatimus on, että 25 000 euron yrittäjätulo täyttyy. Kannattavuuden lukujen osalta on toimialakohtaisen vertailun lisäksi paikallaan arvioida, täyttyvätkö tavoitteet oman tilan osalta.

Maksuvalmiuden kautta tarkastellaan maatilayrityksen kykyä selviytyä juoksevista kuluista. Selkeä luku on maatilan niin sanottu ”vuosikassa” – paljonko liiketoiminnasta jää vuosittain kassaan rahaa. Vuosikassan olisi hyvä olla minimissään vähintään 4–5 % liikevaihdosta, yli 10 % on jo hyvä lukema. Tulorahoituksella pitäisi kyetä hoitamaan tarvittavat perustoimintaan liittyvät vuosi-investoinnit.

Sijoitetun pääoman tuotto kertoo, paljonko maataloustoimintaan sidottu pääoma tuottaa korkoa. Sijoitetun pääoman tuoton ollessa alhainen on syytä pohtia kriittisesti, kannattaako maatalouteen sijoittaa enempää rahaa. Suhteellisen velkaantuneisuuden ja omavaraisuusasteen käsitteet ovat käyttökelpoisia myös maataloudessa. Turvallinen määrä lainaa on kasvinviljelytilalla ilman sivutuloja vuosittaisen liikevaihdon verran. Kotieläintila on riskirajoilla, jos velkapääomaa on kaksi kertaa yli liikevaihdon. Suhteellisen velkaantuneisuutta on hyvä peilata käyttökatteen ja lainojen väliseen suhteeseen. Kummankin tarkastelutavan pitäisi antaa samansuuntaisia tuloksia.

Omavaraisuusaste on maatiloilla yleensä korkea, koska maatalous sitoo paljon pääomaa toimialan yleisestä kannattavuuskehityksestä huolimatta. Omavaraisuusasteen tulkinnassa on keskeistä tunnistaa, milloin käytetään käyvän arvon ja milloin verotuksellisen arvon mukaista tarkastelua. Käypiä arvoja käytetään muun muassa Ely-keskusta varten tehdyissä investointilaskelmissa.

Perinteinen maatalouden kannattavuutta kuvaava termi on kannattavuuskerroin. Tämän avulla saadaan selville, täyttyykö yrittäjien palkkavaatimus ja korkovaatimus toiminnan tuloksena. Kannattavuuskertoimen kautta yrittäjien on mahdollista vertailla maatilalla työllistymisen vaihtoehtoiskustannusta suhteessa muihin vaihtoehtoihin, kuten palkkatyöhön.

Pysyvää on muutos

Maatalouden toimintaympäristö tulee myös jatkossa muuttumaan. Osakeyhtiömuotoisten maatilojen osuus kasvaa, ja useissa keskeisissä tuotantosuunnissa suurin osa tuotannon volyymistä tulee jatkossa yhtiömuotoisilta tiloilta. Ulkopuolisten työntekijöiden käyttö maatiloilla yleistyy edelleen ja erilaisten yhteisyritysten määrä on kasvava. Johtamistyön määrä yrittäjän ajankäytössä kasvaa ja maatilayrityksen johtaminen on entistä enemmän verrattavissa minkä tahansa pk-yrityksen johtamiseen. Tämä johtaa siihen, että vanhoilla toimintatavoilla ei välttämättä pärjää kuten aikaisemmin. Tukien määrä todennäköisesti pienenee edelleen sekä nimellisesti että reaalisesti. Menestyvällä yrittäjällä raha ei polta näpeissä hukkainvestointeihin uhrattavaksi vaan niukat resurssit kohdennetaan tarkoituksenmukaisesti. Vahvalla kassalla pitäisi kyetä taklaamaan panos- ja tuotehintojen vaihtelut.